7 veljestä kiireiselle

Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen juoni lyhyesti, luku luvulta.

Jukolan talo sijaitsee eteläisessä Hämeessä. Karhunmetsästyksessä kuollut isäntä on jättänyt talon viljelykset hunningolle, emäntä on jäänyt huolehtimaan talosta seitsemän poikansa kanssa. Veljeksistä vanhin on Juhani, seuraavaksi tulevat kaksoset Tuomas ja Aapo, Simeoni sekä kaksoset Timo ja Lauri. Veljessarjan nuorin on nimeltään Eero. Nuorena pojat olivat välillä aika vallattomia. Kerran, Eeron vielä ollessa äitinsä helmoissa kotona, kuusi vanhinta veljestä varasti naapurista kananmunia ja karkasi sitten metsään. Karkulaisten elämä metsässä kesti muutaman päivän ennen kuin äiti apujoukkoineen löysi heidät. Seurasi kova löylytys.

Äidin kuoltua huoleton meno talossa jatkui, kunnes Aapo puhui veljilleen järkeä: talon työt on saatava käyntiin ja lukemaankin pitäisi jokaisen oppia tullakseen yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Aapo saa kannatusta, sitä paitsi Juhani on sitä mieltä, että talo tarvitsee myös emännän. Hän tunnustaa jo pitkään katselleensa Männistön Venlaa sillä silmällä. Lauria lukuun ottamatta kaikki veljekset tekevät saman tunnustuksen. Tappelun ollessa jo puhkeamassa Aapo ehdottaa, että he antavat Venlan päättää, kenet hän haluaa miehekseen. Tähän tyytyvät kaikki, sen lisäksi päättävät he lopultakin opetella lukemaan.

Veljekset lähtevät porukalla kosimaan Venlaa. Lauri jää vahtimaan veljiensä tavaroita sillä aikaa kun muut menevät sisälle Männistön mökkiin. Eero aukaisee muille oven, mutta jää itse ulkopuolelle. Kosinta ei onnistu, Venlan äiti lähettää pojat kiivaasti ulos. Pohtiessaan epäonnensa syytä veljet kohtaavat naapurikylän Toukolan poikia, jotka Kissalan Aapelin klarinetin säestyksellä laulavat pilkkalaulun Jukolan pojista. Seitsemän miehen voima suututtaa veljekset niin, että syntyy tuima taistelu, jonka toukolalaiset häviävät. Nöyryyttääpä Juhani vielä yhtä toukolalaista pannen tämän hakemaan abc-kirjansa ojasta, minne se on tappelun tuoksinassa lentänyt, ja antamaan sille suukon.

Veljekset päätyvät Sonnimäen harjulle miettimään tappelua ja omaa elämäänsä. Lähtö lukkarin luo lukemaan opettelemaan on vääjäämättä edessä. Timo laulaa Juhanin pyynnöstä oravasta.

Veljekset ovat lukkarin koulussa. Muutama päivä on jo kulunut ja lukkari on kovasti kurittanut veljeksiä, erityisesti hidasoppisia Juhania ja Timoa. Vain Eero on päässyt lukemisen alkuun, muut vielä opettelevat kirjaimia. Mieli synkkänä opettajansa ankaruudesta pojat päättävät karata lukkarin tuvasta. He rikkovat ikkunan ja kohta jo juoksevat vapauteen kohti Sonnimäkeä. Siellä he jälleen suunnittelevat tulevaisuutta peläten samalla yhteiskunnan tuomiota.

Ohi kävelee romaniperhe, jota paikalliset kutsuvat Rajamäen rykmentiksi. Perheen isä Mikko on kuohari ja äiti Kaisa kuppari. Veljekset ryhtyvät sanailemaan Mikon ja Kaisan kanssa ja laulavat heistä pilkkalaulun. Kaisa kiroaa veljekset ja ennustaa, että heidän saunansa ja tupansa palaa poroksi ja he joutuvat surkeina ja suojattomina metsän armoille. Veljekset uhittelevat edelleen ja lähettävät Kaisan mukana ikäviä terveisiä rovastille ja lukkarille.

