Lisää joulun perinteitä

SKS:n arkiston perinnetekstit kertovat vanhasta maalaisjoulusta Tuomaanpäivästä Nuuttiin. Teemoja ovat sääenteet, ravinto, koristeet, sauna, kirkko, taiat ja kiertueet.

Ennen talvipäivänseisausta revontulet ennustavat pehmeätä lumi-ilmaa, mutta jälkeen talvipäivänseisauksen pakkasta. Nousiainen. Leivo, Frans 2274. 1936.

Jos talviseisauspäivänä aurinko paistaa niin kauan, että rakuuna ehtii hevosen selkään ja alas, tulee seuraava kesä olemaan erittäin poutainen ja kuiva. Heinjoki 1935. Taponen, Soini G. KRK 139:40. 1935-36.

Talvi joululle tamoo, kesä Pietarin päivälle. Nilsiä. Kallio, Pekka VK 33:292. 1892.

Jouluna on päivä jo kananaskelta pitein, Tapanina jo hullukin huomaa, uunnavuonna uuninlämmityksen verran. Ylivieska. Pajukoski, Lennart VK 10:48. 1912.

Jos o jouluaamun taivas tähes, ni seuraavan kesän kasvaa hyväst tattiloi. Uusikirkko, Viipurin lääni. Paulaharju, Samuli 1373. 1903.

Jos jouluyönä on tähdessä, niin tulee hyvä vasikkavuosi. Sääksmäki. Aalto, Kalle K. VK 1:252. 1887.

Jos joulun aattona on selvää ilmaa ja tuuli pohjassa, merkitsee se hyvää vuotta. Uusikirkko, Turun lääni. Numminen, Jalo 159. 1917.

Vihriäistä joulua seuraa valkonen pääsiäinen. Tottijärvi. Rekola, Jukka 464. 1904.

Jos Antinpäivänä 30/11 on kirkas, niin jouluna on vesisade. Kanneljärvi. Kurppa, Aino KT 111:77. 1937.

Kun joulun aikana on seisova ilma ja pakkanen, niin Juhannuksen aikana on pouta. Jos sitä vastoin pyryttää joulun tienoissa, niin tietää se vesisateita Juhannuksena. Pihlajavesi. Jyväskylän seminaari 322. 1926.

Jos joulun aikana sumu kangastaa, tietää se juhannuksen aikasia halloja. Pöytyä. Vihervaara, Eemeli 1912. 1911.

Joulusta loppiaiseen on merkkipäiviä, joita on 12, joista jokainen päivä merkitsee kuukautta. Joulupäivä tammikuuta, tapaninpäivä helmikuuta jne. Nousiainen. Leivo, Frans 124. 1913.

Jos joulupäivänä on tähtiä paljon taivaalla, tulee hyvä marjakesä. Kuusjärvi. Manninen, Ilmari 215. 1913.

Jouluyön myrsky ennustaa sotaa. Nokia. Railonsala, Artturi 1618. 1938.

Kun on usma uunna vuonna, sitt on halla heinäkuussa, talvi keskell kesää. Sakkola. Neovius, A. 917. 1891.

Minkälaista on ilima loppijaisena, semmosta se on kolome kuukautta talavella. Sievi. Jakola, Lauri 580. 1937.

Hyvä Tuomas joulun tuopi, Hiivanuutti pois sen viepi. Hausjärvi. Kuurinmaa, Aarne VK 47:1. 1911.

Olutta tehtiin kaksi tai kolme viikkoa ennen joulua. Kun tästä tahdottiin saada oikein voimakasta, otettiin sitä noin kolme kannua yhtä mallaskoppaa kohti. Tätä saatiin jo Tuomaanpäivänä maistella. Sysmä. Aartolahti, J.E. VK 1:b)1a. 1911.

Antinpäivänä pantiin maltaat jouluolutta varten likoon, ja Tuomaanpäivänä piti jouluoluen olla jo valmista. Siksi sanottiin: Anterus avain kourassa, Tuomas tuoppi kainalossa. Heinola. Marjokorpi, Taavi c)410. 1911.

Tule meille Tuomas kulta,
tuoppas joulu tullessas,
oluttynnör olallas,
pikarit pullot pivosas,
juustot kakut kailossas.
Kylläs meijän portin tunnet,
hallava koira portin alla,
tervaristi ja rautarenkas.
Kuusjoki. Nyyrikki, Ella VK 68:35. 1922 – Emilja Paanu.

Tule meille Tuomas kulta,
tuoppa joulu tullessasi,
tule kekri, joudu joulu,
sekä pääse pääsiäinen.
Kyl on kystä aitassamme,
paljon pantua eloa:
sirkan reisi, paarman jalka,
peipposen peräpakara,
sammakon sakarivarvas,
sisiliskon silmipuoli.
Merikarvia. Laanti, Aili 1020. 1936.

Akan osinko auttaa Tuomaanpäivästä jouluun. Kitee. Timonen, Pekka KRK 174:71. 1935-36.

Jouluksi tehtiin olutta tai taaria, ja se valmistettiin se taari sillä tavalla, että vanhojen kaljarupien sekaan laitettiin ruista, ja ruis käytettiin oikein kauvan niiden kaljanrupien kanssa, jotta tuli väkevää, niin se oli taaria. Se oli mustaa ja kuohuvaa ja hyvää. Koivisto. Mannonen, Ulla 4473. 1937.

”Juhlahiiret kusee” ellei saa valmiiksi ennen joulua aloittamiaan töitä. Ilmajoki. Ilkka, Rauha 273. 1937.

Aina kun lehmä poiki, niin tehtiin kaksi tai kolme juustoa lehmältä. Ne kuivattiin päreitten päällä ristikossa ja sitten säilytettiin jyvälaarissa. Jouluaattoiltana tuotiin juusto jokaiselle pöytään. Sitä sitten paistettiin takassa ja rasva tirisi. Perho. Paulaharju, Samuli ja Jenny 15162. 1928.

Jouluaattona illalliseksi oli hyvin monenlaista ruokaa, oli sallattia, sinkkua, lipeäkalaa, lanttu- tai perunalaatikkoa, suolalihaa, suolasta siikaa, kotona valmistettua juustoa, puuroa ja paksua pannukakkua. Ruokaryypyt otettiin ja juomishaarikasta juotiin aina ruuan välillä. Toisinaan sattui, että ukot ruokapöydässä tulivat niin toimelliseksi, että pistivät useimmat ruuat sinappineen sekaisin samalle lautaselle. Parainen. Hämeenlinnan alakouluseminaari 46. 1924.

