Muna on pääsiäisen symboli

Kananmunan maalaaminen. Kuva: Tuukka Lindholm.

Muna on tärkeä pääsiäiskoriste. Pääsiäisenä on tapana maalata kananmunia. Kananmunia voi maalata vesiväreillä, akryylimaalilla tai elintarvikeväreillä.

Kananmunia voi myös värjätä hyödyntämällä eri ruokia ja juomia, kuten kahvia, mustikkaa tai teetä. Suomessa vanha tapa on ollut keittää munat sipulinkuorien kanssa.

Kananmunan voi tyhjentää ennen koristelua. Näin koristeltu muna säilyy seuraavaan pääsiäiseen.

Kuka tuo pääsiäismunat?

Suklaamuna. Kuva: Tuukka Lindholm.

Suklaamuna on tavallinen makeinen pääsiäisenä. Vuodesta 1908 Suomessa on myyty onttoja eli tyhjiä suklaamunia, joiden sisällä on yllätys. Nykyään kaupoissa on paljon erilaisia yllätysmunia.

Monelle suomalaiselle tärkeä pääsiäismuna on Mignon-muna, jossa on nougat-täytettä. Leipomoyritys Fazer tekee Mignon-munia, ja ensimmäinen muna tuli kauppoihin jo vuonna 1896.

Pääsiäisenä on tapana piilottaa ja etsiä suklaamunia. Jotkut ajattelevat, että pupu tuo pääsiäismunat. Jotkut taas sanovat, että kukko munii munat.

Pääsiäispupu (englanniksi Easter Bunny) perustuu keskieurooppalaiseen kansanuskoon. Suomen pääsiäiskukko on monikulttuurinen hahmo: siinä yhdistyvät pääsiäispupu ja aapiskukko. Kukko on myös tärkeä kristinuskon symboli.

Munan symboli ja historia

Monissa kulttuureissa muna symboloi uutta elämää ja syntymistä. Maailmanmuna on myytti, jonka mukaan maailma syntyy munasta. Maailmanmuna esiintyy muun muassa egyptiläisten, kiinalaisten ja inkojen vanhoissa myyteissä.

Munien koristelu on hyvin vanha tapa, jota on esiintynyt monessa eri kulttuurissa. Kristillisessä traditiossa munia on värjätty satojen vuosien ajan. Kristinuskossa munan kuoret symboloivat Jeesuksen tyhjää hautaa.

Suomessa munia on värjätty 1800-luvulta lähtien.

Tiesitkö?

Myös Kalevalassa maailma syntyy munasta.

Muuttuivat murut hyviksi,
kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli
alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli
yläiseksi taivahaksi;
yläpuoli ruskeaista
päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista,
se kuuksi kumottamahan;
mi munassa kirjavaista,
ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista,
nepä ilman pilvilöiksi

Kalevalan 1. runo, säkeet 231–244