Veljet viettävät yönsä ulkosalla. Ennen nukkumaanmenoa Aapo kertoo tarinan kahdesta rakastavaisesta, jotka tytön isä suutuspäissään surmaa. Keskellä yötä veljekset heräävät kauheaan meteliin, pappilan riihi palaa. Hätäkellojen soitosta ja muusta hälinästä järkyttyneet veljekset päättävät viettää loppuyön Tammiston Kyöstin luona.

Veljekset palaavat kotiin pahasti runneltuina toukolalaisten jäljiltä. Timo lämmittää saunan, jotta veljekset pääsevät hoitamaan haavojaan. Kuumaksi lämmitetty sauna roihahtaa palamaan ja palaa poroksi yön aikana veljesten huomaamatta. Veljekset pohtivat maailman oikeutta ja sitä, mikä olisi paras tapa huolehtia sen toteutumisesta. He pelkäävät itse joutuvansa oikeuden eteen.

Lautamies Mäkelä tulee vaatimaan miehiä tilille heidän Kaisan kautta lähettämistään ilkeistä terveisistä rovastille ja lukkarille. Mäkelä patistaa samalla miehiä lukemaan. Ajan voittamiseksi Juhani sanoo, että he aikovatkin opetella lukemaan Männistön Venlan ja hänen äitinsä avustuksella. Mäkelän mentyä veljekset toteavat olevansa joka suunnalta niin ahtaalla, että he tekevät päätöksen jättää Jukolan talo kymmeneksi vuodeksi ja lähteä Impivaaran metsään rakentamaan elämäänsä siellä. Alun perin Laurin esittämään suunnitelmaan ovat nyt kaikki valmiit ryhtymään.

Kevään tullen veljekset kokoavat tavaransa ja suuntaavat tiensä kohti Impivaaraa, Jukola jätetään nahkapeitturin haltuun. Mukana on uskolliset koirat Killi ja Kiiski, silmäpuoli hevonen Valko, kissa ja kukko, jonka tehtävänä on kertoa päivän alkamisesta. Tunnelma on raskas, mielialan kohottamiseksi Aapo kertoo tarinan käärmeitten kuninkaasta ja ratsastajasta.

Ensimmäisen yön veljet viettävät avoimen taivaan alla. Heti aluksi he päättävät, että joukon johtaja on Juhani, mutta hänen pitää noudattaa kohtuutta määräyksissään. Jos joku kuitenkin niskuroi kovasti vastaan, hänet karkotetaan Impivaarasta. Veljekset eivät saa unta uuden elämän edellä, Aapo kertoo tarinan kalveasta immestä viihdyttääkseen veljiään. Tarina kiihdyttää miesten mieliä ja Juhani muistelee Turun matkalla näkemiään kaupunkilaisia naisia.

Simeoni näkee metsässä loistavan valopilkun ja pelästyttää koko porukan, joka pelkää nyt peikon tai kummituksen vaanivan heitä. Jokainen ottaa nuotiosta kekäleen ja heittää sen kummituksen suuntaan. Selviää, että peikko onkin heidän oma yksisilmäinen Valkonsa. Helpottuneena veljekset käyvän levolle uudessa ympäristössään.

Impivaaran pirtti on valmistunut. Veljekset ovat ahertaneet koko kesän, ja nyt on komea talo, joka toimii myös saunana, valmis miesten asua. He ovat myös metsästäneet ahkerasti, joten varastot ovat täynnä ruokaa.

Jouluiltana lämmitetään pirtin kiuas ja veljekset ryhtyvät viettämään iloista joulua syöden, juoden ja saunoen. Juhani haastaa veljeksiä painimaan kanssaan, Tuomas voittaa hänet helposti, Aapo ymmärtää hävitä vanhemmalle veljelleen, Timo on kova vastus ja Juhanin uho kasvaa. Eero laulaa Juhania irvistelevän laulun ja meno yltyy yhä hurjemmaksi. Samassa syttyy talo palamaan, tuli etenee nopeasti ja veljekset huomaavat pian olevansa avojaloin pelkissä paidoissa keskellä erämaan pakkasta. Heidän on pakko lähteä nopeasti juoksemaan niine hyvineen kohti Jukolan taloa. Matka on kylmä ja vaikea, sudetkin uhkaavat heitä välillä. He pääsevät Jukolaan huonossa kunnossa ja järkyttyneinä.

