Fonogrammiaineistojen julkaisemisesta

Fonogrammeille äänitettyjä aineistoja on julkaistu teksteinä ja sävelmänuotinnoksina. Vain murto-osa fonogrammeista on julkaistu äänitteinä. Kielentutkimuksen tarpeisiin äänitettyä fonogrammiaineistoa on mukana Suomalais-Ugrilaisen Seuran julkaisusarjoissa sekä Suomen murteet -julkaisussa (osat 1-4; alk. 1930). Fonogrammien vanhat runot eli kalevalamittaiset tekstit sisältyvät Suomen Kansan Vanhat Runot -julkaisuun (osat 1-34; 1908–1948, 1997). Sävelmänuotinnoksia on mukana Suomen Kansan Sävelmiä -julkaisun eri jaksoissa (jaksot 1-5; 1898–1928). Eri yhteyksissä julkaistujen äänitenäytteiden lisäksi laajoja ainesjulkaisuja ovat Armas Launiksen 1906 Inkerin keruumatkan runolauluista koostettu julkaisu (Asplund 1994) sekä A. O. Väisäsen Vienan Karjalan 1915 keruumatkan aineistoista koostettu vienakarjalaista joikua esittelevä tutkimusainesjulkaisu (Kallberg 2004).

Uusia käyttötapoja – Arja Kastinen ja Teppana Jänis

Yksi esimerkki fonogrammien uusista käyttötavoista on musiikin tohtori Arja Kastisen äänitejulkaisu Teppana (AANIA-37). Kastinen on tutkinut karjalaissuomalaista kanteleensoittoa ja tehnyt aiheesta taiteellisen tohtorin tutkinnon Sibelius-Akatemiassa. Teppana-levyllä Kastinen soittaakin kanteletta yhdessä ehkä tunnetuimman suistamolaisen kanteleensoittajan Teppana (Stefan) Jäniksen (1850–1921) kanssa. Muusikoiden soiton äänittämisen välillä on kuitenkin ehtinyt vierähtää yli sata vuotta.

Valamon kirkonkellot. Teppana Jänis ja Arja Kastinen. (AANIA-37) (www.aania.fi)