Elias Lönnrotin elämä lyhyesti
1802
– Elias Lönnrot syntyy 9.4. Paikkarin torpassa Sammatissa
– Isä oli kyläräätäli ja äiti vastasi lasten kasvatuksesta. Perheessä oli seitsemän lasta
– Elämä oli köyhää
– Oppi lukemaan varhain, jo 5-vuotiaana
– Kun äidillä ei ollut antaa Eliakselle ruokaa, tämä tokaisi: “Jassoo, mä luen sitten”
– Perhe oli suomenkielinen, ja Elias oppi ruotsia vasta koulussa
1814–1828
– Lönnrot opiskeli ensin Tammisaaren pedagogiossa 12-vuotiaana 1814–1815 ja Turun katedraalikoulussa 1816–1818
– Vuoden 1818 jälkeen lisäkoulutukseen ei enää ollut rahaa
– Koulussa vaikeinta oli ruotsin kieli, ja jos halusi kotiin Sammattiin, matka piti kävellä
– Ylioppilaaksi valmistunut Elias Lönnrot hyväksyttiin Turun akatemiaan 1822. Samaan aikaan opiskelun aloittivat myös J. V. Snellman ja J. L. Runeberg
– Opiskelijaelämä oli hyvin köyhää, mutta ylioppilaat oppivat myös tanssimaan ja juhlimaan
– Vuonna 1824 Lönnrot palkattiin kotiopettajaksi J. A. Törngrenin perheeseen Laukkoon. Siellä hän innostui kansanrunoista ja lähti ensimmäiselle runonkeruumatkalle 1828
– Maisterinväitös “Väinämöinen − muinaissuomalaisten jumala” valmistui 1827
– Turun suuressa tulipalossa 1827 tuhoutui myös Lönnrotin väitöskirjan toinen osa
– Syksyllä 1828 Lönnrot aloitti lääketieteen opinnot Aleksanterin yliopistossa eli Helsingin yliopistossa
1831–1833
– Elias oli mukana perustamassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa 1831
– Toinen runonkeruumatka 1831 jäi lyhyeksi, koska lääkintöhallitus määräsi lääketieteen opiskelijan hoitamaan koleraepidemiaa Helsinkiin
– Lääketieteen väitöskirja Suomalaisten maagisista parannuskeinoista 1832 sekä
kolmas keruumatka 1832
– Lönnrot muutti Kajaaniin piirilääkäriksi 1833 ja asui siellä 20 vuotta
– Kajaanissa asuminen ja piirilääkärinä toimiminen tekivät itään suuntautuvat runonkeruumatkat mahdollisiksi
– Työ oli haastavaa ja erilaiset epidemiat riehuivat. Kajaanilaiset olivat sekä hyvin köyhiä että epäluuloisia lääkäreitä ja lääkkeitä kohtaan
– Lönnrot sairastui itsekin ankaraan lavantautiin, ja häntä luultiin jo kuolleeksi, ennen kuin toipui
– Lääkärinä Lönnrot halusi lisätä tietoa hygieniasta ja sairauksien ehkäisystä
– Kajaanissa Lönnrot alkoi vakavasti suunnitella kertovien kansanrunojen yhdistämisestä eepokseksi. Tämä selviää kirjeestä, jonka hän kirjoitti 25.7.1833 ystävälleen C. N. Keckmanille
– Neljäs runonkeruumatka suuntautui Vienan Karjalaan vuonna 1833. Lönnrot tapasi runolaulajat Ontrei Malisen ja Vaassila Kieleväisen. He tekivät Lönnrotiin suuren vaikutuksen
1834–1839
– Viidennellä runonkeruumatkalla huhtikuussa 1834 Lönnrot tapasi Vienan Latvajärven kuuluisan laulajan Arhippa Perttusen, jonka runot vaikuttivat merkittävästi Kalevalan sisältöön
– Lönnrot julkaisi Vanhan Kalevalan 1835. Hän on päivännyt sen esipuheen 28.2.1835 – päivää vietetään Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä
– Kuudes keruumatka oli samalla piirilääkärin virkamatka, jolla Lönnrot keräsi täydennyksiä Kalevalaansa
– Vuosina 1836−1837 Lönnrot teki suurretken, jonka aikana hän tallensi runsaasti myös lyyrisiä kansanrunoja
– Lönnrotin kahdeksas keruumatka syyskuussa 1838 kulki Pohjois-Karjalassa. Mateli Kuivalattaren tapaaminen vaikutti voimakkaasti Lönnrotiin ja Kantelettaren valmistumiseen
– Yhdeksäs matka 1839 tapahtui myös piirilääkärin virkamatkan yhteydessä pääosin Kainuussa
Samana vuonna Lönnrot oli vähällä kuolla − kirkkovene kaatui Sipisen virrassa ja Lönnrotin veljenpoika Kaarle ja palvelijatar hukkuivat
1840–1844
– Lyyristen kansanrunojen kokoelma Kanteletar valmistui. Kantelettaren esipuhe on päivätty Lönnrotin syntymäpäivänä 9.4.1840
– Lönnrot nimesi Ilomantsissa tapaamansa Mateli Kuivalattaren Kantelettaren laulajaksi
– Kanteletar kuvastaa naisten maailmaa ja tunteita, vaikka mukana on myös poikien ja miesten lauluja
– Kerätessään lyyrisiä runoja ja kirjoittaessaan Kanteletarta Lönnrot rakastui lyyrisiin runoihin ja niiden tunnelmiin
