Kulttuurinen muistaminen

Muisti on säilyttävä mutta myös rakentava, valikoiva ja luova.

Tässä Inkeri ja inkeriläisyys -julkaisussa on keskitytty Inkerin historiaan sekä inkerinsuomalaisten – tai pitäisikö sanoa Inkerin suomalaisten – sekä Inkeriin kytkeytyvien muiden ryhmien kokemuksiin sekä kulttuurin, taiteen ja luovan toiminnan muotoihin. Historiasta kertominen ei koskaan tuota rekonstruktiota eli kopioita menneisyydestä, mikä koskee myös tätä teosta. Pikemminkin kyse tulkinnoista ja valinnoista, joita ohjaavat nykyhetken tavoitteet sekä toiveet tulevaisuudesta.

Tämän teoksen taustalla on Inkeriläisten sivistyssäätiön, Kansallisarkiston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhteistyöhanke Inkeri ja inkeriläisyys – muistot talteen, arkistot haltuun (2018–2020). Hankkeen tavoitteena oli hankkia lisää arkistoaineistoja, kuten esimerkiksi yksityishenkilöiden päiväkirjoja, valokuvia, kirjeitä, yhdistysten asiakirjoja sekä tehdä muistitietohaastatteluja inkerinsuomalaisuuteen liittyen. Lisäksi hankkeen tavoitteena on ollut saattaa arkistoaineistoja muun muassa tutkijoiden käyttöön, mutta samalla kertoa inkerinsuomalaisuudesta myös laajemmallekin yleisölle.

Prosessia, jossa menneisyyttä jäsennellään, rakennetaan ja tulkitaan, on viimeisten vuosikymmenien aikana alettu kutsua kulttuuriseksi muistamiseksi ja muistiksi. Yksilöiden omakohtaisen muistelun lisäksi muistamista tapahtuu kulttuuristen, taiteellisten, sosiaalisten ja poliittisten käytäntöjen kautta. Myös arkistoja ja museoita kutsutaan muistiorganisaatioiksi. Samaan tapaan kuin yksilöiden muistamisessa kognitiivisena ja psykologisena prosessina, myöskään kulttuurisessa muistamisessa ei ole kyse ainoastaan menneisyyden tallentamisesta tai sen mieleen palauttamisesta, vaan myös tulkinnasta. Muisti on säilyttävä mutta myös rakentava, valikoiva ja luova. Tämän huomioiminen on tärkeää, sillä vaikka muistaminen yleensä käsitetään positiivisena ja jopa voimauttavana, sen vaikutukset voivat myös olla negatiivisia, alistavia ja syrjiviä. Muistaminen toimii myös politiikan ja ideologian välineenä, niin hyvässä kuin pahassa. Yhtä kaikki, se ei ole koskaan täysin viatonta.

Kun puhutaan Inkerin suomalaisista, inkerinsuomalaisista tai suomalaisista – tai mistä tahansa ihmisryhmästä – on tärkeää ottaa huomioon, että yksilöt kytkeytyvät niihin lukemattomilla tavoilla. Ryhmiä ei tulisi mieltää yhtenäisinä ja yksiäänisinä, vaan pikemminkin eri tasoisesti yhtenäisinä tai epäyhtenäisinä kokoelmina eri ikäisiä, eri taustoista tulevia ja eri lailla ajattelevia ihmisiä, joiden yhteydet ryhmiin ovat vaihtelevia. Yksilöt myös mieltävät ryhmät eri tavoin ja kiinnittyvät niihin eri tavoilla. Myös identiteetit sekä identiteettien suhteet nimettyihin ryhmiin ovat monimutkaisia ja muuntuvia. Suinkaan kaikki ihmiset, joilla on sukujuuria esimerkiksi Inkerin suomalaiseen väestöön, eivät identifioidu inkerinsuomalaisiksi, vaan esimerkiksi suomalaisiksi, ruotsalaisiksi, virolaisiksi tai venäläisiksi – tai mahdollisesti näiden yhdistelmäksi.

Tässä julkaisussa on haluttu tuoda esiin Inkerinmaan historiaa ja kulttuuria sekä yksilöiden elämäntarinoita helposti luettavassa ja avoimesti saatavilla olevassa muodossa. Tekijöiden pyrkimyksenä on ollut nostaa esiin sekä eri aikana eläneiden että erilaisten ihmisten elämäntarinoita. Lisäksi mukana on niin arkea, kuin taiteellisia teoksia, luovaa toimintaa sekä näkökulmia historiaan, nykyhetkeen ja tulevaan. Etenkin elämäntarinoiden kohdalla olemme esitelleet henkilöitä, jotka ovat itse halunneet kertoa elämästään ja suhteestaan Inkerinmaahan. Pyrkimyksenämme ei ole ollut muodostaa yhtenäistä eikä selkeää kuvaa yhdenlaisesta historiasta, kokemuksesta tai Inkeristä, vaan tuoda esiin moninaisia ja joskus jopa keskenään ristiriitaisia näkökulmia. Yhtä kaikki, olemme tehneet valintoja, jotka voisivat olla myös toisenlaisia. Myös tämä teos on osa kulttuurista muistia ja tulevien lukijoiden tehtävä onkin täydentää, korjata ja analysoida kriittisesti sen sisältöä sekä sen tekijöiden tekemiä valintoja.

Lisää kulttuurisesta muistamisesta voit lukea esimerkiksi teoksesta:
Erll, Astrid. Memory in Culture. Houndmills, Basingstoke, Hampshire: Palgrave Macmillan, 2011.

Kansallismuseossa kevään ja kesän 2020 aikana esillä ollut näyttely Inkeriläiset – unohdetut suomalaiset kertoi inkerinsuomalaisesta identiteetistä ja kollektiivisen muistamisen merkityksestä. Näyttelyn laati työryhmä Lea Pakkanen, Santeri Pakkanen ja Meeri Koutaniemi.

Katso ja kuuntele käsikirjoittaja Lea Pakkasen virtuaaliopastus näyttelyyn.

Lauri Randlan käsikirjoittama ja ohjaama Näkemiin neuvostoliitto -elokuva ilmestyi vuonna 2020. Draamakomedia kuvaa inkerinsuomalaisen perheen arkea Neuvosto-Virossa, juuri ennen Neuvostoliiton romahtamista. Tarina perustuu Lauri Randlan omiin lapsuudenkokemuksiin. Elokuva on esimerkki siitä, kuinka vaikeita kokemuksia voi tulkita raikkaasti taiteen – tässä tapauksessa komedian – keinoin. Näkemiin Neuvostoliitto -elokuvan virallinen traileri.

Pääkuva: Maisema Saimaalle Putronniemestä, Taipalsaarelta. Kuva Maiju Putkonen, elokuu 2019. CC BY 4.0