Lisää pääsiäisen perinteitä

Tässä osiossa on SKS:n arkistoaineistoa eri puolilta maata, alkuperäisessä sanamuodossa. Pääsemme oppimaan esi-isiltämme säätietoa, laskiaisperinteitä, virpomalukuja ja hiljaisen viikon päiviä. Näemme noitia ja kokkoja ja käymme aterialle. Lopusta löytyy myös kuvanäytteitä vanhoista perinneteksteistä.

Jos laskiaissunnuntaina tulee lunta, ja sitten myös paistaa aurinko vielä samana päivänä, tulee ensi kesästä hyvä marjavuosi. Luvia. Nummela, Aino 78. 1937.

Kiirastorstain kylmät kestävät neljäkymmentä yötä vaikka sulaan veteen. Porin seutu. Jyväskylän seminaari 421. 1926.

Pitkänäperjantaina jos on pakkanen tai on samanlaista kuin koko viikkaus, niin on pitkä ja kylymä kevät, mutt’ jos lauhkii ilima, niin on lämmin kevät. Samoin kiiratorstaina. Kiirana kun kiristää, niin Helkana helistää. Rääkkylä. Hyvärinen, Alex 222. 1902.

Jos pitkäperjantaina paistaa aurinko, tulee sinä vuonna suuria tulipaloja. Näin oli käynyt esim. tänä vuonna (1914), jolloin on ollut suuria metsäpaloja. Paimio. Kallio, Niilo 2213. 1914.

Laskiainen. Rasvatiistai.
Silloin lasketellaan pitkiä pellavia.
Laihia. Kotkanen, Viljo 834. 1937.

Kelkalla alas mäestä laskettaessa laskiaisena huudettiin kovasti:
Hambu ko halvoi,
jurikkoi ko fatei,
pelvit ko silkei,
rätikät ko hulkki,
nauret kom bulkki!

Hamppuja kuin halkoja. Juurikoita eli lanttuja kuin vateja. Pellavia kuin silkkejä. Räätiköitä eli lanttuja kuin hulikoita eli taikinanjuuren tekoastioita (korkea puinen saavi, jossa ruisleivän taikina hapatetaan). Nauriita kuin pullehia (siis pitkiä ja paksuja). Sitten kesällä saatiin, kun nyt toivotettiin. Pyhäranta. Koskinen, Lauri 48. 1929.

Laskiaista ajettaessa huudetaan:
Lipu, lipu, liinaa,
lapu, lapu, laanaa,
pitkiä pellavia kuin silkinsuonia,
räätikkäitä kuin nurkanpäitä,
nauriita kuin ämpäreitä,
ja tupakkikultaa kans!
Runo on vielä yleinen Kauvatsan Piilijoella.
Kauvatsa. Porin tyttölyseo 1182. 1926.

Ensin syötään laskiaisena rasvarieska ja sorkkakeittoa, sitten lähdetään sorkka hampaissa mäkeen, että tulevana kesänä kasvaisi pitkiä pellavia. Konnevesi. Heimonen, Heikki KT 61:18. 1938.

Laskiaista ajaessa huudettiin:
Hienoja pitkii pellavia,
sata sylykkyä,
tuhat siementä sissää.
Haukivuori. Nurmi, Toivo 678. 1938.

Laskiaisena mäkeä laskiessa huutettiin ”lipolipo liinaa, tupakkaa ja viinaa, nii pitkää pellavasta ku o kelka jälki”. Kuolemajärvi. Sirkiä, Jooseppi KRK 138:40. 1935–40.