Taas uusi kevät. Veljekset ryhtyvät rakentamaan uutta pirttiä Impivaaraan. Entistä ehompi pirtti valmistuu ja veljekset ryhtyvät taas metsästämään. Joskus iltaisin pirtissä vierailee mieluinen vieras, Taula-Matti, joka kertoilee laajasti omista huikeista metsästyskokemuksistaan. Taula-Matin värikkäät kertomukset, jotka loppuvat aina toteamukseen ”sitten me ryypättiin”, innostavat veljekset omalle karhunmetsästysretkelle.

Karhu saadaankin kaadetuksi täpärästi juuri ennen kuin se ehtii käydä kiinni Timoon. Ilo loppuu kuitenkin lyhyeen, metsästä rymistää veljeksiä kohti seitsemän Viertolan härkää. Aikamoisen temmellyksen jälkeen veljekset saavat härät tapetuiksi vain huomatakseen, että kimppuun on käymässä peräti 33 hurjapäistä härkää. Veljesten ei auta muuta kuin paeta. Heidät pelastaa suuri hiidenkivi, jolle he pääsevät kiipeämään. Veljekset ovat turvassa, mutta härkälauman vankeina korkealla kivellä. Aapo kertoo ajan kuluksi tarinan uskonritarista, joka vangitaan vuodeksi vuoren uumeniin.

Veljekset ovat neljättä päivää Hiidenkivellä nälkäisinä, härkien ympäröiminä. Lauri juo viinaa ja alkaa sättiä veljiään. Päätetään, että se joka ei tottele Juhania, heitetään härkien eteen. Lauri pitää pilasaarnan, jossa hän parodioi kirkollisia menoja. On vähällä, ettei Tuomas sysää Lauria alas kiveltä. Lopulta tappelu päättyy ja Lauri nukahtaa. Yhtäkkiä Timo keksii, että heillä on vielä kivääreitä, joilla he voivat ampua härät. Näin tehdään. Dramaattisen paukuttelun jälkeen veljekset pääsevät vihdoin paistamaan nuotiolla häränlihaa. Viertolan herra, härkien omistaja, tulee paikalle katsomaan teurastusta. Juhani käyttää uhmakkaan puheenvuoron Viertolan herralle.

Veljeksillä riittää nyt lihaa syötäväksi, niin paljon, että he tarvitsevat liikuntaa. Pojat päättävät lyödä kurraa eli pelata kiekkoa. Jaetaan joukkueet, joista toiseen kuuluvat Juhani, Simeoni ja Timo, toiseen Tuomas, Aapo ja Eero. Häviävälle joukkueelle määrätään rangaistukseksi syödä illalla häränlihaa, kymmenen naulaa (4,25 kg) jokaiselle. Lauri ei halua osallistua peliin, vaan hän lähtee metsään tutkimaan luonnon yksityiskohtia. Juhani, Simeoni ja Timo häviävät pelin ja joutuvat syömään valtavan määrän lihaa. Aamulla lautamies Mäkelä tulee kutsumaan veljeksiä käräjille härkien tappamisesta. Käy ilmi, että myös rovasti on vaatimassa poikia tilille, ja sitä varten pitäjään on tulossa 50 kasakkaa panemaan Jukolan poikia kuriin.

Pojat jäävät miettimään, miten he korvaavat härät Viertolalle. Aapon idea on ehdottaa Viertolalle, että he ryhtyvät kaskiviljelijöiksi ja maksavat härät viljalla. Viertola suostuu kauppaan. Viisi päivää veljekset huhkivat metsässä ja kaatavat suuren kasken. Kolme päivää he lepäävät. Sen jälkeen lähdetään metsälle, ja saaliiksi saadaan mm. ilves. Seuraavana kesänä poltetaan kaski. Tuli karkaa, ja lopulta poikien on riisuttava housut, kasteltava ne lähteessä ja sammutettava niillä palo.

Veljekset leikkaavat viljan ja toimittavat suurimman osan jyvistä Viertolaan. Sovitaan, että koko velka tulee kuitatuksi, jos Viertola saa vielä kauraa Jukolan mailta, hirret uuteen riiheen ja 40 häränvuotaa. Viljaa jää myös Jukolan omiin tarpeisiin, ja niinpä Juhanin ja Timon ehdotuksesta veljekset ryhtyvät viinanpolttoon. Alkaa päiväkausia kestävä juopottelu. Vain Lauri kieltäytyy alkoholista. Mikkelinpäivän lähestyessä Simeoni ja Eero lähetetään hevosrattailla Hämeenlinnaan hankkimaan rommia, pullo-olutta, nahkiaisia, silliä ja pullaa. Maksuna on rukiita ja viinaa.