Ennen vanhaan kun joulutaikina leivottiin, niin siitä taikinasta piti tehtä kaksi limppua, ja nämä limput pitettiin kaiket joulupyhät pöydällä ja nauvan reisi niiten limppujen päällä. Ja näihin limppuihin ei saanut koskea kukaan. Sitten kun loppijaispyhä oli mennyt, niin sitten vietiin ne limput ja lihat aittaan ja niihin ei koskettu kuin vasta määräaikoina. Toinen limppu oli lehmänlaskulimppu. Silloin kun lehmät pihalle laskettiin ensi kerran, niin silloin annettiin tämä toinen limppu paimenten evääksi, niin sitten piti sinä vuonna menestyä lehmien hyvin. Sitä toista limppua sanottiin toukolimpuksi, joka syötiin silloin kun toukoja keväällä tehtiin, ja sinä vuonna kasvoi hyvin touot. Jämsä. Nieminen, Kalle 154. 1921.

Joulun valmistuksiin kuului perinpohjainen puhdistus. Maalaistalossa, jossa oli vielä maalaamattomat lattiat, tämä oli suuri työ. Lattian ”hinkkaamisessa” auttoivat välistä miehetkin. Kuurausaineena käytettiin hiekkaa. Pesuvedessä oli runsaasti katajanhavuja, niin että tupaan levisi hyvä ja raikas tuoksu. Jouluksi tapettiin aina sika, jotta saatiin sylttyä ja makkaraa. Leipää leivottiin ainakin kahtena päivänä. Saatiin tavallista ruisleipää, ohrapaistikkaa ja varileipää. Jouluaattona syötiin sitten, kun oli tultu saunasta, ”oikia juhulapäivällinen”, johon kuului vastaleivottua leipää, makkaraperunoita ja ohraryynipuuroa. Oikein se oli juhlallista, kun tupa oli puhdas, lattialla puhtaat matot, pöydällä valkoinen liina, olkihimmeli siinä pöydän yläpuolella. Seinäjoki. Hämeenlinnan alakouluseminaari 4689. 1935.

Joulu tulla jollottaa
Vesijärven jäällä,
junttapulla kainalossa
ja voita hiukan päällä.
Mikkeli. Lyytikäinen, Veikko 330. 1937.

Joulu tulla jollottaa
oluttynnyri olalla,
juustokakku kainalossa,
kahavepannu kantapäässä.
Paavola. Kuusirati, Artturi 372. 1937.

”Jouluna Jumala syntyi, paras poika pakkasella.” Äijät sanoivat ja joivat jouluna. Sodankylä. Paulaharju, Samuli ja Jenny 34554. 1937.

Jouluun asti ne piijat ja nauriit hyviä ovat. Kestilä. Lämsä, Sigrid 207. 1935.

Juo jouluna, syö lihaa laskiaisena. Kankaanpää. Laiho, Antto 175. 1890.

Enne kesä lehmättä kun joulu vaimotta. Koskenpää. Nieminen, Lyydi KT ??:18. 1936.

Joulu tulee joka vuosi, Juhannus on vain kerran kesällä. Lieto. Pakula, Juho KT 9:18. 1937.

Kun on joulu, niin on joulu! Annas, akka, toinenkin silakka! Längelmäki. Juusela, Edla 175. 1936.

Loppiaisen jälkeen ensimmäinen eheä viikko on härkäviikko. ”Tuloo härkäviikko ja läpileipä.” Laihia. Rintala, Elna 481. 1937.

Loppiainen lopsahtaa, kivikuppi kipsahtaa. Virolahti. Korpela, Jaakko 26. 1937.

Hiivanuutista härkäviikot ja läpileivät. (Sahtit ja kakut loppu, aletaan härkäajo, havot ja halot metästä. Härkäviikkoja oli yhteksän.) Forssa. Erkko, Kalle 341. 1937.

Ennen tehtiin jouluksi aina himmeli. Sen teko oli naisväen huolena. Jo aikaisin syksyllä alettiin sitä tehdä. Himmeli valmistettiin rukiin oljista. Parhaita siihen tarkoitukseen olivat kaskimaan oljet. Ne olivat hyvin kovia. Himmelit olivat suuria ja vain harvat valmistajat osasivat sen tehdä komeinta mallia. Paikkakunnalla saattoi olla myös joku käsityöläinen, joka teki niitä ammatikseen. Sama himmeli kesti monta vuotta, mutta monessa talossa oli tapana valmistaa joka jouluksi uusi. Se ripustettiin pirtin kattoon peräpuolelle. Se ulottui pään tasalle. Viljakkala. Mattila, Martti 3781. 1936.

Joulukynttilät valmistettiin siten, että sulatettua talia kaadettiin astiaan, johon ensin oli pantu kuumaa vettä, ja sitten kastettiin talittuja lankoja tähän astiaan, jolloin langat paksunivat vähitellen kynttilöiksi, joiden alapäät luonnollisesta syystä olivat paksumpia kuin yläpäät. Heinola. Marjokorpi, Taavi 173. 1911.

Vanhoja joulunviettotapoja. Joulu vastaanotettiin vanhaan aikaan suurilla valmistuksilla, ja joulunviettoon liittyi monenlaisia tapoja, jotka koskivat sekä ihmisiin että eläimiin. Jouluvalmistuksiin alettiin jo paljon ennen joulua, valmistettiin kotona tehdyistä maltaista hyvää ja väkevää sahtia. Kynttilätkin tehtiin kotona. Oli kirnun muotoinen kupariastia, siinä oli sulatettua talia ja puuvartaan oli sidottuna kynttilän sydämiä, joita kastettiin taliin kunnes kynttilät olivat valmiit. Lapsille tehtiin pieniä kynttilöitä, jotka he pyhinä saivat sytyttää heidän omille pikku pöydilleen. – Köyhät ukot kulkivat taloissa kaupittelemassa puulintuja, jotka olivat värjätyt monenvärisiksi ja niillä oli siivet levällään aivan lentoasennossa. Taloissa, joissa oli joku taitava ukko, niin teki hän itse niitä lintuja, jokainen lapsista sai yhden linnun omakseen. Toisinaan kulki joku köyhä ukko talosta taloon pyytämässä eväitä, ja pian hän saikin korinsa täyteen ruokatavaroita sekä kynttilöitä. Ei ollut siihen aikaan vielä köyhäin taloja eikä paljon muitakaan yhdistyksiä, jotka olisivat orpoja ja muita apua tarvitsevia avustaneet. – Mailla tuotiin jouluksi pitkiä olkilyhteitä sisälle ja niitä levitettiin jokaisen huoneen lattialle, ne takertuivat jalkoihin ja kulkivat myös siten huoneesta toiseen. Kyllä pahnoilla oli nuorten ja lasten hauska leikkiä, siinä pistettiin suutaria, kukkoa kenkitettiin. – Kartanolle puuhun tai seipään päähän pantiin linnuille puimatoin olkilyhde ja kotieläimillekin annettiin jouluna parempaa ruokaa kuin muulloin. Kaupunkipaikoissa oli joulukuusikin ja sen ympärillä tanssittiin. Maalla oli myöskin niinkutsuttu ”himmeli” katossa, se tehtiin paksuista oljenkorsista tai ruokopilleistä kruunun muotoon ja kirjavilla nauhoilla koristettiin. – Kun uusi vuosi tuli, vietiin vanhat oljet nassuille ja uusia tuotiin tilalle. Knutin päivänä vasta oljet kokonaan vietiin pois. Suurella riemulla ja hurraahuudolla oli oljet sisään tuotu, mutta vielä hauskempi oli sentään niistä eroon saanti, sillä pölyä oli kaikkialla niinkuin riihessä. Kaupunkipaikoissa ei käytetty olkia, eivätkä he myös tienneet olkijoulun hauskuudesta eikä vaivoista paljon mitään. Parainen. Hämeenlinnan alakouluseminaari 46. 1924.