Laskiaisaamuna lähtivät lapset jo varhain kelkkamäkeen laskettelemaan ”pitkiä pellavia” s.o. kenen kelkka pisimmältä juoksi, sen pellossa kasvoivat kesällä kaikkein pisimmät pellavat. Kun tuli nälkä, juostiin kotiin syömään. Siellä oli keitetty hernerokkaa ja laitettu ”kropsua”. Kropsua olikin monenlaista. Oli  tavallista jauhokropsua (ohrajauhoista), perunakropsua ja riivinkropsua. (Perunoita riivattiin, siihen sekoitettiin jauhoja ja maitoa.) Illalla menivät sitten nuoret kelkkamäkeen. He saattoivat ottaa mukaansa oikein hevosen reen, jolla laskettelivat. Seinäjoki. Hämeenlinnan alakouluseminaari 4690. 1935.

Mäkeä ei saa mennä laskeen ennen rieskan syöntiä, etteivät sukset tartu mäessä kiinni. Kalajoki. Hongell, Aune 33. 1921.

Virpoi varpoi vitsat käyvät:
tulevaks vuuveks tuoreeks, terveeks,
siul vitsa, miul kuosti.
Metsäpirtti. Haltsonen, Sulo 1338. 1934 – Varpu Repo.

Palmusunnuntaina käytiin urpimassa ja laulettiin:
Urpaa, arpaa, viikoks velkaa
Kananmuna kanastais,
Voilusikka lehmästäis,
Kakku taikinastais
Ja sinulle vitsat, minulle muna!
Seiskari. Laiho, Aili 82. 1935 – Miina Marttila.

Kun Palmusunnuntaina ennen aikaan käytiin virpomassa, luettiin seuraavalla tavalla:
Virpoi varpoi, vitsoi selkää,
Tuoreeks terveeks, tulevaks vuuveks,
Luppaatkos, luppaatkos
viikon päähän velkaa?
Kaakku taikinastas
voilusikka lehmästäs,
viinapulli putelistas,
kopekka kukkarostas,
muna kanastais.
Jos oot hyvä emäntä,
makkaa villavuotehella,
Jos oot paha emäntä,
makkaa kiviraunijossa!
Kui monta urpaa, nii monta uuhee,
Kui monta lehtee, nii monta lehmää,
Kui monta oksaa, nii monta orrii.
Tuoreeks terveeks tulevaks vuuveks!
Koivisto. Mannonen, Ulla 8. 1936 – U. Kallonen.

Karjalassa on yleisenä tapana, että palmusunnuntaina virvotaan. Aikaisin aamulla mennään hakemaan palmunoksia. Sitten mennään jonkun tuttavan luo. Virpoessa sanotaan:

Virpoin, varpoin,
tuoreeksi terveeksi,
tulevaks uuveks vuueks.
Sulle vitsat, mulle munat.

Palmun oksat jätetään sinne, mutta virvotun täytyy antaa pääsiäisenä palkaksi pääsiäismuna. Pori < Viipuri. Porin tyttölyseo 2236. 1936.

Palmusunnuntaina, kun haetaan pajunkissoja palmuiksi tupaan, tuotaan myös raudaskoivun pieniä oksia vesilasiin. Ja niin monen päivän perästä kun varvut ovat hiirenkorvalla on siitä se merkki, että niin monen viikon perästä on metsässä puut hiirenkorvalla. Kangasniemi. Tiihonen, Yrjö KT 83:72. 1938.

Palmusunnuntaita ennen oleva lauvantai on ”virpolauvantai”. Silloin haetaan pajunoksia, joihin sidotaan kauniita papereita koristeeksi ja kiirehditään aamulla varhain ”virpomaan”. Lyödään vitsoilla ja hoetaan:

Virpoi, varpoi vitsat siull,
kannas ko munnii ni muna miull.
Tai:
Virpoi, varpoi tuoreeks terveeks,
hein’ajaks saunaa, kaks lasta kaulaa.
Tai:
Mie se virvon viisahasti,
taputtelen taitavasti,
nuoren pojan naitavaksi,
sulhasen suvaittavaksi.

Viikon päästä, pääsiäissunnuntaina, virpojat menivät ”aprakoilleen”. Silloin virvottujen piti antaa kananmunia tai muuta ruokatavaraa tai rahaa palkaksi virpomisesta. Kivennapa. Pulliainen, Liina 18. 1936.