Lopulta Simeoni ja Eero palaavat kotiin tyhjin käsin ja krapulaisina. Vastaanotto pelottaa heitä, ja Simeoni pakeneekin metsään. Eero saa selkäsaunan. Kun Simeonia ei ala kuulua päiväkausiin kotiin, veljekset hätääntyvät ja lähtevät etsimään häntä. Simeoni löytyy. Alkaa kertomus saapasnahkatornista. Simeoni on nimittäin Hämeenlinnan-matkallaan nähnyt pikku-ukkoja: hän kertoo tavanneensa saatanan, jonka kanssa hän on mennyt saapasnahasta tehtyyn torniin. Sieltä hän on nähnyt koko maailman: Englannin, Turkin, Pariisin ja Amerikan. Paholainen on ennustanut maailmanlopun. Nyt myös Lauri kertoo nähneensä unessa, kuinka hirmumyrsky on viskaissut Jukolan pojat tuuleen.

Veljekset pelästyvät kahta ennustusta ja päättävät heti seuraavana päivänä lähteä kirkkoon katumaan syntejään. Viinapannu hävitetään. Matkalla kirkkoon veljekset tulevat Tammiston pihalle, jossa on meneillään huutokauppa. Käy ilmi, että veljekset ovat seonneet viikonpäivissä ja nyt onkin maanantai. Toukolaiset tulevat paikalle, ja pian syntyy ankara tappelu heidän ja Jukolan poikien välille. Tammiston Kyösti tulee Jukolan veljesten avuksi, ja näin he pääsevät pakenemaan paikalta.

Tammiston pihan tapahtumien jälkeen veljekset pelkäävät tappaneensa toukolaisia. He miettivät vaihtoehtoja, miten voivat välttää vankilatuomion. Lopulta he päättävät liittyä sotaväkeen. Tiellä he tapaavat nimismiehen, joka yllättäen vakuuttaakin, ettei poikia uhkaa mikään rangaistus. Myös rovasti on nimismiehen mukaan leppynyt. Aapo käy vielä kylällä varmistamassa, mitä Jukolan pojista puhutaan. Minkäänlaista kaunaa ei kukaan kanna, vaan päinvastoin toivotaan, että veljeksistä tulee kunnon miehiä.

Pojat päättävät vihdoin opetella lukemaan. Aapon idea on lähettää Eero jahtivoudin luo opettelemaan lukemista. Sen jälkeen nuorin veli opettaisi taidon muille veljeksille. Aapo ehdottaa myös, että Impivaaraan rakennetaan kunnon uudistalo ja siihen kuuluvat rakennukset. Näin veljeksillä olisi kaksi taloa. Muut suostuvat ehdotuksiin. Kun Eero palaa opettamaan veljilleen lukutaitoa, hän ei malta olla härnäämättä heitä ja saa tästä hyvästä selkäsaunan. Timolle ja Juhanille lukeminen on kaikkein vaikeinta.

Veljekset viljelevät peltojaan ja rakentavat uutta navettaa. Kun talvi lähestyy, he harjoittelevat taas lukemista. Ensimmäisenä taidon saavuttaa Eeron jälkeen Lauri, sitten Aapo, Simeoni ja Tuomas, lopulta myös Timo. Kun muut lähtevät metsälle, Juhani vielä opettelee aapista. Kevääseen mennessä hänkin osaa aapisensa ulkoa.

Kesällä halla vie Jukolan viljan. Aapo ymmärtää, että tulevaisuudessa hallan voi välttää vain kuivattamalla suon. Suurimman osan suosta he saavatkin ojitettua. Kun vielä riistakin vähenee metsästä, veljekset joutuvat näkemään nälkää. Seuraavana kesänä halla vie taas viljan. Suo ojitetaan nyt kokonaan. Riistaa on entistäkin vähemmän, ja näin seuraa toinen nälkävuosi. Eero kannustaa siihen, että veljekset lähtevät vielä korpeen etsimään ruokaa, ja jos riistaa ei löydy, he lainaavat talosta leipää ja herneitä. Karhu saadaankin kaadettua. Keväällä veljekset saavat saaliikseen myös kaloja ja sorsia.