Joulun vietto tapahtuu nykyisinkin suurin piirtein vanhanajan merkeissä. Uutta on tullut lisää monipuolisimpain ruokien, joulukuusen ja uudenaikaisimpain joululahjojen muodossa, ja sen sijaan muutamia vanhoja – niin kuin voimaleikit, joulupahnat, olkihimmelit ja talikynttilät – jäänyt pois. Kivijärvi. Leppänen, Jalmari KRK 183:409. 1935-36.

Ja jouluna täytyy mennä aikasin kylpömään, ettei joudu tonttujen kanssa kylpömään. Tontut reppii päänahhaan silmille, jos mennee myöhän saunaan kylpömään. Niinko Loimaalla yhren talon isäntä, mitä olen kuullut puhuttavan, meni myöhän jouluaattona kylpömään. Ja paholaiset oli repineet päänahhaan silmille, kun isäntä saunasta kotia tuli, ja piru tuli viälä saattamaan porstoon kynnykselle asti. Humppila. Sillanpää, Hilda KRK 265:93. 1935-36.

Joulun aattoiltana piti kylpeä jo päivän aikana. Tämä oli juhlan kunniaksi ja sen tähden, ettei juhla-aattoiltana pitänyt kylpeä myöhään yöllä, sillä silloin saattoi saunassa kummitella ja pesuvesi voi muuttua vereksi. Sortavala. Hyvärinen, Juho 1186. 1937.

Ajoksia ei tule, kun jouluaattona kylpömästä tultuaan panee sukat ja kenkät jalkaansa. Längelmäki. Kivi, K.R. 134. 1893.

Saunassa käytiin jo päivällä, kahdentoista jälkeen. Saunan lavalle oli levitetty olkia. Illalla kulkivat joulupukit talosta taloon. Niiksi oli pukeutunut kylän nuorta väkeä. Ei niillä mitään lahjoja ollut, ne vain tulivat taloon, pyörivät lattialla, naurattivat talonväkeä ja lähtivät taas toiseen taloon. Seinäjoki. Hämeenlinnan alakouluseminaari 4689. 1935.

Jouluaattona lopetettiin työt kolmen aikaan ehtoopäivällä ja mentiin heti joulusaunaan. Sinne oli levitetty olkia lavolle ja maahan. Kiukaaseen heitettiin olutta, että ohrat kasvo hyvin seuraavana vuonna. Tupaan tullessa koristettiin joulukuusi talikynttilöillä ja paperikoristeilla, ja lattialle tuotiin paksu kerros olkia. Sitten syötiin jouluillallinen, jossa oli livekalaa (tehtiin omansaatuisista kuivatuista kaloista), maitosoosia, räätikkälaatikkoo, pannukakkoo ja rusinasoppaa. Kun oli päästy syömästä, veisattiin kiitosvirsi ja ruuat kannettiin pois. Emäntä toi tuukin ja 3-haaraisen talikynttilän pöytään ja isäntä toi Raamatun, virsikirjan ja Postillan eli Saarnakirjan. Ruvettiin ja veisattiin kaikki jouluvirret ja mihinkä ei nuottia osattu, laulettiin se ”Enkeli taivaan” nuorilla ja isäntä luki sitten ne sanat, jotka nuotista jäi yli. Veisaamisen jälkeen luki isäntä virsikirjasta jouluevankeljumin ja joulupäivän rukouksen, Postillasta joulupäivän saarnan ja Raamattua niin kauvan, kun emäntä toi vuoden suurimman nautinnon, se on kahvin, pöytään. Jouluaattona saatiin kahvia ainoan kerran vuodessa ja se juotiin ilman kermaa ja pullaa. Kun ennen kahvinjuontia luettiin Raamattua, niin ei sitä saanu lukea kukaan muu kun isäntä itte, vaikka joukossa oli parempiakin lukijoita. Meidän nuorempien, jotka emme aina osanneet ajatella, oli monta kertaa vaikea pysyä vakavana, kun isäntävainaa luki ja tavasi: ”Ässä-pee-ii, taalinen” (=spitaalinen) ja ”pee-hoo-ii, hulista” (tarkoitti filistealaisia). – Elukoitakin muistettiin jouluaattona erityisesti. Hevosille annettiin silloin ensimmäisen kerran vuodessa heiniä. Piioilla ja rengeillä oli kova kilvankoitos, kuka ehti niitä ensin antaa omille elukoilleen. Monta kertaa yritti piiat salaa hiipiä pirtistä piilottaan renkien heinäkoppia ja samaa rengitkin yritti. Joka sitten ensin ehti antaa heiniä, sen elukat menesty paremmin seuraavana vuonna. – Ennen mailmassa ei jaettu joululahjoja, mutta pirtissä leikittiin pahnojen päällä. Siinä toussuttiin, mentiin harakanpyssyä, salvettiin karhua ja ruokittiin hanhee. Koko jouluyönä ei saanu nukkua, taikka sai sokeita lapsia. Kynttilät palo koko jouluyön ja aamuyöllä syötiin yöpäivällinen, jossa oli lisäksi sianreisi. Ruovesi. Hämeenlinnan alakouluseminaari 4187. 1935.

Ennen kirkkoon lähtöä pesi koko talonväki naamansa samassa vedessä ja sitten vesi vietiin navetan oven eteen, että lehmät kesällä tuli hyvin kotio. Joulukirkko alkoi klo 6 ja poistullessa ajettiin hevosilla kilpaa kotio. Joka ensimmäiseksi ehti, se toi joulun mukanaan seuraavaksi vuodeksi. Joskus matkalla sattui ryteikkö ja aisat meni poikki toisilta ja reet kaatu lumihankeen. Lumihangesta ykskin isäntä noukki lapsiaan ja laski tuliko täysi lukumäärä. Ei niistä haavereist kumminkaan mitään välitetty, kun koitettiin joulua kotiin. – Tapanina ajettiin tapania reillä jäällä ja tiellä, että hevoset oli vaahdossa. Joulunpyhinä oli neljä kirkkopyhää perätysten. Ruovesi. Hämeenlinnan alakouluseminaari 4187. 1935.

