Isak Ojalan kirjoitus Muistoja kansansivistystyöstä Kuortaneella

Muistoja kansansivistystyöstä Kuortaneella 1870-luvulla

Tähän aikaan oli vielä vallanpäällä täällä meidän maassamme tuo mahtava ruotsalainen virkavalta. Joitakin suomalaisia virkamiehiä jo oli, paitsi noita muutamia suuria suomalaisuuden pylväitä, niin kuin Sinatöörit Wilhelm Snelmann ja Yrjö-Koskinen y.m. Suomalaisia kouluja ei valtio kannattanut. Suomenmielisten yksityisillä vapaehtoisilla lahjoilla eli varoilla oli perustettu muutamia suomalaisia kouluja. Nämät koulut olivat jo vaikuttaneet usiammissa nuorukaisissa Yliopistoon tultuaan suomalaisuuden henkeä ja kansallista mieltä. Tällä paikkakunnalla oli semmoisia nuoria ylioppilaita, Rovasti Stenbäckin pojat, Maisterit Freederik Kivekäs ja Lauri Kivekäs, sekä Joosef Stenbäck ja kansankoulunopettaja E. Mäkinen. Nämät olivat hyvin innokkaita Suomenkiihkoisia, jotka paljon vaikuttivat meissäkin täällä Kuortaneella tätä henkeä. Näinä aikoina ilmestyi suomalais puolueen äänenkannattaja Uusi Suometar, tätä sanomaa toimitti suomalaispuolueen suuret miehet, muun muassa Sinatööri Yrjö Koskinen. Näiden ylioppilaiden esityksestä tilasimme mekin tämän sanoman, se vaikutti meissä oikein kansallisheräyksen. Tämä suomalaisuuden asia tuli minulle niin kalliiksi ja tärkiäksi että olisin antanut vaikka henkeni tämän asian tähden, jos se olisi tullut kysymykseen. Sekin oli minun mielestäni jo niin erinomaista kun sai nähdä suomalaisia, eli kansallismielisiä virkamiehiä. Täältä Kuortaneeltakin mentiin varta vasten katsomaan

Helsinkiin kansallismielisiä virkamiehiä. Esimerkiksi Sinatööri [senaattori] Yrjö Koskinen piti seuraa Kuortaneenkin talonpoikain kanssa, ja käski heitä kotiinsakkin vierailemaan. Hän piti ihmisenä talonpoikaakin ja Hänellä oli vilpitön rakkaus kansaan, ja Hän tahtoi kuulua itsekin tähän kansaan, näin oli muutkin suomalaiset virkamiehet. Tämä esimerkki vaikutti meissä voimallisesti. [Minä olin hyvin kiitollinen ei ainoastaan heitä kohtaan, vaan kiitin Jumalaakin siitä, että Hän suuresta armostaan ja rakkaudestaan tahtoo Suomen kansaa auttaa ja pelastaa tuosta vierasvaltaisesta virkakunnan orjuudesta, jotka meitä niin halveksii, etteivät pidä meitä ihmisinäkään. Meidän kieltämmekin halveksitaan niin, ettei se kelpaa missään virkakunnassakaan, yksityinen velkakirjakin pitää kirjoittaa vieraalla kielellä, muuten se ei ole laillinen.]

Näin innostuneena pidin minä isänmaallisia luennoita omassa ja naapuri kunnissakin. Minun mielestäni ei nyt saanut enää yksikään suomalainen mies ja nainen olla ummessasilmin ja välinpitämätöin, sillä meidän kansan pitää kumminkin tulla tietämään, mitä nuo suuret henkilöt toimivat meidän hyväksemme, että kiitollisuudella ja aineellisilla avustuksilla jos niin tarvitaan, kannatamme heidän kallista tointaan. Minä kehoitin ihmisiä muun muassa tilaamaan Uutta Suometarta, sekä rupiamaan kansanvalistus seuran jäseniksi, niiden kautta saadakseen aina enempi, sekä tietoa että innostusta, näissä isänmaallisissa asioissa ja pyrinnöissä. Lauri Kivekkään toimesta tuli tänne Kuortaneelle Helsingistä

