Kekri oli maagista aikaa, sillä kekrinä vaihtui vuosi. Kekriin ja sitä seuraavaan jakoaikaan liittyi paljon taikauskoa. Ihmiset ajattelivat, että kekri on hyvä aika tehdä taikoja ja ennustaa tulevaa.

Tinan valaminen

Tyttö ja poika valavat uudenvuodentinoja kaakeliuunin edessä. Kuva: Harald Rosenberg, Helsingin kaupunginmuseo.

Nykyään Suomessa valetaan tinaa uudenvuodenaattona, mutta ennen se oli kekrin traditio.

Ensin tina sulatetaan suuressa lusikassa. Sen jälkeen tina kaadetaan kylmään veteen. Kun tina jähmettyy vedessä, se saa uuden muodon. Tinan muodosta voi ennustaa. Esimerkiksi jos tina muistuttaa laivaa, tarkoittaa se uutta matkaa.

Jos tinasta tulee ristin muotoinen, ennustaa se kuolemaa; jos sormuksen muotoinen, niin naimisiin menoa; jos eläimen muotoinen, niin raakaa ystävää.

Rautu 1937

Uudenvuoden tinat. Kuva: Minna Sorri.

Tinan valaminen on muinainen tapa ennustaa, ja sitä on tehty monissa eri kulttuureissa.

Perinteinen, lyijystä tehty tina on nykyään kielletty, koska se on vaarallinen jäte. Kaupasta saa mehiläisvahasta tai sokerista tehtyä tinaa.

Puiden polttaminen

Puiden avulla oli tapana ennustaa seuraavaa vuotta. Kun kekrinä tuo puita sisään, kertoo halkojen määrä tulevasta. Jos puita on parillinen määrä, seuraavana vuonna pääsee naimisiin.

Tytöt kantaa puita tupaan, ja jos sattuu puut parittain, niin se tyttö pääsee naimisiin.

Joroinen 1886

Kun uunin lämmittää halkaistuilla puilla, tekevät lampaat poikasia seuraavana vuonna.

Kun uunin lämmittää halkaistulla – ei pyöreillä – puilla, niin lampaat tekevät poikasia.

Pihtipudas 1890

Halkoja. Kuva: Pixabay.

Onnen kuunteleminen

Kekrinä oli tapana kuunnella onnea ja tulevia tapahtumia. Tienristeys tai roskakasa olivat hyviä paikkoja kuunnella, millainen seuraava vuosi on.

Isäntä otti kaikki avaimet mukaan ja huppu korvissa istui tienristeyksessä. Siellä kekritär ilmoitti, tuleeko hyvä vuosi taikka huono.

Hyrynsalmi 1915


Kekriaamuna mentiin roskakasalle kuuntelemaan, mitä sattuu kuulumaan. Itku tiesi ikävää, nauru iloa, tiu’ut tytöille kosijoita, kirkonkellot kuolemaa.

Puolanka 1915