Jouluaamuksi, jolloin kirkkoon lähdettiin, olivat hevoset hyvin ruokitut, sillä niiden piti melkein lentämällä sinne lähteä ja vieläkin reippaammin piti takaisin tultaman. Mukaan otettiin kynttilä ja eväspaketit, sillä kirkon penkkeihin oli kaiverretut sellaiset lovet, mihin kynttilät sovitettiin. Valaistus ei ollut kehuttava. Ja lukkari oli tuskissaan, sillä urkuja ei ollut ja jokainen sai veisata omalla säveleellään, mutta se vasta mies oli, joka pääsi yli lukkarin äänen. Parainen. Hämeenlinnan alakouluseminaari 46. 1924.

Jouluaamuna lähtivät kaikki kirkkoon, jotka vain kynnelle kykenivät. Tapana oli sanoa: ”Jouluna joka pajulle.” Se tarkoitti, että rekeen sai mennä niin monta henkilöä kuin reessä oli pajuja. Mäntsälä. Hml:n alakouluseminaari c)1. 1924.

Jouluaamuna varhain lähdettiin kirkkoon. Hevosilla oli kulut (aisakellot). Kylän hevoset ajoivat perä perää. Siitä tulikin oikea kilpa-ajo. Joulupäivänä ei koskaan saanut mennä kylään. Seinäjoki. Hämeenlinnan alakouluseminaari 4689. 1935.

Joka sontiainen se jouluna kirkollen ajaa, mutta se on mies, joka päästää pääsiäissä. Lehtimäki. Nieminen, Juho c)145. 1909.

Usein vanhaan aikaan luultiin vainajien pitävän jouluyönä juhlia kirkossa, vähän ennen elävien jumalanpalvelusta. Vanhat ihmiset kertovat valkoisten haamujen liikkuneen alttarin edessä ja kurkistelevan ikkunoista ulos. Usein kuultiin outoja ääniäkin. Varsinkin kirkon vinnillä ei uskallettu sinä yönä liikkua. Vähän ennen kirkonmenoja hiipivät vainajat valittaen takaisin kalmistoonsa. Vielä nykyäänkin on kirkon ja hautausmaan seudulla pimeinä öinä liikkumista kammoksuttu. Vesanto. Laulainen, Mikko 10. 1936.

Olkien levittäminen lattialle johtui muka siitä, kun vainajien henkien jouluyönä, vuoden pisimpänä yönä, luultiin kuljeskelevan pirtin lattialla entisillä asuinpaikoilla. Ettei jalkojen kopina häirittisi vainajien rauhaa, levitettiin olkia lattialle. Merikarvia. Hml:n alakouluseminaari 4239. 1935.

Ensimmäisenä jouluyönä on kuolleen tapa käydä kotona. Asukkaat odottavat ja valvovat koko yön. Kauhava. Laitinen, Paavo KRK 181:422. 1935-36.

Talon vanhin kun on kualla, ensimmääsenä jouluyänä on pantu ruakaa tuvan pöyrällen. Ja kaksi kynttylää niin, että ruuat ovat kynttylään keskellä. Kynttylät on sytytetty kahreksitoista. Vainaja tuloo kahrentoista aikana syömhän. Sen haamu näkyy puolelta ruumiilta niin kun piipunsavuna. Kauhava. Jussila, Matti 1119. 1938.

Jouluaattona piti viedä joka sorttia ruokaa pitämyspuun juurelle, sitä ennen ei saanut kukaan ruokaa maistaa. Juva. Fabritius, Elin 161. 1889.

Täytyy olla uutta päällä, taikka jouluhiiri syö. Viljakkala. Säkki, Pauliina 298. 1936.

Jouluaamuna ja mahdollisesti uudenvuodenpäivän aamuna oli eräällä isännällä tapa tehdä ristinmerkki ovien päälle. Se toi onnea taloon. Paimio. Kallio, Niilo 1935. 1914.

Jouluaattona isäntä kiersi 3 kertaa kartanoa ja tehtiin pyöriä ja ristiä oveen. Luhanka. Lilius, Lilli 310. 1888.

Jouluaattona kilpailtiin siitä, missä talossa saatiin ensin työt tehtyä. Siitä syystä lähdettiin jo aamuyöllä heiniä hakeen. Hevosten luokkaan tai aisaan asetettiin silloin kello. – Siinä talossa, jossa työt saatiin ensin tehtyä jouluaattona, kulkivat työt edellä koko vuoden. Yleensä koetettiin työt saada tehtyä jouluaattona jo puolille päiville. Hämeenkyrö. Mattila, Martti 6584. 1937.

Jouluyönä jos lamppu sammuu yöllä itsestään, ennustaa se kuolemaa, sillä jouluyönä on paikkakunnallamme tapana pitää lamppu kaiken yötä palamassa. Elimäki. Kujala, Antti (Pekkola) 240. 1903.

Jouluaatto. Puita ei saanut silloin hakata, muuten lehmiltä jalat katkeilivat. Ylitornio. Paulaharju, Samuli ja Jenny 15167. 1921.

Joka tahtoo saada hyvän pelto- ja voionnen, hänen pitää joulu-, pitkäperjantai- ja pääsiäisöinä klo 12 mennä toisen talon navetan ikkunan alle, pistää kirnunmäntä ikkunasta sisälle ja yhdeksään kertaan vetää sitä siinä edestakaisin, samalla lausuen: ”Sinne hera, tänne maito ja voi.” Oulu. Leino, A. 239. 1891.

Jouluaamuna annettiin kauroja seulasta lehmille ja emäntä sanoi: ”Joulu joulu lehmäsein!” Ristiina. Vallaskangas, Ida 68. 1914.

Kun jouluaattona piristellään ohria varpusille, eivät sitte kesällä satu sen ohraan, joka niitä antoi. Laihia. Kotkanen, Juho 163. 1887.

Jouluna vietiin lehmillekin kauroja ja sanottiin: ”Joul, joul, lehmäsei.” Tällä tahdottiin lehmienkin antaa ymmärtää, että on suuri juhla. Samoin metsistä kaikki pyydykset lauottiin, että tapionkarjakin saisi joulurauhan. Jouluaaton illaksi hämärtyessä vietiin myös jyvälyhde jouluksi linnuille, sen vei isäntä seipään päähän, johonkin rauhaisaan paikkaan. Puumala. Kuusitie, Mauno KRK 80:69. 1935-36.

Isännän ja emännän tulee joulua vasten yöllä maata suorana, jottei pellot tulisi sotkuisiksi. Simo. Räsänen, Veli VK 84:76. 1936.

Ennen juhla-ateriaa levitettiin jo aikaisemmin sisään tuodut pahnat (joulukuusta ei tunnettu) lattialle. Tätä tehtäessä otti joku kouruuksen olkia ja heitti sen tyvi edellä kattoon. Kuinka monta olkea jäi kattoon riippumaan, niin monta riihellistä saatiin viljaa seuraavana vuonna. Akaa. Arola, Väinö A. VK 5:1f. 1911.

Jouluaattona tuodaan olkikupoja tupaan ja viskataan orsille, ja niin monta kupoa kun siihen saa tarttumaan, niin monta ruisaumaa kasvaa ensi kesänä. Juva. Fabritius, Elin 50. 1889.