asti Lehtori Gudenhjelmi ja eräs Maisteri Kastren katsomaan Kuortaneen
suomenkiihkoisia. Kun he saapuivat nyt meille eräänä kauniina kesäpäivän
illalla oli heitä iso joukko herroja, sillä näitä Helsinkiläisiä
seurasi kaikki Rovasti Stenbäckin nuoret, sekä opettaja Mäkinen. Minulla
oli erityinen rakkaus Gudenhjelmiä kohtaan, senvuoksi kun olin kuullut
Stenbäckin perheeltä, kuinka hän oli noita jaloinpia suomalaisia
virkamiehiä. Kun Kivekäs oli minua esittänyt Gudenhjelmille, otin minä
oikein syliksin kiinni häneen ja sanoin, että mehän olemme yksiä
isänmaamme lapsia, me emme voi erota nyt tänä iltana toisistamme, vaikka
täällä olemme päättäneet, että pienen tilan vuoksi kun meillä on,
täytyi osan vieraita mennä Ruonan kylään yöksi, mutta kuka tästä nyt
menisi, [kaikki olemme toisillemme yhtä ja rakkaita, kuka tästä nyt
malttaisi lähteä, kun niin harvoin saamme olla yhdessä.] Päätettiin olla
täällä kaikin yötä ja sitte aamulla taas kaikki yhdessä mennään
Ruonankylään. Täällä oli nyt hyvin hauskaa tänäpäivänä, pidettiin
puheita ja keskusteltiin suomalaisuuden asiasta. Kun iltapäivällä
vieraat rupesivat poislähtöä hankkimaan, pidin minä heille hyvästijättö
puheen. Vieraat olivat asettuneet puoliympyräiseen rinkiin ympärilleni,
en minä edeltäpäin ajatellut mitä tässä nyt pitäisi puhua noille
oppineille herroille, sydämmeni oli niin täynnä isänmaallista rakkautta
ja intoa, ettei tämä tullut mieleenikään, tuo kansallinen henki yhdisti
meidän niin että olimme yksiä isänmaan lapsia, niin kuin veljet ja
sisaret. [Tässä puheessani nyt vain yksinkertaisesti esitin sydämmeni
tunteita erityisesti nyt tältä ajalta kun

olemme täällä yhdessä olleet. Kiitin itseni ja ystäväini puolesta näitä rakkaita vieraitamme siitä kun ovat tulleet Helsingistä asti meitä Kuortanelaisia tänne tervehtimään, tässä siis nähdään rakkauden hedelmää. Kiitin vielä heitä siitä, kun ovat niin väsymättömästi tässä kalliissa suomalaisuuden asiassa toimineet meidän hyväksemme ja toivotin Jumalalta uusia voimia vielä eteenkinpäin toimimaan, ja kärsimään niitä vastuksia joita siinä saapii kokea y. m.]

Tämä isänmaallinen into ja kiihko rupesi nyt lamauttamaan henkistä elämääni, niin ettei ollutkaan enää uskontoon sitä intoa kun ennen oli, tämä suomalaisuuden asia tuli liian yksipuoliseksi. Tätä asiaa aloimme miehissä tuumimaan, ja puhuimme siitä Lauri Kivekkäänkin kanssa. Hän joka antoi suuren arvon kristillisyydelle ja piti hyvin paljon Paavo Ruotsalaisestakin, joka on paljon hyvää vaikuttanut, ei ainoastaan hengellisessä asiassa, vaan myöskin kansallisessakin asiassa. Senvuoksi Hän piti hyvänä, että me tätä asiaa mietimme kristilliseltäkin kannalta katsoen. Hänen mielestään on kristityn velvollisuus kristittynä toimia ja kannattaa suomalaisuuden asiaa. Sillä isänmaallinen ja kansallinen henki johtuu rakkaudesta lähimmäiseen, ei hän tässä katso ainoastaan omaa parastaan, vaan lähimmäisenkin parasta, [jota Apostoli Filippiläisillenkin neuvoo, kun hän sanoo: Ja älkööt jokainen omaa parastansa katsoko, vaan myös toisen parasta (Filipp. 2:4)] Jumala laissaan vaatii rakastamaan lähimmäistään niinkuin itseään, niin että kansallinen ja isänmaallinen asia ei sodi tosi kristilli=