Virpoi, varpoi tuoreeks terveeks
tulevaks vuuveks,
kuin monta varpuu
niin monta urpuu,
voilusikka lehmästäis,
munanen kanastais,
kopekka hevosestais,
pannukakku taikinastais,
luppaat sie, luppaat sie
viikon päähän velkaa!
Uusikirkko, Viipurin lääni. Pulliainen, Liina 17. 1936.

Virvottelen viisahasti,
taputtelen taitavasti,
punasen pullan eistä,
voimuru lehmästä,
muna kanasta.
Korpiselkä. Sivonen, E.J. 18. 1936.

Mie virvotan einehen eistä,
rinkelin eistä ripsuttelen,
leivän eistä lepsuttelen,
almun eistä oivallisesti,
tupakan eistä tupsuttelen.
Suistamo. Toiviainen, Eino KRK 154:250. 1935–36.

Siihen aikaan, kun oli vielä metsänpetoja, jotka hätyyttelivät kotieläimiä kesällä, meneteltiin seuraavasti: Ne vitsat, joilla virposunnuntaina oli käyty virpomassa, säilytettiin tuvan ikkunan päällä raossa kevääseen asti, kunnes eläimet piti laskea ulos navetasta. Nyt otti talon emäntä vitsat ja virpoi niillä elukoita navetan ovella niiden tullessa ensi kertaa navetasta ulos. Kurkijoki. Kyytinen, Pekka 49. 1935.

Virpovitsa säilytetään Jumalankuvan päällä yli vuoden siksi, ettei ”Pyhälly”, Ukkonen tule kesällä tupaan. Salmi. Pohjanvalo, Pekka KRK 152:440. 1935–36.

Palmusunnuntaina lapset menit palmuja hakemhan, pajulampahia hakemhan. Sitten mentihin toisiinkin tupihin vihtoomhan, tenavat, niillä pajulampahilla. Ja ne hoki:

Vihtoo, vahtoo, varpuu,
isännällen hyvät vuaret,
emännällen hyvät lammasonnet,
tyttärillen pitkät pellavat.

Se oli mun isänäitee, joka näitä sanoo, sen nimi oli Liisa Antintytär Ekoola. Tenavat pani palmuja kukkakruukkuuhin, kun minä muistan. Isooäireen muistin aikana oli hakenut palmuja raavahakkin. Ylihärmä. Paulaharju, Samuli ja Jenny 36281. 1930.

Nuoret menevät aikaisin aamulla ”hankiaisella” pajunoksia hakemaan. Niillä sitten kaunistetaan huoneet. Virpomisesta ovat useat kertoneet, mutta he ovat sitä kuunnelleet niiltä, jotka ovat Karjalassa olleet. Pyhäjärvi, Oulun lääni. Hämeenlinnan alakouluseminaari 4137. 1935.

Laskiaisesta alkoi sitten paastonaika, jolloin kaikki ilot oli syntiä. Naiset oli kirkossa mustissa joka pyhä – paitsi Maarianpäivä joka oli ilojuhla. Ei pidetty kuuliaisia eikä häitä, ei myös nurkkatanssiakaan. Pääsiäinen vasta ilolle ovet avasi. Pitkäperjantaina ei saanut mennä kylään kukaan, ainoastaan kirkkoon. Myrskylä. Koskinen, Anna KRK 53:53. 1935–36.

Piinaviikko palmusunnuntaista pääsiäissunnuntaihin on nykyisin saanut kauniin nimen: hiljainen viikko. Erikoinen se oli muinoisinkin. Se oli paastonajan huipentuma. Jokaisella viikonpäivälläkin oli oma nimensä. Tosin noitten nimien merkitys vähitellen unohtui, jäi vain nimi: Sulkkusuntak, malkamaantak, tikkutiistak, kellokeskviikko, kiirastuorstak, pitkäperentak, lankalauvantak. Tai: Palmusuntak, mankamaantak, tiukutiistak, kellokeskviikko, kierotorstak, pitkäperjantak, lankalauvantak. Kivennapa. Pulliainen, Liina KJ 18: 6356. 1957.