Kun verkon kutomisen alkaa veden päällä Pyhäinmiestenpäivän ja joulun väliai’alla, niin sillä saa yläkuulla ja etelätuulella kaloja. Hankasalmi. Nurmio, M. 362. 1888.

Kun uudenvuoren yönä katsoo peiliin, näkee tulevan puolisonsa. Pöyrällä pitää olla sellainen lakana, joka on ollut ruumisarkun alla ja 2 isoa yhtäsuurta peiliä vastatusten virsikirjan tai raamatun päällä, 4 kynttilää, yksi kummankin peilin molemmilla puolilla. Katsoa pitää joulu- tai uudenvuorenyönä klo 12-1. Kauhava. Laitinen, Paavo KRK 181:475. 1935-36.

Ken tahtoo tietää, kuka naapurista kuolee ensiksi, niin menköön jouluaattoiltana, kun naapurin väki on ruokapöydässä istumassa, katsomaan ikkunan takaalta huoneeseeen. Ja kenenkä varjo sattuu juuri katsoessa olemaan päätön, niin hän kuolee sinä vuonna. Parkano. Tyyskä, Juho 469. 1888.

Jos jouluehtoona katselet sisästä silkin läpi taikka ulkoa lasin läpi ehtoollisella olevia henkilöitä, niin ne henkilöt, joilla ei näy olevan päätä, kuolevat ennen kuin näkevät toisen joulun. Samoin kun jouluehtoollisella olevain varjoilta on päät pois, niin ne kuolevat. Sääksmäki. Aalto, Kalle K. VK1:114-115. 1887.

Jos jouluyönä kynttilä ilman aikojaan sammuu, niin se tietää kuolemaa. Sääksmäki. Aalto, Kalle K. VK 1:250. 1887.

Joulupuuroon pannaan kolme mantelia. Joka saa ensimmäisen, hauskoja joulunpyhiä; toinen rikkautta; kolmas onnellista uuttavuotta. Viljakkala. Säkki, Pauliina 296. 1936.

Tuomaanpäivänä ennen joulua pannaan 3 pärettä joka perheenjäsentä kohti lumihankeen. Joulun aattoiltana tuodaan päreet tupaan ja pannaan oven päälle seinän rakoon. Nyt sytytetään päreet palamaan. Kenen päreet parhaiten palaa, sitä seuraa parhain onni uutena vuotena. Jos kenen päre palaa huonosti tahi ei ensinkään, seuraa niitä huono onni tai ei ole onnea ensinkään. Kitee. Moilanen, Matti 2350. 1937.

Jos joulukuusesta latvan katkas, tiesi kuolemaa. Vesilahti. Niemelä, Kaisa KT 26:25. 1938.

Aivastaminen jouluauttona tai uudenvuoden auton iltana tietää sitä, että seuraavana vuotena joku perheestä kuolee. Kokemäki. Mäenpää, Emma 69. 1936.

Olutta juodessa aattoiltana tunnusteltiin sen vaahtoon syntyneistä kuvista ja väreistä tulevan vuoden tapahtumia. Sysmä. Aartolahti, J.E. VK 1:1e. 1911.

Joulua vasten yöllä, jos panee pesemättömän, ihmisen sukan, kun se on ensin kastettu kylmässä vedessä märäksi, vasempaan jalkaansa ja rupeaa nukkumaan, niin keskellä yötä tulee tytölle sulhanen, tai pojalle morsian, sitä pois vetämään. Silloin näkee tulevan puolisonsa. Kontiolahti. Laatikainen, Antti KRK 161:81. 1935-36.

Joulun ja uudenvuoden välinen aika. Svätkien välillä menee tyttö kolmen tien haaraan, heittää lettinauhansa vasemmasta olasta yli, tulee kotiin ja sanaakaan puhumatta panee maata. Kuka tulee unissa tuomaan sitä lettinauhaa, se on hänen miehensä. Salmi. Pohjanvalo, Pekka KRK 152:438. 1935-36.

Joulun ja uuden vuoden välinen aika. Mennään johonkin taloon, jossa on useampia ihmisiä. Ajatellaan silloin jonkun puheet itselle tapahtuvaksi, ja pannaan muistiin mitä se puhui. Niistä voi päätellä tulevia asioita. Sortavala. Aalto, Sanni KRK 140:98. 1935-36.

Svätkien ajalla käytiin kuulemassa synnyinkoiran haukuntaa. Mäntiin johonkin tien risteykseen keskellä yötä ja kuunneltiin, mistä mitä kuului. Jos kuului iloista koiranhaukuntaa jostain, tiesi se hyvää ja rauhallista elämää. Jos taas koira ulvoi, tiesi se pahaa, sotaa, ruttoa ja sen sellaista. Mitä lähempää kuului, sitä lähempää koski kuuntelijaan. Koivisto. Mannonen, Ulla 139. 1936.

Kolme päivää ennen rostuota, Tuomaanpäivänä, vieristän keski alkaa. Silloin ei enää karisteta nokie eikä saa pölyttää mitään. Vuonninen, Viena. Paulaharju, Samuli 18281. 1915.

Kun puhtaaseen veteen panee uuttavuotta vasten yöllä sellaisen sormuksen, jolla on kolme pariskuntaa vihitty, ja katsoo siihen veteen, niin näkee siellä sulhasensa (morsiamensa). Nurmes. Nurmio, M. 1625. 1891.

Uunna vuonna tehtiin ennen seuraava taika: Sidottiin vihkimäsormus hiukseen ja hiusta pidettiin kahdella sormella kiinni ja sormus pantiin juomalasin keskelle riipuksiin. Pian sormus alkoi itse liikkua ja löi lasin laitaan. Ja niin monta kertaa, kuin se löi, niin monta vuotta oli ennen kuin pääsi naimisiin. Rantsila. Toppila, J. KRK 227:1143. 1935–36.

Uusivuosi. Täytyy syödä seitsemän silakkaa hännät edellä, tällöin tulee sulhanen yöllä juottamaan. Porvoo. Silvennoinen, Vieno 38. 1937.

Uudenvuoden aattona pantin 9 lautasen alle: multaa, sormus, nukke (lapsi), leipää (emännäksi), avaimia (ed.), tulitikkuja, mustaa lankaa (surua), kellasta lankaa (sairautta), punasta (iloa). Lautasta nostaen sai tietää tulevan vuoden kohtalonsa. Mikkeli. Seppänen, Olga KT 232:729. 1939 – Jenny Halinen.

Kun pimeässä huoneessa katsoi peiliin, näki siinä rakastajansa kasvot. Tarvasjoki. Hämeenlinnan alakouluseminaari 4933. 1935.