Syksyllä veljekset lähtevät rovastin luo osoittamaan lukutaitoaan. Lauri todetaan koko Toukolan kylän parhaaksi lukijaksi. Rippikirkosta jokainen poika saa palkinnoksi nahkakantisen Uuden testamentin. Veljekset ahkeroivat pellolla ja hankkivat talliinsa kaksi varsaa ja navettaan kymmenen nautaa. Myös rakennustyöt jatkuvat: pihaan rakennetaan sauna ja pirttiin tehdään ikkunat. Veljesten hyvä maine leviää kylässä. Aapo kuvailee, miten tärkeää talonpidolle on löytää hyvä vaimo. Luvun lopussa veljekset lähtevät kalastamaan.

Kertoja kuvailee Jukolan poikien muuttokuormaa, kun he matkaavat takaisin vanhaan kotiinsa. Kotiinpaluu on hyvin tunteikas. Veljekset päättävät kutsua tulojuhlaan jokaisen, joka tulee tiellä vastaan. Vastaan tulevatkin lukkari, Rajamäen rykmentti, Kolistimen ukko sekä Männistön muori Venla-tyttärensä kanssa. Aapo lähtee lukkarin kanssa kutsumaan Toukolan poikia juhlaan. Jukolassa Männistön muori kertoo Juhanille, että heidän puolestaan Venla voi nyt tulla Juhanin vaimoksi. Juhani on onnesta hämillään.

Kun väki on koolla, lukkari pitää tunteikkaan puheen. Juodaan kahvia, olutta ja viinaa. Tanssitaan katrillia ja polskaa Rajamäen Mikon viulun säestyksellä. Juhlat jatkuvat aamuun asti.

Luvussa kerrotaan veljesten elämästä yksilöinä ja perheensä parissa. Jukolan talo jaetaan kahtia: vanhaa Jukolaa asuu Juhani, uutta Aapo. Samoin Impivaara jaetaan kahtia Tuomaan ja Laurin kesken. Timo saa Kekkurin torpan, Eero Vuohenkalman torpan. Vain Simeoni jää naimattomaksi ja päätyy asumaan Juhanin taloon. Simeoni ja Timo juovat vielä joskus viinaa, muut veljekset eivät siihen koske.

Juhanin ja Venlan elämä on enimmäkseen onnellista. Kerran Juhani kiroaa heinäpellolla sadetta ja joutuu siitä niin kovaan synnintuntoon, että muuttaa käytöstään. Hänestä tulee herännyt, hän alkaa käydä kirkossa entistä useammin ja käyttää körttivaatteita. Simeoni on saita, mutta luotettava kotimies, jos Juhanin perhe on käymässä muualla. Kerran, sorruttuaan viinaan, Simeoni yrittää itsemurhaa. Juhani kuitenkin pelastaa veljensä.

Aaposta tulee pitäjään uusi lautamies. Hänen vaimonsa on Konkkalan Hindrika. Aapo on myös parantaja ja hieroja. Tuomaan vaimo on Härkämäen tytär. Tuomaasta tulee hyvin antelias: hän auttaa kerjäläisiä ja ottaa myös kaksi kasvattilasta, joita hän kasvattaa samalla tavalla kuin omiaan. Laurin vaimo on Kuokkalan talon tytär, Timon vaimon kaksoissisar. Vaimo on luonteeltaan kova eikä aina ymmärrä, miksi Lauri viipyy mielellään retkillään metsässä. Timon vaimo on hellämielisempi, mutta hänkin tulistuu, jos Timo – yleensä kekrin aikoihin – naukkailee miesporukassa viinaa. Eerosta tulee jahtivouti. Hänelle tulee kerran viikossa sanomalehti, ja joskus hän kirjoittaa siihen itsekin yhteiskunnallisia asioita. Hänen vaimonsa on Seunalan Anna, herkkätunteinen nainen, jolla sanotaan olevan myös yliluonnollisia kykyjä. Koko romaani päättyy veljesten ja heidän perheidensä yhteiseen joulunviettoon.