Mutta pääsiäisen edellä oli ankara piinaviikko, jonka päivillä oli omat erikoisnimensä: malkomaananantai, tiukutiistai, kellokeskiviikko, kiristorstai, pitkäperjantai ja lankalauantai. Ei saanut näinä päivinä tehdä mitä töitä tahansa. Niinpä kehrääminen oli kokonaan kielletty. Varsinkin oli kiristorstaita varottava. Jos silloin kehräsi, punoi lankaa taikka köyttä kiersi, olivat hengenlähdön hetket raskaat, ”sitkaat kuoleman siteet”. – Kiristorstaina oli vanhoilla mummoilla tapana ajaa kiiraa. Keräsivät muorit kelkkaansa kaikenlaista rautaista kalua: lapiota, kuokkaa, kirvestä, rautakankea sekä tulisen terva-astian ja niin kelkkaa vetäen kiersivät navetan ja koko kartanon, ettei paha pääsisi taloon pillojaan tekemään. Virrat. Ristanen, J.H. KT 30:1. 1938.

Kierotorstakina ei saa kiertää, sillä kun kiertää kierotorstakina, sitt’ on lehmät kiertolaisna. (Kiertolaisiks’ sanotaan lehmät, kun ne punasta pissiit.) Sakkola. Neovius, A. 844. 1891.

Tiiratorstai. Linnunpesiä löytää kesällä hyvästi, kun tiiratorstaiaamuna = pitkän perjantain aattona, menee ennen tulen tupaan ottamista takaperin läävään ja koittelee härän munia. Juva. Rimppi, Albin 51. 1897.

Pitkäperjantai oli suuri juhla. Silloin ei kukaan saanut käydä kylässä; aamulla kaikki kävivät kirkossa ja illalla luettiin Kristuksen kärsimisen historiaa. Sinä päivänä ei tehty mitään, ei edes lehmiäkään saanut juottaa eikä lapsia imettää ennen kuin aurinko oli laskenut. Pitkäperjantaina ei laitettu mitään ruokaa; syötiin vain mämmiä kauraisen leivän kanssa. Eräjärvi. Hämeenlinnan alakouluseminaari 5220. 1935.

Pääsiäisviikkoa vietettiin vanhimpina aikoina rauhan ja levon juhlana. Ei silloin saanut tehdä töitä eikä missään nimessä äänekkäästi jyskiä tai muuten hyvät haltijat olisivat lähteneet talosta. Kullakin viikonpäivällä oli oma nimensä, kuten sukkasunnuntai, takkumaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiristuorstai, pitkäperjantai ja pääsiäismaanantai. Tikkutiistaina veistettiin virejä koko kevääksi, koska silloin veistellyt tikut tuottivat onnea. Näitä tikkuja voitiin asettaa luudanvarpujen ohella seinänrakoihinkin estämään pahoja peikkoja taloon tulemasta. Kellokeskiviikkona voitiin täyttää lehmän kello suoloilla, ellei sitä tehty vasta lehmiä uloslaskettaessa. Virrat. Toriseva, V.A. KT 33:47. 1936.

Pääsiäisen edellisviikon päivät olivat: tuhkatuorustai, pitkäperjantai, lankalauvantai. Sanottiin myös kihlatuorustai l. kiirituorustai. Ei kehrätty paljon koko viikolla,  pääsiäisviikolla ja lauvantaina puolelta päivin ei yhtään. Hailuoto. Paulaharju, Samuli 5743. 1912.