Kellon lyödessä kahtatoista alettiin peiliin katsominen. Kamarin pöydälle oli asetettu peili. Sen molemmille puolille kynttilä. Toinen peili asetettiin toista vastaan ja nuoret kävivät yksitellen katsomassa siihen. Sanottiin, että 10 min. liikkumatta tuijotettua peiliin, varmasti näki tulevan puolisonsa. Pomarkku. Hämeenlinnan alakouluseminaari M. Myllyharju 4748. 1935 – Maija Ylitalo.

Uutena vuotena katsotaan peilistä enteitä. Yksinäisessä huoneessa asetetaan kynttilät peilin kahden puolen ja pieni peili sitä vastapäätä. Isoon peiliin tulee siitä pienestä peilistä kuten portteja, ja niistä porteista tulee esille tulevia tapauksia. Mouhijärvi. Laitakari, Kaarle 214. 1936.

Ennen meni uuden vuoden yönä tytöt, ja myöskin pojat, pimeeseen yksinäiseen huoneeseen, asettui kahden peilin väliin. Sitten asetettiin kynttilä peilin eteen sekä virsikirja, ja sellanen sormus, jolla oli vihitty, siis vihkisormus. Sitten täytyi tarkkaan katsoa, että huone oli varmasti tyhjä, ja kun kello löi kaksitoista, kun silloin katsoi peiliin, näki tulevan sulhasensa, tai pojat morsiaimensa. Orimattila. Järvinen, Aino KRK 58:91. 1935–36.

Uudenvuodenpäivänä tehtiin ristiä eläinsuojien ovien päälle, jolla siunattiin eläimet. Anjala. Hollstén, Edv. 20. 1893.

Jos uudenvuodenpäivänä nukkuu, nukuttaa koko sinä vuonna, mutta jos sen päivän aamuna nousee aikaiseen ja on virkkuna koko päivän, on koko sen vuoden virkku. Koskenpää. Myrsky, Vilho 822. 1923.

Uusivuosi. Aamulla koetetaan kilvan tehdä vuosiluku pirtin peräseinään. Se elää enemmän aikaa ja joutuu pikemmin naimisiin, ken sen ensin ennättää. Pälkäne. Mikkola, Edv. 596. 1912.

Uudenvuodenyönä ammuttiin ennen rappusilta pyssyllä latinki ilmaan. Siten pelotettiin pahat haltiat pois talosta. Perniö. Höijer, Erik B. VK 23:17. 1916.

Uuvenjoulun aattona ku saunast oli tultu, nii sillo ampumaa. Kel vaa mitä asetta oli, nii kuula menemää. Nii otettii enne uutta vuotta vastaa. Tytärsaari. Laiho, Lauri 3928. 1936.

Uudenvuodenaamuna jos ensimmäiseksi vieraaksi tulee taloon köyhä, talo sinä vuonna köyhtyy, mutta jos rikas, niin talo rikastuu. Pielavesi. Tiitinen, Martti 3140. 1937.

Yöllä uudenvuodenpäivää vastaan valetaan tinaa vesiastiaan ja siitä syntyneestä kuviosta selitetään tulevia asioita. Kankaanpää. Laiho, Antto 90. 1889.

Uuden vuoden iltana pitää sen veden, johon tinaa on valettu, viemän sellaiseen paikkaan, jossa tiet tekevät ristin, ja kun veden on kaatanut maahan, niin pitää kuunteleman vettä kaataissansa ja silloin pitäisi kuuleman vuoden tapaukset: kuolemat, ristijäiset, vihkijäiset, tulipalon ynnä monet muut. Veden vieminen pitää tapahtuman klo 12 aikana yöllä, jolloin pirut ovat liikkeessä. Anjala. Tyyskä, Juho 439. 1888.

Myös poltettiin paperia lautasella, katsottiin sitten, millaisen varjon palanut paperi muodosti ja siitä ennustettiin. Luopioinen. Hämeenlinnan alakouluseminaari 5400. 1935.

Minkä nimisen miehen uuden joulun aamuna pihalle mentyään ensi kerran näkee, sen nimisen saa sulhasekseen. Mäntyharju. Rakolainen, A.H. 201. 1890.

Onnea on kuunneltu uudenvuodenaattoiltana kaivosta ja aitan oven avaimenreiästä. Jos silloin on kuulunut jyväinmittuu, niin se on ennustanut rikkautta, mutta jos petäjänsurvonta, niin silloin köyhyyttä, ja jos lautain särkemistä, niin silloin tuli kuolema. Kaavi. Teräsvuori, Konrad 331. 1910.

Tulevan puolisonsa näkee hevosella ajavan, jos uudenvuodenyönä menee kolmen tien risteykseen ja pitää peiton korvillaan. Sotkamo. Toiviainen, Helmi 114. 1936.

Alavetelissä peloteltiin lapsia Tuomaan päivänä, että Piiskan-Paavo tulee. Ja lapset juoksivat ja pelottelivat toisiaan pitkillä piiskoilla, juoksivat pitkin pihaa. Perho. Paulaharju, Samuli ja Jenny 11977. 1930 – Laimi Vähälä.

Joulupäivänä ei saanut mennä kylään, sillä se oli suuri synti ja häpeä ja sai siitä nimen ”joulusika” jos ei viettänyt kotonaan joulupäivää. Kun taas Tapanina pruukattiin käydä vieraisilla ahkeraa. Mouhijärvi. Järventausta, Eero 249. 1937.

Joulu. Keyriksi kutsuvat Mikon, pyh.miesten ja joulun pikkupyhiä. ”Keyri on köyhänkin jumala.” Asikkala. Holmberg, Uno 134. 1909.

Jouluaattona pitää kartanolta lakaista kaikki puun roskat pois, että staalot pääsevät ajamaan läpi kartanon. Huoneeseen pitää tuua vettä myös, että pörö saa juua. Jos ei ole vettä, niin se juo veren nuorimmasta lapsesta. Enontekiö. Paulaharju, Samuli ja Jenny 12905. 1930.

Siihe aikaa ku myöki lapsen oltii, ei joulupukkii ollu. Vasta kansakoulus ol ensimäise kerra joulupukki, mikä jako karamellii ja korttii. Enne ku kuka tahto lahjaa toisel antaa, käytii sallaa viskaamassa ovest sissää ja sit kiireest pakkoo, ettei kukkaa olis tuntenu. Tytärsaari. Laiho, Lauri 3932. 1936.

Synnyn aika. Smuuttina kuljetaan jouluaaton ja loppiaisen aaton välisenä aikana, synnyn aigah. Smuutat naamioivat itsensä, pukeutuvat mitä eriskummaisiin pukuihin, tarkoitus, ettei heitä tunnettaisi, kun lähtevät kulkemaan talosta taloon. Taloissa otetaan heidät ystävällisesti vastaan, kohdellaan hyvin, jopa kestitetäänkin. Smuuttina käydään sen muistoksi, kun Heroodes vainosi Jeesus-lasta tappaakseen. Niin Maarian täytyi tuntemattomana lapsensa kanssa vaeltaa Egyptiin. Ja siten on myöskin ymmärrettävä rahvaan kohteliaisuus smuuttia kohtaan. He tällä tavalla tahtovat smuuttien kautta kunnioittaa Maariaa ja Jeesus-lasta. Suistamo. Onoila, Simo KT 132:15. 1936.

