Lisää itsenäisyyspäivän perinteitä

SKS:n arkistoon kerättiin Suomen 100-vuotisjuhlien aikaan suomalaisten ajatuksia itsenäisyydestä.

Lapsuudessani itsenäisyyspäivän juhlamenoja kuunneltiin radiosta. Ja television tultua taloon 1960-luvun alussa myös televisiosta. Kaikkein juhlavinta oli lipunnosto Tähtitorninmäellä ja juhlajumalanpalvelus Suurkirkosta. Koulun pihalle oli kaikkien Suomen koulujen lailla istutettu ITSENÄISYYDEN KUUSI Suomen täyttäessä 50 vuotta 1967. – Työvuosina kuten nyt eläkkeellä ollessani olen mahdollisuuksien mukaan osallistunut itsenäisyyspäivänä kotikirkon jumalanpalvelukseen, kunniakäyntiin sankarihaudoilla ja itsenäisyyspäiväjuhlaan. Loppupäivä onkin mennyt itsenäisyyspäivän juhlakonserttia, valtakunnallista sotilasparaatia ja presidentin juhlavastaanottoa televisiosta seuratessa. – Täällä maaseudulla on tapana järjestää itsenäisyyspäivän perinteinen soihtukulkue kylän halki sankarihautausmaalle. Tämä oli tapana työpaikkakunnallanikin. Näihin en ole kuitenkaan osallistunut. Keski-Suomi. Nainen, s. 1943.

Päivä itsenäisyyttä. Sehän on vuosittain puheenaiheena hetken, ja kannanotot ovat hyvin monitahoisia. Enin osa puhuu yleensä juhlavieraitten pukeutumisesta. Lappi. Mies, s. 1946.

Suomen itsenäisyys ja vapaus ovat niin arvokkaita asioita, että niitä pitää juhlia joka vuosi. Me vanhempi ikäpolvi olemme historian vaiheet kokeneet omassa ja läheistemme elämässä elävinä ja todellisina. Siksi juhliminen on paikallaan joka ikinen vuosi. Ja vaikka tässä kansainvälistytään, niin juuriansa ei tule unohtaa nykyisyyden huumassa. Keski-Pohjanmaa. Nainen, s. 1932.

Tänä vuonna 2016, TV 1 esitti koko päivän ohjelmaa. Sitä oli kiinnostava seurata, siinä haastateltiin eri alojen ihmisiä, vanhoja ja nuoria. Ehtoolla seurataan presidenttiparin vastaanottoa Linnassa. Ehkä se ”vaattehilla koreelu” ei enää ole niin kiinnostavaa. Mutta presidenttiparin ja sotaveteraanien haastattelut olivat kiinnostavia. Ja myöskin yrittäjien haastattelut. Etelä-Pohjanmaa. Nainen, s. 1942.

Elokuva Tuntemattomasta sotilaasta kuuluu ehdottomasti päivän ohjelmistoon. Myös presidentin puhe on mielenkiintoista seurattavaa, mikäli siihen on tilaisuus. Sytytetään kynttilöitä niin sisälle kuin uloskin.. Avataan kuohupullo jossain vaiheessa päivää, syödään vähän paremmin viinin kera ja illalla seurataan tietysti Linnan juhlia. Useimmiten miehen kanssa kahden, joskus kutsutaan lapset syömään. Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän itsenäisyyspäivää arvostaa! Etelä-Savo. Nainen, s. 1955.

Aviomies on ollut tarkkana kynttilöiden polttamisesta, kello 18.00 – 21.00 ja ehdottomasti elävää tulta, kolmessa huoneessa, ilman mitään taustavaloja. Televisiomme on alakerrassa, joten sen valo ei häiritse. Aviomies on myös innokas Linnan juhlien katselija, joten olen tottunut hänen seurassaan seuraamaan lähetystä. Hänellä on tapana ihmetellä selostajien ammattitaidon ja yleissivistyksen puutetta. Helsinki. Nainen, s. 1947.

