Maria Loviisa Kukkosen lehtikirjoitus

TAPIO N:o 30 Lauwantaina 26 p. Heinäkuuta 1862

Rautalammilta 22 päiwä heinäk. Kuin sain kuulta, että Lewäsen wuosi-tutkinnossa on ollut kysymys, minkätähden tyttäret wanhempiansa omin luwin häwittäwät, eli paremmin sanoin: warastawat, niin oli aikomukseni siitä wähän haastella. Minun luultakseni on suurin syy siinä, kuin ei isät anna tyttäriensä tawallisiin tarpeisiin rahaa jos menee tytöt pyytämään, joka on jo männessäkin pelollista ja ujostelewata, ja kuin sanoo asiansa, niin saapi hawaita heti kohta ylen mielisyyden ja wastahakosuuden, joka kohta tekee lapsenkin surulliseksi ja alakuloseksi, että ei rohkene edes kaikkia tarpeitaankaan sanoa, peläten aina enenewän heidän kylmä-kiskosuutensa, ja kuin toinen tarwis sattuu tulemaan, niin ei enään menekään pyytämään, waan luottaa omiin woimiinsa ja esiwanhemmilta kuulttuun ja totuttuun tapaan, ja kuin siitte pääsee niin ynseellä ja tyytymättömällä mielellä omin-käsin ottamaan, niin hän ei ota ainoastaan sen kuin hän tawallisesti tarwihtoo, waan ottaa jo ylellisesti, ja ajatellen että ”koska ette anna, niin minä otan niin että piisaa!” Mutta kuin wanhemmat kieltäsiwät ystäwällisesti heitä jo lapsuudesta semmoisesta turhasta ja pahasta tawasta ja antasiwat heille nöyrällä ja hywällä mielellä sen wähän, minkä

hyö tarwihtoo, niin Tytölläkin olis paremmin sitte omantunnon laki, että ennen pyytäsi kuin warastasi, kuin ei tarwihteis tämän orjallisen pelon alla olla, niin ei se pyytäminen oliskaan niin waikeeta kuin omin luwin ottaminen, sillä ei tämä viimeks mainittu olekkaan mitään iloista eikä lystiä työtä, jonka tähden soisin minäkin tämän inhottawan ja pahan tawan peräti lakastuwan pois, että saisimme, sekä me nykyset että wasta-kaswawat nuoret tytöt nähdä ja tuta näitä siwistyksen hywiä hedelmiä tässäkin asiassa. – Tässä  olis sanomista pitemmältäkin, waan peläten lukijan työlästywän tähän näin huonoon kirjotukseeen *), jonka tähden lopetan tähän ja otan jää-hywäiset ens-kerran teitä terwehdittywäni.
                      Talon tyttö Maria Lowiisa Kukkonen.

*) Tämä kirjoitus ei ollut toimituksen mielestä ensinkään huono, josta syystä toiwoisimme wielä wastakin samalta neitoselta kirjeitä Tapiolle.
                                                                 Toimitus.