Svätkien aika. Smuuttien kulkemisen aika oli myöskin svätkien ajalla. Smuutit olivat samoja kuin nytkin vielä Ropakot, joulun välisenä aikana kaksi viikkoa. Nuoret pojat ja tytöt kulkivat talosta taloon ja naamioivat itsensä milloin miksikin, mustalaisiksi, pukiksi ja sen sellaisiksi. Haitari oli mukana, jolla soitettiin kun taloon tultiin ja tanssittiin. Taloista tarjottiin teetä tai kaljaa. – Smuuttia ei saanut koskea, vaikka olisi ollut talon verivihollinen. Niin smuuttina uskalsi mennä. Smuutti oli rauhoitettu olento. Ja monet samuuttina menivätkin sopimaan vanhoja vihoja naapuriin. Jos smuuttia vahingoitti, seurasi siitä suuri rangaistus. Salmi. Mannonen, Ulla 228. 1936.

Joulusta päästyä smuuttina kävelläh, turkki nurin päällä, lakki silmillä, naiset miesten, miehet naisten vaatteissa. Mennään taloon, kysellään mistä tie menee, tanssitaan. Suistamo. Haavio, Martti 699. 1933.

Loppiaisen ja joulun välillä kävi nuuttipukkeja, joulumapselleja ja parooneja. Ne olivat hullunkurisiin vaatteisiin pukeutuneet ja koettivat puhua niin, ettei heitä tunnettaisi. Lieto. Hml:n alakouluseminaari 534. 1935.

Tapaninpäivänä aamulla jo hyvin aikaisin lähtivät kylän nuoret miehet ”tapania laulamaan” käyden talosta taloon. Nämä tapaninpukit olivat puetut muuten niinkuin miehet tavallisesti, mutta toisten vaatteiden päällä oli suuri rohtiminen paita, joka oli vyöllä kiinnitetty vyötäisiltä ja lieve oli housujen päällä. Kasvot olivat naamarilla peitetyt. Kun pukit tulivat taloon, lauloivat he oven takana, jolloin nukkuvat talonväet heräsivät ja tulivat avaamaan ovet pukeille, jotka tulivat sisälle ja jatkoivat siellä laulujaan. Pukeille tarjottiin sitten kahvia ja ryyppy, jonka jälkeen he kiittivät ja menivät toiseen taloon. Joulun aikana nuoret kävivät naapuritaloissa, joissa sitten leikittiin paistia, suutarin sohimista, kiiskin onkimista, ahventa ja kukon kenkitystä. Niin meni joulu hauskasti ja rauhallisesti ja sitä seurasivat sitten ”häräviikot” reikäleipineen. Uusikirkko, Turun lääni. Hml:n alakouluseminaari 57. 1924.

Tapania ajettiin ensikertaisella varsalla. Talossa, johon ajaja meni, annettiin hevoselle kauroja ja miehelle sekä viinaa että olutta. Sysmä. Aartolahti, J.E. VK 1: b)1h. 1911.

Tapaninpäivänä kuljittiin ja vielä nytkin kuljitaan Tapaninajossa, jossa aina taloon mentyä kysytään: ”Onks Tahvana kotona?” Jos talossa on jotakin vieraalle tarjottavana, niin sanotaan Tahvanan olevan kotona, mutta jos menee myöhään ja ei ole talossa mitään tarjottavana, niin sanotaan, että Tahvana on tuvan takana. Sakkola. Kinnari, Yrjö KT 109:60. 1937.

Tapanin jälkeisenä päivänä n.s. ”Jussin päivänä” valjastettiin hevoset rekien eteen, ja luokkiin ja aisoihin ripustettiin kaikenlaisia kelloja, suuria aisakelloja, kulkusia, lampaan- ja lehmänkelloja niin paljon kuin talosta löytyi. Reet tupattiin ihmisiä täyteen. Nämä joukot ajelivat remuten ympäri kyliä, mutta eivät onneksi verottaneet emäntien ruokavaroja. Keuruu. Hml:n alakouluseminaari 4023. 1935.

Joulun jälkeisistä päivistä sanottiin Johannes evankelistan päivää ja Viattomain lasten päivää ”joulun huokuo- (=huokaus-)päiviksi. – Ennen joulua leivottiin myös kullekin lapselle pieni pulla. Lapset söivät pullansa Viattomain lasten päivänä. Heinola. Marjokorpi, Taavi 179. 1911.

Rapakoimassa ne kävivät ennevanhaan aina jouluaikana, niinkuin nytkin vielä käyvät, kuka hään sitten laittoi itsensä miksikin. Oli mustalaisia, enkeleitä, piruja, nuohoojia, noitia ja vaikka mitä. Taloissa sitten annettiin kenelle kahvia, kenelle rahaa ja milloin mitäkin. Iltahämärissä kulkivat talosta talloon. Miehiä ne oli kaikki silloin, nyt kulkevat jo naisetkin rapakoimassa. Koivisto. Mannonen, Ulla 1032. 1936.

Liperin puolella kävivät joulun edella siernapojat talosta taloon pyytämässä avustusta ja laulamassa. Heillä oli päällään paperiset vaatteet ja hatut. Kerimäki. Raila, Alli 612. 1937.

Joulunpyhinä kulki Tiernapoikia Oulusta, joskus omasta Luovostakin, lauloivat: ”Saapast tulit kuninkaat, kuninkaat, Lahjoitt’ meill’, lahjoitt’ meill’, kultaa, pyhää savua ja mirhamia.” Oulussa, Iisalmessa, Kuopiossa ja Praahessa olen myös kuullut niitä. Hailuoto. Paulaharju, Samuli 5707. 1912.

Kolmen kuninkaan päivänä syötiin joulun tähteet. Miehet keskustelivat jo innokkaasti Nuutinpäivän viettämisestä ja paikasta, missä Nuutin kokoama olut ja viina juodaan. – Nuutinpäivän aamuna puettiin joku miehistä mitä reuhuisimmasti. Tämä, Nuutti, istui rekeen, jota toiset miehet alkoivat vetää. Näin lähdettiin kulkemaan talosta taloon hoilaten ja laulaen. Joka talosta pyydettiin sahti tai viinaa Nuutin tynnyreihin. Jos anojat saivat mitä pyysivät, lauloivat he kiitoksensa talon haltijoille ja lähtivät pois, mutta jos ei heille mitään annettu, tekivät he joitain lystikkäitä kepposia. Nuutinpäivään katsottiin joulun loppuvan. ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.” Ruovesi. Koivisto, Aarne 1. 1911.