syyttä vastaan, vaan se on sopusoinnissa kristillisyyden kanssa. Me nyt koetimme sovittaa yhteen isänmaallisuutta ja kristillisyyttä, mutta tuo isänmaallinen henki aina tahtoi kumminkin voittaa, ei ollut enää niin suurta intoa pitää hartaus kokouksia, kun isänmaallisia luennoita. 

Minulla oli aina hiljainen tunnon kanne siitä, että minä olen liian kiihkoinen tässä suomalaisuuden asiassa, sekä liian pensiä kristillisyydessä. Me nyt taaskin yhdessä neuvottelimme tästä asiasta Lauri Kivekkään kanssa, ja tulimme siihen päätökseen, että olisi tarpeellinen pitää yleinen kansalliskokous, jossa otettaisiin keskusteltavaksi näistä asioista, josko tosi kristitty saa ottaa osaa isänmaallisiin asioihin, ja missä suhteessa. Tämä kokous päätettiin pitää Kuortaneella Ruonankylässä Siimon Kokkolan talossa. Kokouksen toimeen panijaksi valittiin Maisteri Lauri Kivekäs, ja Kansakoulun Opettaja Lampinen. Painetuita kutsunta lippuja lähetettiin kaikille tunnetuille suomenmielisille henkilöille, usiampiin seurakuntiin etelä-pohjanmaalla, ja että he ympäristöllään jakavat näitä kutsuja tunnetuillen suomenmielisille henkilöille. Kokoukseen tulikin paljo ihmisiä. Puheenjohtajaksi valittiin Maisteri Lauri Kivekäs ja kirjuriksi Opettaja Lampinen. Kysymyksiä oli usiampia kutsuntalippuihin painettu muun muassa oli, Mikä on oikia sivistys. Saako kristitty ottaa osaa isänmaallisiin asioihin y.m. Meillä oli ollut jo jonkun kuukauden uusi Kirkkoherra Wilhelm Johanssen. Hän oli meille hyvin rakas, ja olikin pyytty tänne neljännelle

vaalisialle [vaalisijalle] ja sai yksimielisen kutsumuksen. Hän oli hyvin hengellinen mies, eikä ottanut sanottavasti osaa isänmaallisiin toimiin. Hän olikin minussa jo lamauttanut paljon isänmaallista intoa ja kiihkoa, ja olin aivan lamaustilassa kun tämä kokous alkoi. Hän tuli myöskin kokoukseen. Minä en voinut ottaa puheenvuoroa yhtään kertaa kunpanakaan kokouspäivänä, olin kahden herran palvelia, en olisi Lauri Kivekkään mieltä loukannut, enkä Johanssenin mieltä myöskään, senvuoksi katsoin parhaksi olla ääneti. Tapahtui vielä semmoinen tulemus perheessäni, että kun minä menin kotia, kokouksen väliyöksi, muutamain ystäväini kanssa, niin kuoli minulta paras lypsylehmä muutamassa minuutissa aivan lypsy puoliin. Tämäkin asia vaikutti minussa paljon, sillä pidin sen Herran kurituksena, siitä että olen liian yksipuolisesti tässä isänmaallisessa asiassa toiminut. Tässä kokouksessa pidettiin paljon ja pitkiäkin puheita, enite puhui Maisteri Lauri Kivekäs ja Kirkkoherra Johanssen joka oli aina vastustavalla kannalla. Ei tässä liioin tullut mitään yksimielistä päätöstä, vaan erimielisinä erottiin toisistaan.

I. Ojala