Kalevalan perhekäsitys

Lönnrot pohti Kalevalassa naisen asemaa ja perheen merkitystä.

Kalevala ei ole pelkästään myyttinen eepos tai kansanrunoja heijasteleva teos. Se on myös suuressa määrin oman aikansa, 1800-luvun kehittyvän suomalaisen yhteiskunnan tuotos. Elias Lönnrot oli aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja hänen modernit ajatuksensa näkyvät myös Kalevalan tarinassa. 

1800-luvun aikana luotiin käsitys lasten ja vanhempien muodostamasta ydinperheestä vastakohtana perinteisille avioitumis- ja perhemalleille. Suuri kansanosa, rahvas, eli yleensä suurperheessä, joka käsitti vanhempien ja lasten lisäksi isovanhemmat ja muut sukulaiset. Avioituminen oli kahden suvun välinen päätös, jossa nuorilla ei ollut juurikaan päätäntävaltaa. Yhteisöllinen ja vanhakantainen käsitys avioitumisesta ja perheestä alkoi saada vuosisadan kuluessa rinnalleen romanttisen avioitumisen käytäntöjä. Ryhdyttiin korostamaan rakkaudentunnetta avioitumisen pohjana sekä vanhempien ja lasten välistä suhdetta. 

Tavallinen kansanosa ei elänyt kuitenkaan tiedollisessa tyhjiössä, vaan yhteiskunnan uudet tuulet levisivät myös kaupunkien ulkopuolelle ja rajakyliin. Tietoa toivat muun muassa kiertelevät laukkukauppiaat ja muut kylien ja kaupunkien välillä liikkuvat henkilöt. Näin yhteiskunnalliset muutokset heijastuivat myös kansan omaan perinteeseen. Esimerkiksi kalevalamittaisten runojen rinnalle nousi suosittu rekilaulu, jonka aiheina olivat rakkaus ja rakastuminen.

Ajan sivistyneistö pohti kuumeisesti perheen käsitettä ja avioliittoa niin yksityisissä kirjeissä kuin julkisesti lehtien sivuilla. Lönnrotin yhteiskunnalliseen kiinnostukseen vaikuttivat lääkärin työn tuoma kokemus rahvaan kurjista oloista ja sivistyneistön tietämättömyys rahvaan ongelmista. Aloitettuaan Kajaanin piirilääkärinä tammikuussa 1833 Lönnrot kirjoitti seuraavasti:

Kirjoitus aiheutti paheksuntaa Lönnrotin lähipiirissä, sillä se koettiin liian teräväksi kuvaukseksi kansan oloista. 

Lönnrot osallistui keskusteluun maaseudun elinoloista, terveydenhoidosta, perheestä ja naisten koulutuksesta kirjoittamalla opettavaisia tarinoita suomenkielisille lukijoille sekä kommentoimalla koulutukseen, terveydenhoitoon ja sosiaalisiin ongelmiin liittyviä epäkohtia. 

Kirjoituksista nousee kaksi keskeistä teemaa: äidin merkitys lasten kasvattajana sekä avioliiton solmimisen käytännöt. Lönnrot oli aikaansa edellä puolustaessaan tyttöjen koulunkäyntiä, tosin koulutus tähtäsi naisen tärkeimpään rooliin perheen äitinä:

Toisaalta Lönnrot oli myös aikansa mies ja katsoi, että tavallisen kansanosan tulisi noudattaa omia tapojaan, eikä pyrkiä omaksumaan sivistyneistön ajatuksia. Niinpä Lönnrot kommentoi Mehiläisessä rahvaan lemmennostatustaikoja todeten:

Tavallisen rahvaan naisen osana oli huolehtia muiden talossa asuvien kanssa päivittäisestä toimeentulosta. Naisen tuli siksi olla voimakasrakenteinen ja ahkera.

