Romaanin kieli
Tuntuuko Seitsemän veljeksen kieli vaikealta? Entä tuntuuko se vanhanaikaiselta? Vaikeuden unohtaa nopeasti, kun tottuu Kiven kirjoitustapaan eikä yritäkään ymmärtää jokaista sanaa aivan täsmällisesti. Kiven kielessä on paljon viittauksia vanhoihin sanontoihin ja Raamatun tapahtumiin, jotka eivät nykylukijalle ole välttämättä enää tuttuja. Ääneen lukeminen voi helpottaa ymmärtämistä.
Vanhanaikaiselta romaanin kieli tuntui jo 1860-luvulla, kun Kivi kirjoitti Seitsemää veljestä. Taustalla vaikutti nimittäin ns. pipliasuomi, vuoden 1776 Raamatun kieli, joka oli Kivelle hyvinkin tuttua. Niinpä Seitsemän veljeksen sanajärjestykset ovat usein raamatullisen juhlavia. Vaikutelmaa tehostavat toistot:
– – vakaasti kohosi huone ja ympäri tuoksusi pihkan raikas haju.
Kuitenkin, jo ennen laihopeltojen kellastumista kylässä, seisoi pirtti valmiina Impivaaran aholla; seisoi samassa paikassa, samassa muodossa ja tilassa kuin ensimmäinen; uhkeampana vielä se seisoi.
Mutta nyt olemme syöneet veristä lihaa, hengittäneet murhan veristä höyryä, ja tässä seisomme, veriset puukot verisissä kourissamme, veriset aina kyynäspäihin asti.
Kivi käyttää juhlavaa kieltä usein huumorin keinona. Hän voi esittää arkisetkin asiat kovin arvokkaasti, ehkä kielikuvien avulla. Hyvä esimerkki tästä on Aapon toteamus, kun tämä kertoo luopuvansa lukemaan opettelusta: ”Olenpa koettanut parastani, mutta turhaan. Nyt suutun kuitenkin kerran ja heitän elomme haaksen perämelan kohtalon kouraan.”
Vanhahtavan kielen vaikutelma syntyy myös siitä, että sanojen taivutus ja oikeinkirjoitus ovat usein toisenlaisia kuin meidän kielessämme. Kirjakielen normit olivat 1800-luvulla vasta vakiintumassa, ja rinnakkain käytettiin sekä itä- että länsimurteiden muotoja. Myös ruotsin kielen vaikutus näkyy Kiven sanastossa:
– – suut selällään he kuultelivat ukon kertomuksia.
– – vuoroitellen lönkytteli kunkin olalla karvainen ahma.
– – muisteli hän öillistä päätöstään – –.
– – tuuli oli vaijennut – –.
Siellä istun kohta kanervaisella polstarilla. (ruotsin bolster ”patja”)
Seitsemässä veljeksessä on paljon dialogia. Kivi oli aikaansa edellä, kun hän kirjoitti Jukolan poikien suuhun sellaista kieltä kuin hän kuuli ihmisten Nurmijärvellä puhuvan. Kirosanojakaan ei vältetty. Monen aikalaisen mielestä kieli oli aivan liian raakaa ainakaan kaunokirjallisuuteen. Kun Seitsemän veljeksen katkelmia julkaistiin 1900-luvulla äidinkielen oppikirjoissa, kieltä siistittiin, ja moni hunsvotti ja perkele poistettiin, ettei nuoriso saisi huonoja malleja. Nykylukijalle Jukolan poikien eloisa sanailu on ehkä romaanin parasta antia.
Eläviltä tuntuvat myös Kiven luontokuvat. Usein hän luo niissä äänivaikutelmia: nummi jyrisee, sade huokailee metsässä, koivisto humisee. Tyypillinen Kiven kielen piirre on juuri -sto-johtimen käyttö. Seitsemässä veljeksessä tuttuja hahmoja ovat Männistön muori ja Tammiston Kyösti, ja tyypillisiä sanoja ovat myös hongisto, kanervisto, katajisto, koivisto, lepistö, näreistö, pensasto ja ruohisto. Luonnonilmiöihin liittyvät usein kohtu– ja helma-metaforat: merien kohtu, metsien kohtu, nummen kohtu, salojen kohtu, vuoren kohtu, korven helma, kuusien helma, metsien helma, nummen helma, pilvien helma, salojen helma.
Seitsemää veljestä lukiessa kannattaa kiinnittää huomiota vielä alku- ja loppusointuihin sekä kielen rytmiin. Ääneen luettuna romaanin kieli on paikoin kuin rap-runoutta:
Siitä lähdettiin liesuun taas, koirat ja kurjet niskassa, yli helluvan ja hyllyvän, porisevan ja pirisevän rämeen.
– – tulkoon sitten kelle hyväänsä lihat ja nahat, suolet ja mahat.
– – alaspa mötkähti männystä ahma.
– – jyskähti mökki ja kiljahti mökissä muija.
Lähteitä
Helttunen, Anne – Uusi-Hallila, Tuula 2002: Kaukana kavala maailma. Aleksis Kiven jäljillä. Helsinki: WSOY.
Kotilainen, Lauri 2016: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen. Helsinki: Siltala.
Lauerma, Petri, ”Nummisuutarit Kiven kielen kuvastajana ”. Teoksessa: Kivi, Aleksis, Nummisuutarit. Komedia viidessä näytöksessä. Kriittinen editio. Toim. Jyrki Nummi (päätoimittaja), Sakari Katajamäki, Ossi Kokko ja Petri Lauerma. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1284, Tiede. Helsinki: SKS 2010, 121–128.
Sipilä, Juhani 2013: Pimeydestä valkeuteen. Seitsemän veljestä ja raamatullinen sommittelu. – Teoksessa Vesa Haapala ja Juhani Sipilä (toim.): Kivi Aho Linna. Suomalainen romaani. Helsinki: Avain.
Yli-Paavola, Jaakko: Mies kunnasten ja laaksoen. http://www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/teokset-ja-kieli/mies-kunnasten-ja-laaksoen/ (Luettu 5.7.2019.)