Kun monia vuosia olemme seuranneet noita presidenttimme järjestämiä juhlia, pyrimme huomioimaan ketä juhlijat ovat, miten vieraat esiintyvät, minkälaiset kampaukset ja asusteet on. Aina päivittelemme juhlapaikalla vallitsevaa tungosta ja ihmettelemme sitä, miten joku jaksaa seistä ja kätellä niin suuren määrän ihmisiä, kun mitä presidenttipari noissa juhlissa kättelee? Ja miten iäkkäät sotiemme veteraanit ym. iäkkäät vieraat jaksavat osallistua näihin juhliin? Helsinki. Nainen, s. 1936.

Olutta ja Englannin lakritsia. Kalsarikänni, koska ei linnan juhlia selvinpäin kestä. Uutisoinnin selaamista netin välityksellä. Päivitys faceen itsenäisyyden kunniaksi. Keski-Suomi. Nainen.

Nyt kolmekymppisenä on aina vähän hassu olo, että mitä pitäisi tehdä. Miehen kanssa pähkäillään nyky-Suomen tilaa ja miksi tämän juhlan meininki on poikkeuksellisen harras luonteeltaan. Nyt tuli saunottua ja syötyä ja testattua linnajuhlan kättelyn katsomista skumppapullon ja juomapelin avulla (hörppy kun joku jää kättelemään liian pitkään, astuu daamin laahukselle jne). Turku. Nainen, s. 1986.

Itsenäisyyspäivänä olin yksin kotona yöpaidassa. Muuten päivä oli tavallinen vapaapäivä, mutta kuuntelin YouTubesta Finlandian ja katsoin linnan juhlia. Ruokakin oli melko tavanomaista lohta, eikä erityisiä itsenäisyyspäivään liittyviä koristeita ollut, mutta joulukoristeita kyllä. Kouluajoilta muistan itsenäisyyspäivään liittyvät laulut, kuten Siniristilippumme. Helsinki. Nainen, s. 1983.

Itsenäisyyspäivän nojalla olisi ollut aattona (5.12.) monia juhlia ja keikkoja ja bileitä. Tutut, kaverit ja ystävät vähän naureskelivat ennakkoon koko itsenäisyyspäivälle, mutta kuitenkin kaikki mielellään sitä juhli. Saatiin jopa sinivalkoinen kynttilä lahjaksi ja poltettiin sitä. Tosin tehtiin texmex-pizzaa ruoaksi – mahdollisimman epäsuomalaista tarkoituksella. Olut oli kuitenkin Karjalaa ja siitä vitsailtiin. Helsinki. Nainen, s. 1988.

Vierastan kaikkea nationalistista ”hypetystä” ja hysteriaa. Tämän vuoksi itsenäisyyspäivällä ei ole myöskään emotionaalista merkitystä minulle. Pidän Suomen itsenäisyyttä suhteellisena arvona, itselleni olisi sama olla Ruotsin tai Venäjän kansalainen. Suurempi arvo on ihmisoikeuksien varjelemisella. Turku. Mies, s. 1978.

Itsenäisyyspäivä kytkeytyy tietysti nationalismiin, mutta myös kristillisyyteen, tarkemmin sanottuna luterilaisuuteen. Juhliminen on aika vakavaa, haikeaa ja surumielistä, kuten koko luterilaisuus mielestäni on. Turku. Nainen, s. 1982.

Äiti oli menettänyt ensimmäisen miehensä sodassa. Liitto oli nuori. Esikoinenkin syntyi, kun isä oli jo kuollut. Veljensäkin äiti menetti sotatantereelle. Äiti vihasi mustaa väriä ”kun sota-aikana piti aina olla mustat vaatteet päällä”. Isänikin oli ollut sodassa. Joutui sinne lähtemään nuorena, parikymppisenä. Sota ei sopinut isän herkälle luonnolle. Sieltä tuli pois erilainen mies, jonka oli väkisin pitänyt kovettaa itseään. Viina kummitteli elämässä vuosikausia. – Minkälainen ilma Nikolauksena (6.12.), sellaista koko joulukuu. Mieleen on jäänyt, että monena itsenäisyyspäivänä on satanut lunta enemmän tai vähemmän, välillä paljonkin. – Mielestäni mielenosoitukset ei kuulu itsenäisyyspäivään. Olen iloinen, että asun maalla, kaukana mieltään osoittavasta kansasta. Täällä on rauhallista ja hiljaista itsenäisyyspäivänäkin. Keski-Suomi. Nainen, s. 1949.