Ennen koko pääsiäis alusviikkoo vanhat pittiit pyhän ja tekkiit taikoi. Se kun oli viiminen paastoviikko, niin sannoit ”sillä viikolla tehtyt taijat kaikkiin paremmin vaikuttiit”. Pääsiäisviikon joka päivällä oli oma nimeese. Ol sulkasuntai, maitomaantai, tiukutiistai, kellokeskiviikko, kierotorstai, pitkäperjantai ja lankalauantai ja siit oli pääsijäinen. Uusikirkko, Viipurin lääni. Mannonen, Ulla 6729. 1938.

Pääsiäisen erell olevan viikon päiviill on seuraavat nimet: Maku-maanantaki, Tiku-tiistaki, Kello-keskiviikko, Kirs-torstaki, Pitkä-perjantaki, Pääsiäis-lauvantaki. Porvoon pitäjä. Tuomala, J.E. VK 102:44. 1890.

Piinaviikosta on täällä seuraava loru:
Malakomuanantai,
tikkutiistai,
kellokeskiviikko,
kiiratorstai,
pitkäperjantai,
lankalauvantai,
sukkasunnuntai.
Kiuruvesi. Lämsä, Antti 573. 1937.

Kiirastorstai,
lankolauantai,
pääpääsiäinen.
Iisalmi. Mykrä, Anni 622. 1937.

Pääsiäisviikko; piinaviikko.
Palmusunnuntai,
Mantomaanantai,
Tikkutiistai,
Kellokeskiviikko,
Kiirastuorustai,
Pitkäperijantai,
Lankalauvantai.
Paavola. Kuusirati, Artturi 317. 1937.

Piinaviikon päivillä on seuraavat nimet:
Malko- eli Maitomaanantai.
Tiuku- eli Tikkutiistai.
Kellokeskiviikko.
Touko- tahi Kiira- l. Kiilatorstai.
Pitkäperjantai ja Lankalauantai.
Sotkamo. Komulainen, A.V. 92. 1897.

Makkomaanantai,
tikkutiistai,
kellokeskiviikko,
kiristorstai,
pitkäperjantai,
lankalauvantai ja
pätikkäpääsiäinen.
Puolanka. Paulaharju, Samuli 7037. 1915.

Pääsiäisviikon päiviä tarkoittava hoennainen:
Maitomaanantai,
tiukutiistai,
kellokeskiviikko,
kirstorstai,
pitkäperjantai,
lankalauvantai,
sukkasunnuntai,
pelkkäpääsijäinen.
Kuhmo. Kilponen, Lauri 103. 1937.

Paasto. Noidat kulkivat paaston aikaan vihta takapuolessa savupiippujen läpi. Pöytyä < Hinnerjoki. Vihervaara, Eemeli 4267. 1912.

Koko paastonajan kulkee rullia vieläkin siellä täällä kaikkialla maaseudulla, harjoittamassa noituutta. Usein kuulee ja näkee navetoissa ja talleissa heidän liikkuneen. Kivijärvi. Leppänen, Jalmari KRK 183:410. 1935–36.

Koko paaston aikana ei saa kehrätä sen tähden, etteivät rullit (pääsiäisämmät) pääsiäisyönä lampaita kerittisi. Sitä varten sidottiin kaikki talon rukit rullista kiinni toisiinsa ja peitettiin vaatteilla. Simo. Latva, M. 68. 1895.

Pääsiäisenä mennään toisten pihattoon ja varastetaan lehmän karvoja ja lampaitten villoja. Näillä voi sitten lehmän omistajalle saattaa pahaa ja vahinkoa. Uskela. Kallio, Ilmari 412. 1910.

Trullit olivat peikkoja, joista puhuttiin suurella pelolla. Laskiaisyönä ne aloittivat kulkemisensa, jota kesti pääsiäiseen asti. Kävivät öisin ihmisten navetoissa ja keritsivät lampaista villoja. Pääsiäisyönä kokoontuivat trullit myllyyn ja jakoivat saaliinsa puntarilla punniten. Kankaanpää. Kahila, Heikki 83. 1911.