Kalevalassa pohditaan naisen asemaa ja äidin roolia sekä eritellään monisanaisesti tunteita. Näitä teemoja vasten Kalevala näyttäytyy modernina eepoksena, jonka avulla Lönnrot otti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Maailman eeposten joukossa Kalevala onkin epätavallinen juuri sen vuoksi, että ihmisten väliset suhteet ja tunteet ovat sodankäyntiä merkityksellisempiä.

Minkälaisia ajatuksia avioliitosta ja perheestä löydät Kalevalasta; entä minkälaista yleisöä ne mahdollisesti puhuttelivat?

I. K. Inhan kuva Vienan Karjalasta vuodelta 1894. Morsian kumartaa anopin jalkojen juuressa Kiestingissä. Kuva: SKS.

1800-luvun sivistyneistön keskusteluissa naisen asema nähtiin perheessä äitinä, jonka tehtävänä on kasvattaa uusia kansalaisia. Tämä oli uudenlainen käsitys naisesta, joka perinteisesti oli ollut ahkera työntekijä ja poikalasten synnyttäjä tai sivistyneistön piirissä musiikkia ja kirjallisuutta harrastava seurapiirinainen. Rahvaan perheessä äidin rooli ei ollut naiselle ensisijainen. Vaikka äiti oli läheinen, esimerkiki lyyrisissä runoissa käytetään äidistä hellittelynimeä maammoseni, ei äitiys ollut yhteisön ja talon kannalta keskeinen. Toisaalta, etenkin jos nainen synnytti taloon työntekijöitä, naisen asema vahvistui muiden silmissä.

Lönnrot loi Kalevalaan muutamia keskeisiä äitihahmoja, jotka ovat vaikuttaneet myös siihen, miten me kenties nykypäivänä ymmärrämme äidin roolin. 

Kalevala sisältää suorasanaisia varoituksia ja ohjeita äideille ja vanhemmille. Nämä varoitukset löytyvät myös osin tallennetuista kansanrunoista, mutta varoitusten kohdistaminen ennen kaikkea äiteihin (ja vanhempiin) on Lönnrotin käsialaa.

Aino- ja Kullervo -runoissa (Kalevalan runot 3–5 ja 31–36) varoitukset kohdistuvat äiteihin ja heidän kasvatustapoihinsa. Lönnrot myös painotti näissä runoissa äidin kuvaa ohi kansanrunojen äitihahmon, joka, erityisesti lyyrisissä runoissa, esiintyy läheisenä ja intiiminä. Kalevalassa äiti kuvataan usein käytännöllisenä kasvattajana, jonka suhde lapseen jää lopulta etäiseksi.

Aino-runossa korostuu äidin ymmärtämättömyys lapsensa hädän edessä; Kullervo-runon äiti puolestaan ei ole ollut läsnä silloin kun lapsi olisi tätä tarvinnut. Niinpä Kullervon kuoltua Väinämöinen lausuu varoituksen kaikille vanhemmille:

Lemminkäisen äitiä on pidetty äidin kuvan suurenmoisena ilmentymänä, sillä tämä auttaa poikaansa, herättää hänet kuolleista ja parsii kokoon loitsujen voimalla. Huolimatta tästä, Lemminkäisen äiti muotoutuu Lönnrotin tulkitsemana vahvan äidin perikuvaksi, joka ei itse ilmaise tunteitaan tai epävarmuuttaan.

Lönnrotin äitikuvaa on myös valiteltu yksipuoliseksi: poikien äidit esitetään positiivisessa, tyttärien äidit (Ainon äiti, Louhi) kielteisessä valossa. On myös kiinnostavaa, että keskeinen Kalevalan naishahmo, Louhi Pohjan akka, ei esiinny eepoksessa varsinaisesti äitinä. Äidin roolissa hän naittaa tyttäriään ja käy heistä kauppaa (määrää ansiotöitä kosijoille), mutta Louhesta kertovissa Kalevalan runoissa ei esiinny äidin ja lapsen välisen suhteen kuvausta. 

