Otteita Aatami Ikosen näytelmästä Ruumiin varastaminen
Aatami Ikosen näytelmä Ruumiin varastaminen on 35 sivun mittainen absurdi komedia. Sen päähenkilöitä ovat helsinkiläisen sairaalan kaksi renkiä Sileen ja Nyberg. Heidän on pienellä rengin palkallaan vaikea pärjätä kaupungissa. Varsinaisen työnsä ohessa Sileen ja Nyberg hankkivat vaivihkaa lisätienestiä myymällä sairaalassa kuolleita potilaita yliopistoon patologian laitokselle opetustarkoituksia varten.
Ensimäinen kohtaus.
Sileen [lasareetin renki],
Kula [lasareetin hoitaja]
Sileen (menee pitkin läpi käytävää, ja kääntyy vasempaan käteen, toisellen käytävällen jossa on kohta oikealla kädellä, menee sisään).
Kula (kahvikuppi kädessä istuin tuolilla ja juo kahvia) jumala antakoon, mitäs Sileenillen kuuluu?
Sileen. Eihän tässä muuta erin omaista kuulu, vaan tulin kysymään, mistä se mies on joka eilen kuoli, kuuden numerosta?
Kula. Se oli Sysmästä.
Sileen Oliko se talonmies eli [vai] renki?
Kula. Torpan mies se on, näkyy papinkirjasta.
Sileen. Ei suinkaan sitä kuka sieltä asti tule hautaamaan? (totisesti)
Kula Wielä vain ha[u]taamaan, kuin ei puoleen vuoteen ole kertaakaan sa käyty!
Sileen. Se varmaan pitää vietämän hautaan lasaretin puolesta, niin kuin muutkiin kuolleet ennen on viety.
Kula (kaatain kahvia kuppiin) jaa jaa hautaan se pitää vietämän, ei sui[n]kaan sitä auta maan päällä pitäminen. [- -]
Toinen kohtaus.
Sileen,
Saara [lasareetin hoitaja]
Sileen. (tulee kapioista rapuista alas, jotka ovat ruumis kellarin vieressä, ja puhuu yksinään:) Mistä kurailta saisin vanhan alus matrassin, johon sen
äijä pahan panisin, ettei polisit tuntisi, jos sattuisivat vastaan tulemaan. (seisoin kellarin ovella ja raapien korvallistaan; kuulee käymisen ja katsoo taaksensa. Wanhan lainen vaimo ihminen tulee ala kerrasta, pimiätä käytävää myöten, samaan porstupaan, näkee Sileenin, pelästyy ja rupee huutamaan:) Kuka se on siellä? (ei kuule vastausta Hutaa toisen kerran) Kuka se siellä seisoo. (Katsoin tarkkaan sinne päin ei kuulu mitään rupee lyömään käsiänsä yhteen ja huutaa) Aijai Herra siunatkoon mikä se on siellä kuin ei mitään virka!
Sileen. (rupee nauramaan) hahhahhaaa Pe[l]käättekös tekiin kumituksia?
Saara. (hyvin hätäissänsä ja valkea pelästyksestä) Herra siunatkoon; mitä sinä minusta niin pelotit
Sileen Oikeinko todella pelästytte (naurain)
Saara, No niin pelästyin että rupesin maahan kaatumaan, ja jos et olis ääntääs virkkanut, niin kukaties olisin saanut, kuoleman kohta.
Sileen jos sen olisin tiennyt, että te niin arka olette, niin olisin heti ääneni virkkanut. [- -]
Saara. Mitäs te näin myöhään täällä kävelettä?
Sileen Onhan niitä asioita ihmisellä kaikenlaisia, joka tahtoo nykyisessä maailmassa hengensä elättää. ja niin ne sanoovat vanhassa sananlaskussa:
”kennen jalka kapsaa sen suu napsaa.”
Saara. Kyllähän se niin on, ja se olen saanut itsek-
kiin monta kertaa kojetella. (surullisesti)
Sileen (nykäisten Saaraa) Kuulkaas,! oistteko niin hy-
va ja lainasitten minullen yksi alus matrassi.
Saara. Mitäs sillä tekisitten (katsoin Sileenin silmiin
Sileen Oisinhan vähän tarvinnut. (Katsoin alaspäin)
Saara On minulla yksi, vaan siinä on olkia sisässä.
Sileen. No se onkiin hyvä, sellaista minä tarvitsisin
kiin. (katsellen alakuloisesti ympärilleen).
Saara. Mutta mitä te sillä teetten, eikö sitä sopis sa-
noa? (niistäin nenän esiliinan kolkkaan).
Sileen. Eihän niitä kaikkia sopis sanoa, mitä aikoo.
Saara. Ahaa! Kyllä minä sen arvaan (osoittain sor-
mellansa kellarin ovea) Eikös niin?
Sileen Oikein, oikein; mutta älkää jumalan tähden
virkkakaa kellenkään mitään. (hyvin totisesti)
Saara. Ei ei millään tavalla, olkaa huoleta.
Osa Sileenin ja Nybergin lähipiiristä siis tietää heidän kaupankäynnistään. Paitsi Saara, myös Sileen ja Nyberg säikähtelevät näytelmässä pelätessään jäävänsä liiketoimistaan kiinni.
Arjen karuutta helpottaa alkoholi, joka kuuluu tärkeänä osana Sileenin ja Nybergin elämään. Sitä nautitaan myös kesken työpäivän. Miehet uskovat, että alkoholi on heille terveellistä. Kun he kuulevat viinan hinnan laskeneen, he puhkeavat laulamaan kiitosvirren Jumalalle.
Sekä Sileen että Nyberg ovat naimisissa. Elämä puolison kanssa on usein riitaista. Rengit keskustelevat näytelmässä perhe-elämästä ja eräistä Raamatun kohdista. He ovat sitä mieltä, että jakeet ”otsaas hijellä, ja kätees työllä, elätä vaimoos ja lapsees” kaipaisivat korjausta. Jokainen voisi olla vastuussa lähinnä itsestään.
Tapahtumat seuraavat näytelmässä toisiaan ilman pohdiskelua tai moraalisia opetuksia. Erinäisten vaiheiden jälkeen miehet saavat ruumiin kuljetettua kelkalla ”Akatemiaan”. Palkkion, yhden ruplan ja 25 kopeekkaa, maksaa ”tohtor”, joka myös on mukana miesten juonessa. Näytelmän lopussa Sileen ja Nyberg iloitsevat saatuaan rahaa muun muassa viinaryyppyyn.
***
Aatami Ikosen näytelmä Ruumiin varastaminen sijaitsee Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelmissa Helsingissä.