Mathilda Österbergin kirje Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle

9. päivä Tammikuuta 1887.

wuoden kalenterissa, luin minä kansan satuja, kerättävän kirjootettaviiksi. Samalla myös kaikille kansalaisille kehoituksen, talteen keräämään ja muistiin panemaan, vielä saatavia kansanrunouteemme vanhoja jälteitä. Siinä seisoo myös: Nuori Suomalainen mies, jos muussa kuin puheessa, tahdot olla Suomalainen, niin mene kansasi keskuuteen, opi heiltä, kerää heiltä, konttisi täyteen, vanhoja tietoja, j.n.e. Tästä kehoituksesta, on mieleeni tullut että koska täällä, niin runsaasti on ollut vanhoja satuja, niin kirjootan niistä muutamia. paha vaan että olen tyttö, ja saanut vähän oppia, enkä siis voi kirjoottaa virhettömästi. Minä pyydän ettei erheitäni, tässä luettaisi, koska olen oppimatoin, köyhä tyttö, varattomuus on estänyt, etten ole saanut oppia, muuta kuin, jonkun kuukauden, pitäjän kansakoulussa. Mutta minäkin olen Suomalainen ja henkilö, maassamme. Sentähden ajattelin, ei taida sillä niin suurta väliä olla, jos mies eli nainen, kirjoottaa niitä. Monesti olen aikonut ruveta, niitä kirjoottamaan, mutta samassa on tullut mieleeni, että se on paljasta, paperin ja ajan haaskausta, mutta nyt päätin lähettää, muutaman sadun kunnioitettavalle Suomalaiselle Kirjallisuuden Seuralle. Samassa ilmoitan että täällä vielä on, paljon satuja jälellä, monesta laadusta, vanhasta taikkauskosta, eläimistä, ja muista sen laisista. ne
ovat kulkeneet aina, suusta suuhun. Wanhimmat kertovat nuorimmiille, vaikka nyt jo rupevat jäämään. Sillä vanhat satujen kertojat, ovat kuolleet, ja nuoret pitävät häpeänä niitä kertoilla. Lapsena istuin usein, kuutelemassa, kuinka vanhat ukot ja akat vuorottain, kertoivat yhden sadun toisen perästä. se vasta mies oli, joka parhain taisi. kuin naiset, pitkät talvi illat kehräisivät, niin miehet kertoivat satuja, ettei nukku matti, olisi pettänyt naisia. Tällä tavalla, virtaili sadut, yhden suusta toiseen, ja jos ei yksi muistanut, niin toinen muisti. Huomattava on että yksi kertoo sadun täydellisenmin, toinen taas puutuvaisemmin, mutta kaikilla on yksi mieli=pide, yksi muistaa yhden paikan, toinen toisen, mutta kuin kaikki tulee yhteen, niin siitä tule pitkä loritus niitä onkin täällä ollut summattomasti, joista jo muutamia, on jäänyt unhotuksiin.

Sadut, jotka minä olen kirjoottanut, ovat keräätyt sanasta sanaan, kansan suusta. ne ovat juuri semmoisina, kuin kukaties satoja vuosia, ennen. [–] jos Suomalainen Kirjallisuuden Seura tahtoo ja kelvolliseksi katsoo nämät sadut, niin tahdon vielä jos aikani ja varani riittää, kirjoottaa niitä enemmän ja lähettää Kunioitettavalle Kirjallisuuden Seuralle, ja pyydän nöyrimmästi, että annetaan minulle tieto kirjeessä. Sanomalehtiä ei minulle kulje mutta jos kirjeessä lähetettään niin se tulee minulle, ja jos ilmoitetaisin minkälaiset sadut, elli jos kaikki ovat kelvolliset. Mutta jos ei näitten satujen seassa, ole yhtään, kuin ei ole enneen kirjootettu, niin on se varmaan, hyödytöintä työtä. Sentahden pyydän nöyrästi että kirjeessä ilmoitettaisi jos ne ovat kirjootettu enneen, siis annan satujen olla rauhassa, kansan muistossa, sihen asti kuin saan tiedon. [–] Kunioituksella

Mathilda Österberg

[–]