Viimeinen joulupyhä oli Hiiva-Nuutti. Silloin miehet ajelivat talosta taloon. Usein oli valjastettu jopa 6 hevosta pitkän reen eteen. Jouluoluet juotiin miehissä loppuun joka talosta ja tynnyrintapit vietiin mukana. Kulkiessa hoilattiin: ”Nuutin nuppi, joulun loppu, hiivaa hattuun, tappi taskuun.” – Yksi miehistä oli puettu Nuutiksi. Hänellä oli yllä nurinpäin käännetyt turkit ja korkea tuohihattu päässä, häntänä oli pari kylpyvihtaa, naavaviikset ja ohimoilla oli pukinsarvet. Taloon meni edeltä pari joukon puheliainta miestä, jotka runopukuisessa lorussa kysyivät, saako Nuutti tulla taloon. Nuutti oli joulunaikaisen ilonpidon ja ilveilyn huippukohta. Silloin tuli oluen vaikutuksesta jöröinkin ukko puheliaaksi ja iloiseksi. Kuopio < Pohjanmaa. Karhu, Lyyli 500b. 1936.

Nuuttia ajettiin hevosella. Sille sai antaa kahvia y.m. Nuutilla oli turkit nurin. Nuuttia vedettiin myös kelkassa. Sillä oli olvitynnyri ja viinapullo mukana, joihin pani saantinsa. Ruovesi. Saariluoma, Vilho 4165. 1919.

Knuutipukei. Neljän kontan ne enemmitte kävel, ne tanssasiva ku tilaisuuve sai. Niil ol soittajaki mukan. Pukeiks ne ol koittanu, naamari silmil, ettei tunnet. Muutamil ol fällykki vaap pääl, karvane puali ulospäin. Jollai ol eläime naha pääl, kaikil suur pellavasuihku leuvas, et vuahta hyvi muistut. Sarvei ja oli tällätty muutamil. Lapse pelkäsivä kovast. Joku tul erel sissä pyytämähä. Naisi oli kans fölis miäste vaatteis. Ku ne sai tanssiluva, ne purkasiva päälimäise vaattee poies. – Ne pukkasiva ja jota peliäs pitivä, määkivä niikui kuttu. Jälkke julun ne kulkiva, Knuuti päivä aikan. Ei niit päiväl näkyny, ehtohämys ne alvo. Ei ne kauva yhres paikka ollu. Laitila. Laiho, Lauri 4723. 1936.

Nuutinpäivänä ajettiin Nuuttia. Joku henkilö nokesi kasvonsa, ettei häntä tunnettaisi, ja hän käänsi turkit nurin, jotka puki päällensä ja otti vanhan vihdan kainaloonsa. Sitte istui hän kelkkaan, jota toiset vetivät talosta taloon. Kun Nuutti tuli taloon, lakasi hän vihdallansa kuopan kannen puhtaaksi olista ja lauloi:

Antakaa Nuutille olutta,
tammisesta tynnyristä,
koivusen tapin takana.

Kun talon emäntä oli antanut Nuutille olutkiulun, joi Nuutti ensin ja antoi kaikille tovereilleen siitä, sitte lauloi hän:

Kasvakoon talohon tähän
ohrat niin kuin orsii,
pavut niin kuin parsii,
isännälle ihravatsa,
emännälle etupuolta.

Sitten saattaa talon väet Nuuttia ulos ja laulaa:

Nuutin syötin, Nuutin juotin,
Nuutin nurkalla nukutin,
Nuutti nukkui nuksuihinsa,
vaipui vanhoihin rääsyihinsä.

Nuutti jatkaa taas matkaansa toisiin taloihin, kunnes juopuu niin pahaksi, ettei voi enää toimittaa tehtäviänsä, sillä toisin paikoin annetaan Nuutille viinaakin. – Nuutinpäivänä syödään ensimmäinen leipä joulun päältä, mutta pohjimmainen säästetään kevääksi, joka pannaan evääksi kun lähdetään touvolle. Artjärvi. Kajander, Elis 19. 1903.

Tänäpän on hiiva-Knuutti, huomenna rahkalakki, ylihuomenna tyhjä tappi, lausutaan loppiasen jälkeen ensimäisellä päivällä, jolloin joulu loppuu, koska viimeiseksi tässä runossa onkin tyhjä tappi. – Hiiva-Knuuttina onkin tapana mennä naapureihin, jotka ennen kerkkivät puhdistamaan jouluoluen ja joulupahnan ulos viemään ja sillä tavoin joulua lopettamaan, mutta silloin rientää jokainen kohta aamulla varhain jos joulupahna vielä sisällä onkin, ettei naapuri sitä pääse ulos korjaamaan. Tämä tapa ei enää nykyisin ole juuri käytössä. Somero. Pettersson, K. V. 534. 1887.

Nuuttina kävivät miehet talosta taloon loppuja oluita hakemassa sanoen:

Nuutin syötin, nuutin juotin.
Nuutti nukku nahkohii.
Ei nuutti taloa pyyrä
eikä talon tavaroit.
Hevoselle heinätuppu,
miähelle olvituoppi
koivusen tapin takaa.
Orimattila. Joki, Ester KRK 58:8. 1935–36.

Valkon jälkeen tuli n.s. ”Nuutilintu” hiivanuutina. Sillä oli kirves pystyssä, terän sivulla oli 2 lusikkaa, joten muodostui kuin nokka ja korvat. Päällä oli miehellä turkit tai jokin tumma vaate. Tammelan Kaukijärvellä oli vähän samanmukainen lintu, jota sanottiin ”nälkäkurjeksi”. Sillä oli seiväs kädessä ja sen pääss tikuista tehty vehje kuin lammassakset. Nämä ainoastaan näkyivät miehestä, päällä kun oli tumma vaate. Kurjelle oli sitä paitsi tehty korvat ja silmät, ja seiväs liikkui kuin kurjen kaula. Lintua seurasi miesjoukko, joka myös keräsi viinaa tai vaan saivat ryypyn talosta. Kurki kulki ympäri huonetta ja otti pihdeillään ruokaa pöydästä. Tammela, Ypäjä ja Hattula. Aaltonen, Esko 61. 1912.

Nuutin syötin, nuutin juotin,
nuutti rupes nukkumaan
omiin vanhoin räsyihisä.
Isännäl on ihravatta,
emännäl on leveät lantiet,
tyttärel on punaset posket
ja kaikil väil kaunis muoto.

Näin lauloivat miehet tullessaan hiivanuuttina taloon olutta hakemaan. Nastola. Kantala, Kirsti 159. 1936.

Päiväin nimet hiivanuutin jälkeen: keruuti, heruuti, peruuti, hurra, nurra ja nurrannuppu. Jokioinen. Aaltonen, Esko c)8. 1913.

Aattoonsa juhla loppuu, sanotaan. Sillä tarkoitetaan, että se viikonpäivä, joka on joulupäivän aattona, on joulujen loppuessa Hiiva-Nuuttina, loppiaisen jälkeisenä päivänä. Heinjoki. Taponen, Soini KRK 139:84. 1935–36.