Pääsiäisaamuna mentii kattoo, jos aurinko hyppii, ko se nousee. Ja sit mentii kattoo kirkoll, kuka ensimäiseks oli kirko ove takan. Sillä se, joka oli ensimäine, siit tiedettii, et se o ollu laskiaisen trullina. Kankaanpää. Hämeenlinnan alakouluseminaari 5757. 1935.

Elinmäellä kauan aikaa sitten pitkänperjantainyönä tuli renki kylältä kotia. Meni käymään karjatassa ja huomasi uuden talikon, potkaisi sitä, että haara meni poikki. Seuraavana päivänä oli naapurin emännältä jalka poikki. Hän oli ollut taikomassa ja muuttanut itsensä talikoksi. Anjala. Pelkonen, E. KRK 134:60. 1935–36.

Pääsiäistä vietettiin 4 päivää. Ensimmäistä pyhää sanottiin santtipyhäksi. Aamulla nuoret kulkivat pitkin kyliä ja soittelivat kelloilla. Se oli mies, joka aikasemmin kerkisi soittelemaan. Salaa kävivät naapurit toisten lampaiden päitä keritsemässä. Näin otettiin pois toiselta lammaslykky. Muuten vietettiin pääsiäistä hyvin uskonnollisesti. Jyväskylä < Laukaa. Hämeenlinnan alakouluseminaari 3977. 1935.

Pääsiäisyönä navetassa käypiä noitia sanottiin trulleiksi. Trullit kulkivat enimmäkseen ilmassa ja saattoivat hyvin pian muuttaa muotoaan. Jos sai trullin pysymään navetassa aamuun asti, ei se päässyt pois kuin kävelemällä. Nilsiä. Horttanainen, Erkki KRK 93:298. 1935–36.

Pääsiäisen aattoiltana täytyi tehdä tuli takkaan lahoista puista ja lukea tulen hohteessa loitsuja, jotteivät noidat lentäissään ilmojen halki laskeutuisi varastamaan emäntien villoja ja pilaamaan karjaonnea. Kuopio. Karhu, Lyyli 1. 1936.

Pääsiäisyönä kulkivat trullit. Ne kävivät toisten navetoissa leikkelemässä toisten lehmiä Ne leikkasivat pyöreän palan lehmän nahkaa. Ne nahkat pantiin sitten kirnuun ja voipyttyjen pohjille. Silloin tuli hyvä karjaonni, ja jos kuta enemmän tai kuta useammasta karjasta sai ne nahkat, niin sitä parempi onni. Ne trullit piti sitten saada kaikin tavoin estää pääsemästä navettaan. Kierrettiin kuolleen hampaalla navetta vasta- ja myötäpäivään ja sitten piirrettiin sillä risti oveen ja viskattiin se hammas poispäin talosta. Kun viskattiin se hammas poispäin, niin eivät trullit uskaltaneet tulla kartanolle. Olipa ennen vanhaan ollut semmoisiakin trulleja, että kun oli tultuna navettaan, niin ne muuttuivat lapioksi tai luutaksi. Pielavesi. Pulkkinen, Hannes KRK 113:289. 1935–36.

Pääsiäistä vasten yöllä piti varkain mennä keritsemään lampaiden päistä villoja. Jos niistä villoista laitetuilla kintailla jollekin ihmiselle kättä antoi, niin tämä meni heti tajuttomaksi. Nilsiä. Kaukonen, Väinö 121. 1933 – Antti Juho Paldan.

Pääsiäisenä kiikuttiin ja oli pääsiäinen se pyhä, jolloin trullit luudilla hiiteen ratsastivat. Jääski. Henttonen, A. KRK 123:105. 1935–36.

Vanhan kansan pääsiäistapoihin kuului monta seikkaa. Pääsiäisaamuna noustiin varhain katsomaan, kuinka aurinko ilosta hyppi ja varhain soitettiin tuohitorvella tottoa ja kuului myös varhain akkain luutalla lentäminen. Niinpä kerran, kun luutalla lensi noita-akka ja lensi papin yli, putosi maahan, samoin jos sattui lentämään kirkon yli putosi maahan, sillä se oli pyhä paikka. Jääski. Utriainen, Ida KT 162:131. 1938.

