Kiertokoulunopettaja Isak Ojala(1839–1911)
”Rukous on hengellisen elämän hengitys.”
”Rukous on hengellisen elämän hengitys.”
Isak Ojala omaelämäkerrassaan.
Isak Ojalan lapsuudenperhe Ylistaron pitäjän kirkonkylässä Etelä-Pohjanmaalla kuului körttiläiseen herätysliikkeeseen eli heränneisiin. Herännäisjohtajia yöpyi säännöllisesti Ojalan kotitalossa. Isak säilytti syvän uskonnollisuuden ja intensiivisen rukouselämän lapsuudesta kuolemaansa asti. Hän valottaa elämänkatsomustaan ja vaiheitaan laajassa omaelämäkerrassaan. Sen perusteella lempeys ja anteeksiantavaisuus olivat hänen uskonnollisuudelleen leimallisia piirteitä.
Isak avioitui jo 18-vuotiaana talollisen tyttären Sanna Koiviston kanssa. Hän sai Ylistaron lukkarilta opastusta opettajan työhön ja ryhtyi kiertokoulun opettajaksi. Nuoripari päätyi ensin Lehtimäen seurakuntaan ja sitten Kuortaneelle. Lehtimäkeläiset isännät yrittivät aluksi häätää Isakin toimestaan, sillä he eivät halunneet opettajaa kunnan taloutta rasittamaan. Ystävällisyydellään Isak kuitenkin muutti vihamiehet ystävikseen.
Isak koki toistuvia taloudellisia vastoinkäymisiä. Hän oli esimerkiksi hyväsydämisyyttään suostunut Ylistarossa monien velkojen takaajaksi. Kun velallisten maksukyky loppui, raivostuneet velkojat vaativat varatonta Isakia tilille. Isak, joka asui tuolloin Kuortaneella, aloitti intensiivisen rukoilun, niin kuin aina ongelmia kohdatessaan:
”Minä sain niin suuren voiman rukoukseen, ettei tahtonut tulla koulun pitämisestäkään mitään, kaiket välitunnitkin minä rukoilin oikein hikipäässä. Kun olin näin rukouksessa ollut koko päivän, niin sain minä iltapäivällä koulun loputtua Herralta avun. Minullen avattiin nyt armon ovi, sain uskossa nähdä Jumalan armon Kristuksessa. [- -] Nyt minä olin autettu sielun ja ruumiin puolesta, en tietänyt sitä, millä tavalla saan tuon ulkonaisen avun, mutta ei minun tarvinnutkaan sitä tietää, olin kumminkin autettu, ja sain siitä kiittää Herraa enempi kun olisin voinutkaan.”
Isak luotti aina, että Jumala löytää hänen ongelmiinsa ratkaisun – ja niin myös tapahtui. Tällä kertaa kuortanelaiset isännät, joista oli ehtinyt tulla Isakin hyviä ystäviä, antoivat ja lainasivat Isakille rahaa edullisin ehdoin, ja Ylistaron isännät saivat haluamansa rahat.
Isakin ja Sannan perheeseen syntyi seitsemän lasta, neljä tytärtä ja kolme poikaa. Tytöt elivät aikuisiksi, mutta pojat kuolivat jo pikkulapsina. Isak valottaa omaelämäkerrassaan lyhyesti lastenkasvatusperiaatteitaan: hän leikki mielellään lastensa ja näiden ystävien kanssa eikä pitänyt sitä isän arvolle sopimattomana, päinvastoin. Isak luki uusista leikeistä Kyläkirjaston kuvalehdestä: ”siitä niitä aina otettiin ja pantiin harjoitukseen.”
Isak oli suosittu seurapuheiden pitäjä erilaisissa uskonnollisissa tilaisuuksissa. Hänen tyttärestään Eveliina Ala-Kuljusta tuli Suomalaisen puolueen kansanedustaja ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan 1907. Myös Eveliina tuli tunnetuksi taitavana puhujana.
Isak oli kiertokoulun opettajana noin puoli vuosisataa. Hän toimi myös kanttorina ja oli vuosikymmeniä erilaisissa seurakunnallisissa luottamustoimissa. Ennen vanhuusikää hän ehti harjoittaa myös maanviljelijän ammattia.
Tutki myös nämä
KIRJALLISUUS
Ojala, Isak 2005: Kertomus elämäni taistelusta. Toim. Juhani Heiska. Tampere: Mediapinta.