Monitoimimies Petter Venäläinen (s. 1833)

Monitoimimies Peter Venäläisen elämästä ei tiedetä juuri muuta kuin se, mitä hän 40-sivuisessa omaelämäkerrassaan kertoo. Hän mainitsee syntyneensä laihan kylässä; nähtävästi kyse on Laihajärven kylästä Säkkijärvellä Etelä-Karjalassa. Kirkonkirjatietojen Hiski-hakuohjelman avulla selviää, että Laihajärven kylässä, Venäläisen talossa, synti Petter-poika 17.4.1833. Syntymävuosi sopii Peterin omaelämäkerrassaan antamiin tietoihin elämänkaarestaan.

Petter kertoo aloittaneensa työnteon jo neljä–viisi-vuotiaana, aluksi lammaspaimenena ja sitten lehmäpaimenena. Isän talossa riitti töitä, mutta noin kuudentoista ikäisenä hän lähti rengiksi ja sen jälkeen Viipuriin postikartanon kyytipojaksi.

Aikuisena Petterillä oli useita ammatteja, joiden välillä hän sukkuloi: Hän otti merimiehen pestejä useisiin laivoihin ja kertoi seilanneensa paitsi lähialueilla myös kolmesti maapallon ympäri. Hän myös osti ja myi laivoja ja oli mukana useiden laivojen rakentamisessa. Tienestiä tuli myös rahdin ajosta ja tavaroiden myynnistä. Tärkeä työ oli kivenlouhinta. Petter oli mukana perustamassa useita pieniä louhimoja, jotka menestyivät vaihtelevasti. Kiviä lähetettiin muun muassa Englantiin ja Pietariin rakennusmateriaaliksi. Laiton viinakauppa oli kannattava elinkeino: ”sillä nestellä oli vilkas meno”. Maanviljelystäkin Petter ehti harjoittaa. Hän kertoo myös hankkineensa merikapteenin paperit, mikä tuntuu yllättävältä. Kapteenin ammatti vaati yleensä usean vuoden kouluttautumisen ja kirjallisten taitojen hyvää hallintaa. Ehkä Petterillä oli jokin alempi merenkulun pätevyys.

Lapsuuden ja nuoruuden koulunkäyntinsä Petter kertoo rajoittuneen yhteen päivään rippikoulua. Kirjoittajana hän onkin selvästi itseoppinut ja harjaantumaton. Hän ei hallitse oikeinkirjoitusta eikä käytä lainkaan välimerkkejä. Tavuviivojen sijaan on usein merkitty omintakeisesti kaksoispiste uuden rivin alkuun. Omaelämäkerrallinen tarina etenee vauhdikkaasti ja muistuttaa puhuttua kieltä.

Petter avioitui nähtävästi neljä kertaa. Kolme vaimoa oli sairaalloisia ja kuoli muutaman avioliittovuoden jälkeen. Leskenä ei ollut hyvä olla, ja puolisoiden menehdyttyä Petter etsi ”Kainalo kanaa” itselleen, kunnes löysi. Lapsia Petter ei saanut, ja kasvattipoika Kaapro tuotti suuren pettymyksen, sillä hänestä tuli juoppo ja tuhopolttaja.

Yritteliään miehen kompastuskiveksi muodostuivat toistuvat riidat eri ammatinharjoittajien kanssa. Omaelämäkerrasta ilmenee, että hän oli jatkuvasti osapuolena riitajutuissa, joita puitiin ylimpiä oikeusasteita myöten. Valtameripurjehduksillaan Petter oli solminut elinikäisen ystävyyssuhteen Krogiusten laivanvarustajaperheeseen, mikä auttoi kiperissä tilanteissa. Krogiukset lainasivat hänelle rahaa sakkojen maksamiseen. Petterin omaelämäkerta päätyi Krogiusten haltuun, ja kauppaneuvos Birger Krogius (1901–1997) lahjoitti sen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle.

LÄHTEET

Petter Venäläisen omaelämäkerta Muistij Kirja koko Elämän.