Kun rullit lentävät pääsiäisyönä ratsastaen luudalla, tadikolla tai loukolla, pudota kopsahtavat ne maahan, jos niiden nimen huutaa. Etelä-Pohjanmaa. Koskimies, A.V. 250. 1930.

Rullit liikkuivat aina lentäen, istuen luudan varrella. Päästäkseen nousemaan ilmaan sellaisella ratsulla, saivat he sitä varten paholaiselta voidetta, jolla voitelivat jalkapohjansa sanoen: ”Ylös ja alas ja ei mihinkään kiinni.” Sitten voivat he lennellä pääsiäisyön missä vain ja palata terveenä takaisin. Eräälle emännälle, joka oli myöskin liikkunut rullina, tapahtui sellainen onnettomuus, että nuo voitelusanat sanoikin erehdyksessä näin: ”Ylös ja alas ja joka paikkaan kiinni.” Mutta kylläpä olikin emäntä ollut pääsiäisaamuna kolhittu, kun lentomatkalla oli yhtenään loukkinut itseään huoneiden kattoin ja puihin. Kauvan oli emäntä saanut sitä lentomatkaansa sairastaa. Lappajärvi. Loukola, Jaakko KRK 184:193. 1935–36.

Noin 80 vuotta sitten oli eräs kirkon lähellä ollut mies mennyt pääsiäisyönä tapuliin katsomaan kun rullit tulee sinne villoja jakamaan. Mies meni istumaan kirkonkellon päälle ja pani kellon kieleen nuoran kaiken varalta. Rullit tuli 12 aikana vanhan kehnon kanssa tapuliin ja kehno punnitsi kaikkien villat ja jos oli jollakin vähän, kolautti se heti puupuntarilla rullia päähän. Sitte piti jokaisen antaa villat kehnolle. Sitte alkoi se mies soittaa kelloa lujaa, mutta sitte tuli kiirus lähtö kaikille, tapulin luukusta vaan lennettiin ulos ja voivotettiin kovasti. Evijärvi. Peltola, Matti KRK 188:24 1935–36.

Kerran oli rulliämmä lentänyt yli Oulun läänin pääsiäisyönä pirun tykö juhlimaan. Hän oli mennessään huutanut: ”Voi mun päiviäni, pian päivä jo nousee, Salo ja Kempele käymättä ja Limingan kevolle kenkäni jäi.” Rantsila. Toppila, Jorma KRK 226:612. 1935–36.

Pääsiäistä vasten yöllä juhlivat vainajien henget kellotapulissa. Silloin kuului sieltä kaunis laulu ja ikään kuin harpun soittoa. Nilsiä. Horttanainen, Erkki KRK 93:72. 1935–36.

Jos kulkee pääsiäisyönä kolme kertaa tuvan ympäri, tulee haltija vastaan. Uusikirkko, Viipurin lääni. Poutanen, Else 79. 1936.

Pääsiäisyönä kun ei makaa, niin sitten ei koko vuonna (liiaksi) nukuta. Ilomantsi. Manninen, Ilmari 747. 1916.

Jos pääsiäisaamuna ennen auringon nousua käypi lastukkaalla (lastukasalla) avojaloin hyppimässä, niin eivät kesällä tikut tartu jalkoihin. Sotkamo. Toiviainen, Helmi 42. 1936.

Pääsiäisaamuna varrai mäntii kaivole, ennekui varis raakkuu, pestii silmiää ja huuettii: varis, varis, vettäis varastettaa! Sit ei päivety kesällä. Uusikirkko, Viipurin lääni. Paulaharju, Samuli 1355. 1903.

