Taustatietoja

Näillä sivuilla tutustut SKS:n arkiston äänitekokoelman vanhimpiin äänitteisiin, fonogrammeihin ja parlogrammeihin vuosilta 1904–1956.

Fonogrammit ja parlogrammit edustavat äänittämisen teknologiassa sen historian varhaisinta vaihetta, ns. akustista äänentallennusta. Äänite syntyy, kun lieriömäisen vaharullan pinnalle uurretaan äänenpaineen vaihtelut käyttäen siihen tarkoitettua laitetta, joko fonografia tai sen paranneltua versiota parlografia. Lieriön sisältämä informaatio on myöhemmin kuunneltavissa uudelleen ja uudelleen. Fonografin patentoi ”tuhannen patentin mies” Thomas Alva Edison vuonna 1877.

SKS:n fonogrammi- ja parlogrammiäänitteiden kokoelman, josta tällä sivustolla käytetään jatkossa ilmausta fonogrammiäänitteiden kokoelma, aineistot muodostavat ajallisesti rajatun ja eheän kokonaisuuden. SKS:n ensimmäinen oma fonografi hankittiin kansanmusiikintutkija Armas Launiksen käyttöön vuonna 1905. Viimeiset SKS:n kokoelmiin päätyneet parlogrammin lieriöt pyörivät kansanmusiikintutkija Armas Otto Väisäsen parlografissa vuonna 1956.

SKS:n fonogrammiäänitteiden kokoelma sisältää sekä lieriöitä että niiden nauhakopioita. Arkiston nauhoille on kopioituna yhteensä noin 1200 lieriön sisällöt.

SKS:n kokoelman äänittämisestä ovat vastanneet kansanmusiikin ja kansanperinteen sekä suomen, karjalan ja niiden sukukielten tutkijat ja opiskelijat. Heidän taustaorganisaatioitaan ja samalla keruutyönsä rahoittajia olivat SKS:n ohella Kalevalaseura sekä Suomalais-Ugrilainen Seura. Äänittäjinä on toiminut yhteensä 17 henkilöä, joista naisia neljä ja miehiä kolmetoista. Kansanperinteen kertojia, esittäjiä ja kielenoppaita on mukana satoja.

SKS:n fonogrammiäänitteiden kokoelman kansanmusiikin ja kielentutkimuksen aineistot kattavat laajan maantieteellisen alueen Siperian nenetsien asuinseuduilta pohjoisille saamelaisalueille saakka. Kokoelma kuvaa tallennusajankohtana tutkijayhteisössä jaettua käsitystä suomea ja muita suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvien kansojen yhteisestä menneisyydestä sekä ajatusta katoavan perinteen viimeisten jäänteiden tallentamisesta. Yhteistä kielellistä ja kulttuurista menneisyyttä rakentaneiden ääniteaineistojen ohella lieriölle on tallentunut todistusaineistoa tallennusajan nykyhetkistä, puhetavoista, murteista ja uudemmasta kansanmusiikista.

Kokoelman ajallinen ja sisällöllinen jakolinja oli ensimmäinen maailmansota ja Suomen itsenäistyminen vuonna 1917. Sota sulki Suomen ja Venäjän välisen rajan, jolloin Suomen sukukansojen pariin suuntautuneiden tallennusmatkojen toteuttaminen rajan taakse kävi vaikeaksi. Äänittäjä-kerääjät jatkoivat tallennustyötä 1920-lähtien Suomessa, Ruotsin suomalaistaustaisen asutuksen parissa sekä Lapissa ja Virossa.

Sivuston ääninäytteet edustavat kansanlaulun ja -soiton eri lajeja koko keruualueelta. Mukana on muun muassa Suomesta, Karjalasta ja Ruotsin Vermlannista tallennettua runolaulua, uudempia kansanlauluja, pelimannimusiikkia sekä etäsukukansojen ja lähialueiden sukukansojen laulu- ja soittoperinnettä. Näytteiden kielien ja murteiden valikoimaan kuuluvat erityisesti karjalan ja suomen kielen eri murteet sekä muun muassa inarinsaame, nenetsi, seton kieli ja vatja. Tiedot esityskielestä ja kielen murteista ovat ääniesimerkkien yhteydessä. Äänitteet ovat pääosin kenttämatkoilta, mutta mukana on myös radiokäyttöön ja kotiäänityksinä tallennettua aineistoa.

Näytteiden valinnassa on painotettu sisällön sekä esittäjien ja kielivalikoiman monipuolisuutta. Sivuston näytteiden äänittäjät ovat – keruuhistorian sukupuolisen painottumisen, fonogrammien vaihtelevan kunnon ja kansanmusiikkipainotuksen yhteisvaikutuksesta – miehiä. Esittäjiksi on valikoitu Suomessa kirjoitetun kansanmusiikin tutkimuksen ja sen tukeman kansanmusiikin kaanonin tunnetuimpia esittäjiä, mutta myös yllättäjiä. Muutama esittäjistä jää tunnistamattomaksi. Olemme pyrkineet siihen, että fonogrammiäänitteiden syntymisen ”päähenkilö” eli fonografi tulee esitellyksi monipuolisesti kuvallisessa muodossa.

Valokuvien ja äänitteiden viitetiedot ovat saatavilla suoraan aineistojen yhteydessä. Mahdolliset ristiriidat vuosiluvuissa johtuvat siitä, että tiedot perustuvat eri arkistojen omiin alkuperäisiin viitetietoihin. Tällä tavoin aineistojen paikallistaminen ja jatkokäyttö on helpompaa. Kaikkia äänitystilanteita ei myöskään dokumentoitu valokuvaamalla. Näissä tapauksissa sivustolla on käytetty muita soveltuvia valokuvia.

Kiitos kaikille SKS:n fonogrammiäänitteiden kokoelmalla esiintyville sadoille laulajille, pelimanneille ja kielenoppaille. Kiitos myös kaikille fonogrammiaineistoja tutkimustyössään hyödyntäville tutkijoille, jotka ovat vuosien varrella osallistuneet aineistojen selvitystyöhön ja syventäneet näin tietouttamme varhaisista ääniteaineistoista.

Tiedustelut: arkisto@finlit.fi