– Kantelettaren tunteita ja tunnelmia kuvaavat runot ovat jääneet Kalevalan sankaritarinoiden varjoon, vaikka sekä lyriikka että epiikka kuuluvat samalla tavalla kansanrunojen kulttuuriin
– Lönnrotin viimeiset keruumatkat 1841 ja 1844 olivat kielitieteellisiä matkoja muun muassa Suomen Lappiin ja Viroon
1847–1849
– Uuden Kalevalan toimitustyö alkaa 1847. Lönnrot viimeistelee Uutta Kalevalaa Laukossa
– Uusi Kalevala julkaistaan, sen esipuhe on allekirjoitettu 17.4.1849
– Kalevala rakentuu eeppisistä sankarirunoista, mutta se sisältää runsaasti myös lyyrisiä runoja, häärunoja ja loitsuja
– Kalevala pohjautuu vahvasti runoihin, joita Lönnrot kuuli ja kirjoitti muistiin kulkiessaan ympäri Karjalaa ja Suomea. Tarinan kokonaisuus on kuitenkin Lönnrotin luoma, sellaista ei ole ollut valmiiksi olemassa
– Elias tapasi tulevan vaimonsa Maria Piponiuksen Kajaanissa käydessään sahalla uimassa. Maria hoiti sahanomistajan taloutta ja pientä kauppaa. Hän oli ankaran uskonnollinen. Lönnrot toivoi, ettei Maria enää avioitumisen jälkeen kävisi heränneiden seuroissa vaan tavallisessa kirkossa. Pariskunta avioitui 13.7.1849. Elias soitti häissään kannelta.
1850–1860
– Elias ja Maria Lönnrotin ensimmäinen lapsi, Elias, syntyi 1850, mutta kuoli jo 2-vuotiaana
– Tyttäret Maria, Ida, Elina ja Thekla syntyivät vuosien 1852–1860 välillä
– Lönnrot nimitettiin Suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi Aleksanterin yliopistoon Helsinkiin vuonna 1853
1862–1868
– Vuonna 1862 Lönnrot jäi eläkkeelle professorin virasta ja muutti perheineen takaisin kotiseudulleen Sammattiin
– Lönnrot julkaisi kouluja varten Kalevalan lyhennelmän, Koulu-Kalevalan
– Sammatissa Lönnrot toimi aktiivisesti yhteisönsä hyväksi ja erityisesti koulutuksen tarjoamiseksi nuorisolle. Hän oli erityisen tarmokkaasti perustamassa Sammatin kansakoulua ja kansankirjastoa. Lönnrot toimi myös Sammatin kirkossa saarnaajana
– Lönnrot runoili myös virsitekstejä, ja vuonna 1863 hänet kutsuttiin komiteaan, joka uudisti virsikirjaa
– Lönnrotin perheen äiti Maria kuoli vain 45-vuotiaana 1868
1874–1884
– Tyttäret Maria, Elina ja Thekla kuolivat 1870-luvulla
– Perheenjäsenten varhaiset kuolemat varjostivat Elias-isän ja Ida-tyttären elämää. Ida jäi hoitamaan isänsä taloutta, ja heidän suhteensa oli hankala. Lönnrot halusi pitää Idan kotona, ja Ida suhtautui isäänsä kriittisesti. “Älä kysy isältä, ei hän mitään tiedä!” Isänsä kuoltua Ida Lönnrot matkusti maailmalla ja muutti Italian Sienaan, jossa hän eli elämänsä loppuun saakka, vuoteen 1915
– Vuonna 1880 Lönnrot sai valmiiksi Suomalais-ruotsalaisen sanakirjan sekä Suomen kansan muinaisia loitsurunoja -teoksen
– Lönnrot työskenteli Kantelettaren uuden, laajennetun laitoksen kanssa kuolemaansa asti. Siihen Lönnrot halusi hyödyntää kaiken 1880-luvulle mennessä kerätyn lyyrisen runoaineiston. Lönnrot arveli teoksen kasvavan vuoden 1840 Kanteletarta ainakin puolta laajemmaksi. Kanteletar-työ ei ehtinyt valmiiksi, vaan keskeytyi Lönnrotin kuolemaan
– Lönnrot kuoli Sammatin Lammilla 19.3.1884
Kuvalähteet (rajaukset Kalevalaseura)
1) Elias Lönnrotin kehto. Museovirasto, Historian kuvakokoelma. CC BY 4.0
2) Reinberg, Johan Jakob, et al. 1853. Turun Akatemia. Museovirasto, Historian kuvakokoelma. CC BY 4.0
3) Linsén, A. V. 1902. Elias Lönnrot vaeltamassa.Museovirasto, Historian kuvakokoelma. CC BY 4.0
4) I. K. Inha 1894. Triihvo Jamanen laulaa K. F. Karjalaiselle Uhtualla. SKS:n arkisto.
5) Lönnrot, Elias 1840/2000. Kanteletar. SKS.
6) Wornell, Gary. Kalevala-rivi. SKS.
7) Elias Lönnrot perheineen. N. 1864. Museovirasto, Historian kuvakokoelma. CC BY 4.0
8) Kyytinen, Pekka. 1950-luku. Elias Lönnrotin emäntäkoulu. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma. CC BY 4.0
9) Kyytinen, Pekka. 1970. Sammatin kirkko. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma. CC BY 4.0