Pääsiäisaamuna pitää vetää koluamarautaa tai sirppiä taloon ympäri kolme kertaa myätä ja kolome kertaa vastapäivhän, niin siitte ei tuu kärmehiä kartanolle. Lapua. Hautamäki, O.K. 89. 1935.

Minkä elävän pääsiäisaamuna näkee, siitä voidaan päättää, minkä tapainen seuraavaan pääsiäiseen saakka on. Hevonen ja pienet linnut tietävät hyvää, kissa, varis ja harakka m.m. pahaa. Kustavi. Kallio, Niilo 2501. 1914.

Pääsiäisaamuna minkä elävän ensimmäiseksi näki, niin se merkitsi jotain. Joka näki kissan, se oli laiska; joka näki harakan, se oli sievä. Hartola–Sysmä. Lilius, Lilli 322. 1888.

Pääsiäisen viettoon kuuluu huomattavana osana kokon poltto. Edellisellä viikolla lapset kokoavat risuja ja olkia, vanhoja luutia, vihtoja ja edellisen joulun joulukuusen, joka on ollut säilytettynä jossain liiterissä. Kun pääsiäissaunassa on oltu, puetaan vahvasti vaatetta päälle ja koko perhe rientää pellolle, johon valkea-aineet on kasattu. Kaikilla on mukana seiväs valkean kohentamista varten. Joku saattaa vielä isännältä salaa hakea yhden olkilyhteen tallin ylisiltä, joka suurella riemulla nostetaan seipään päähän tai joku rohkea vie sen korkean puun ylimmille oksille, sytyttää sen siellä ja kiipeää nopeasti alas. Kun viimeinen punainen hiili on mustennut, rientää ”nuori väki” kylän yhteiselle kokolle, johon useasta talosta on tuota valkea-ainetta. Jos kokko on sopivalla paikalla, leikitään sen ympärillä, ja aamuyöhön asti roihuaa suuri valkea, jonka kitaan työntyy olkilyhde olkilyhteen perästä. Juhlaruokana pääsiäisenä on mämmi. Kananmunien värjäys kuuluu myöskin pääsiäisen viettoon. Alavus. Hämeenlinnan alakouluseminaari, Irja Saari 5123. 1935 – Sandra Saari.

Pääsiäästulen poltto. Eteläpohjalaaset polttaavat olkia sen muistoksi, kun Kristus ristiinnaulittihin, jotta tuloo hyvä rehuvuosi. Kauhava. Jussila, Matti 238. 1936.

Pääsiäiseksi tehtiin mämmiä. Pääsiäis-munia ei sillooten viälä ollu tapana laitella, mutta olutta tehtiin. Miähet vetivät ja nakkasivat hakoja tarhaan ennen pääsiäistä, meinaan lehmitarhaan naveton taka, ja siellä hypättiin lautaa sekä myäski keinuttiin. Ei pitkä perjantaina viälä, mutta pääsiäis-pyhinä. Tehtiin semmonen oikeen suuri keinu, johon sopi 14–15 kerralla. Siinä kun pyhät keinuttiin, oltiin seuraavana päivänä ihkä piästä sekasin, melkeen oikeen huimasi. Ylöjärvi. Hämeenlinnan alakouluseminaari, Enni Suhonen 5337. 1935 – Vilhelmiina Järvenpää.

Pääsiäisenä syötiin puukourussa paistettua lihaa sekä pääsiäiseksi teurastetun lampaan suolista valmistettuja makkaroita sekä voirieskaa. Makkaroiden sisään pantiin vereen sekoitettuja ohraryynejä ja rasvaa. Samoja ruokia syötiin aattona ja pyhinä. Mikkelin maalaiskunta. Laine, Elli 436. 1937.

Vanha tapa se mämmin teko on. Ja vasikkapaisti ja uunijuusto ruukkas olla. Kananmunia värjättiin ja rustattiin kans. Pyhäjärvi, Oulun lääni. Hämeenlinnan alakouluseminaari, Vieno Halonen 4139. 1935 – Miina Matinniemi.