Neljännellä luokalla ala-asteella osallistuimme itsenäisyyspäivän tanssiaisiin kaupungintalolla. Olimme harjoitelleet tansseja koko syksyn, esiintyneet alemmille luokille sekä vanhemmille, ja lopulta oli varsinaisen juhlan aika. Olimme kaikki pukeutuneet hienosti ja odotimme lähtöä koululta, mutta yllättäen saimmekin kuulla, että bussit olivatkin menneet toiselle koululle. Päädyimme lopulta kulkemaan taksikyydein kaupungintalolle, minne saavuimme hieman aikataulusta jäljessä. Saimme kuitenkin nauttia pöydän antimista, tanssia muutaman tanssin sekä kuunnella juhlassa esiintynyttä Tiktakia. Itse muistan juhlasta lähinnä pöydän antimet pikkulihapullineen ja viinirypäleineen. Jäipä juhlista käteen myös virallinen kutsukirje, joka löytyy edelleen omista arkistoista. Helsinki. Mies, s. 1991.

En ole tuntenut tarvetta muodollisuuksiin enkä keskinäiseen kehumiseen. Itsenäisyyden ymmärrän ja oman kielen, mutta äijät kalisuttelemassa sapeleitaan ja kilisyttelemässä kunniamerkkejään on vähintäänkin naurettavaa. Kaikenlaista kuorolaulantaa inhoan ja omaa kehua. Vantaa. Nainen, s. 1951.

Murphyn laki sääti askeleitamme, joten kynttilöiden sijaan saimme kaupan myyjältä vain kielteisen pään pudistuksen. Koska emme olleet valmiita ottamaan vastaan kohtaloamme, otimme tilanteen omiin käsiimme ja aloimme improvisoida. Sinivalkoisen parafiini-ikonin puutteen ratkomista tarjosi kotivarastomme, josta otimme kaksi valkoista antiikkikynttilää. Helpotuksen olo ja löydön lapsellinen ilo kesti noin pari sekuntia, kun aivojen hermoreitit yhdistivät tiedon kaivatuista esineistä johdonmukaiseen askeleeseen nro 2, joka oli niiden varsinainen asetteleminen. Kyllä, Murphyn laki iski armottomasti taas, tällä kertaa puuttui toinenkin oleellinen esine – kynttilänjalka. Kello lähestyi kuutta, paniikki iski: ˮMitä tehdään?ˮ Partnerini sai rohkean idean. Suuriin epäilyihin ei ollut aikaa, joten teimme mitä meidän pitikin tehdä. Kaapista otimme kaksi tyhjää Karjalan kolmosolutpulloa ja asetimme juhlakynttilät pullojen suuhun. Tilanteen kruunauksena oli se, että elämä tarjosi pullopakkauksen Suomi 100 -vuoteen liittyvän juhlaedition, jonka etiketistä näkyi kuvaote jääkiekkopelaaja Virran Hannusta, ja kuvan yläosassa luki ˮMaailmanmestari 1995ˮ. Turku. Nainen, s. 1989 Tšekki.

Setäni Oulussa seurasi itsenäisyyspäivänä, ketkä naapureista polttivat kynttilöitä ikkunalla. Päätteli heidät kaikki porvareiksi. Sanoin sedälleni, ettei meidän pidä antaa Suomen itsenäisyyttä porvarien omaksi, vaan itsenäisyys kuuluu kaikille suomalaisille. Setä kuunteli. Taisi vaikuttaa. Silloin elettiin 1970-lukua. – Kaikesta huolimatta Suomi on edistynyt hyvin sotien jälkeen. Elintaso on eurooppalaisella tasolla. Kansan sivistystaso on kohtuullinen. Ennen kaikkea jokainen voi ilmoittaa mielipiteensä, ilman joutumista syrjinnän tai vainon kohteeksi. Henkinen vapaus on tärkein asia. Kainuu. Mies, s. 1942. Politiikkaa ja valtapeliä -keruuaineisto 2007.