Äidin lisäksi Kalevalan yhteys 1800-luvun perhekeskusteluun ilmenee nuoren naisen kuvassa. Erityisesti Aino-runon voi ymmärtää Lönnrotin kannanottona naisen asemaan ja avioitumisen vapaaehtoisuuteen. Aino-runo on Lönnrotin muotoilema kuvaus nuoresta naisesta, joskin se pohjautuu kansanrunoaineistoon.

Aino-runon taustalla olevassa Hirttäytyneen neidon runossa painottuu neidon seksuaalinen hyväksikäyttö. Nuorelle naiselle tapahtuu pahin mahdollinen: kosijan ja tytön kohtaaminen järkyttää yhteisön tasapainoa sekä pilaa nuoren neidon mahdollisuuden avioitumiseen ja sen kautta hyvään elämään naineena naisena. Kalevalan Aino-runossa puolestaan korostuu nuoren naisen kieltäytyminen avioliitosta ilman tunteita. Tavatessaan Väinämöisen metsässä Aino vastaa uhmakkaasti, ettei suostu kosintaan:

Aino-runon voi tätä kautta nähdä kommenttina yksilön ja yhteisön väliseen ristiriitaan ja laajemmin perheen kuvaan, jonka avulla Lönnrot lähestyi sivistyneistölukijoita. Moderni nainen ei suostu lähtemään epämiellyttävän kosijan mukaan, siitäkin huolimatta, että äiti toivoo tätä vävykseen. Aino-runo kuvailee monisanaisesti Ainon murheellistä mieltä, surua, joka johdattaa Ainon viimein valitsemaan avioliiton sijaan kuoleman.

Myös toinen Kalevalan nuori nainen valitsee kosinnan sijaan kuoleman. Kullervon sisar joutuu tietämättään veljensä viettelemäksi ja hukuttautuu sisarsuhteen käytyä ilmi. Runon taustalla olevissa kansanomaisissa runoissa (tunnetaan nimillä Sisaren turmelus, Rutsa, Tuurikkainen) ei kuvata nuoren naisen kohtaloa tapahtuneen jälkeen. Sisaren hukuttautuminen oli Lönnrotin tarinalle muotoilema käänne.

Apo, Satu 1995: Naisen väki. Tutkimuksia suomalaisten kansanomaisesta kulttuurista ja ajattelusta. Helsinki, Hanki & Jää.
Häggman, Kai 1994: Perheen vuosisata. Perheen ihanne ja sivistyneistön elämäntapa 1800-luvun Suomessa. Helsinki, Suomen Historiallinen Seura.
Hämäläinen, Niina 2012: Yhteinen perhe, jaetut tunteet. Lyyrisen kansanrunon tekstualisoinnin ja artikuloinnin tapoja Kalevalassa. Turku, Turun yliopisto.
Kupiainen, Tarja 2004: Kertovan kansanrunon nuori nainen ja nuori mies. Helsinki, SKS.
Lönnrot, Elias 1990: Valitut teokset 2: Mehiläinen. (Toim. Raija Majamaa.) Helsinki, SKS. 
Lönnrot, Elias 1992: Valitut teokset 4: Ohjeita ja runoelmia. (Toim. Raija Majamaa.) Helsinki, SKS.
Sawin, Patricia E. 1990: Kalevalan naishahmot Lönnrotin hengentuotteina (suom. Lotte Tarkka). Teoksessa Aili Nenola & Senni Timonen (toim.), Louhen sanat. Kirjoituksia kansanperinteen naisista. Helsinki, SKS.
Timonen, Senni 2004: Lemminkäisen äiti. Näkökulmia Lönnrotin tulkintaan. Teoksessa Anna-Leena Siikala, Lauri Harvilahti ja Senni Timonen (toim.), Kalevala ja laulettu runo. Helsinki, SKS.