Talollinen Juho Kaksola (1835–1913)

”Mutta nyt uudessa kodossani, kaikissa paikoissa joissa minä kävelen, tuntuu ikään kuin paikkakunnalla (haltioissa) ja tuulessa hiljanen ääni ja hyminä kuulusi korviini: jos sinä olet ymmärtävä ja tahdot paikkakunnan oloista ja maan laadusta ottaa oppia, sitä oikein väsymättä korjaata ja auttaa, niin sinä olet täällä ehkä ikuisen ilon ja onnen löytävä.”

Juho Kaksola päiväkirjassaan 1865. Hän oli juuri avioitunut ja muuttanut puolisonsa Amalian kotitilalle.

Juho Rolig syntyi Hartolan Vuorenkylässä Itä-Hämeessä 1835. Hänen isänsä oli talollinen Antti Rolig ja äitinsä Kaisa Matintytär. Juho oli nelilapsisen perheen nuorimmainen.

Nuoruudessa sairastetun taudin, ehkä polion, seurauksena Juho ontui toista jalkaansa. Hän jäi syrjään ikäistensä riennoista ja kiinnostui lukemisesta. Kirjoittamaan Juho opetteli omin avuin kopioimalla aapiskirjan kirjaimia tuohilevylle. Lukukokemusten seurauksena isänmaalliset ja kansansivistykselliset aatteet innoittivat häntä. Hän siirsi innostusta eteenpäin perustamalla 1862 lukuseuran. Siellä luettiin yhdessä hankittua kirjallisuutta ja sanomalehtiä. Lukuseuraan kuului väkeä isännistä ja emännistä piikoihin ja renkeihin. Uudesta ajasta kertoo myös se, että alkuaikojen 23 jäsenestä lähes puolet – 11 – oli naisia. Joukossa oli myös 14-vuotias talontytär Amalia Maria Kaksola, josta myöhemmin tuli Juhon puoliso ja Kaksolan tilan emäntä. Juho toimitti myös kahta käsinkirjoitettua lehteä. Ensimmäinen oli nimeltään Leivonen ja toinen Kirjelmiä ystäville.

Juhosta tuli yhteisönsä merkkihenkilö. Hän toimi aktiivisesti kunnallishallinnossa ja oli puuhamiehenä kansakouluja perustettaessa. 1882 hänet valittiin talonpoikaissäädyn edustajaksi valtiopäiville. Hän hoiti ja laajensi maatilaansa ammattitaidolla ja toimi pyhäkoulun opettajana yli 40 vuotta. Kirjalija Maila Talvio, Hartolan kirkkoherran Adolf Winterin tytär, kirjoitti muistelmissaan (1947) Juho Kaksolasta näin:

Nuorena aikuisena Juho ryhtyi pitämään päiväkirjaa, jonka sivujen täyttämistä hän jatkoi elämänsä loppuun asti. Juhon päiväkirjatekstit olivat usein runollisia ja tunnepitoisia. Ensimmäisessä merkinnässään hän muisteli lapsuuttaan: ”Tuli isäni näkemättömäksi [sokeaksi] ja sairastui kovin, että luultiin kuolevan; joka minun mitään onnettomuutta kohtaumattomalla, ja siihen asti leikillisesti ilossa vietetyllä lapsuudeni ijällä saatti ensimmäiset kyyneleet silmistäni ulos pusertamaan: ja tämmöisiin kohtauksiin olin minä vielä aivan tottumaton.” Avioiduttuaan 30-vuotiaana Juho päätti kirjoittaa päiväkirjaansa aina hääpäivänään 29. kesäkuuta. Näin hän tekikin. Lisäksi hän kirjoitti aina lapsen synnyttyä perheeseen tai lähiomaisen kuoltua.

Lapset olivat Juhon elämässä suuren ilon ja suuren murheen lähde. Hän sai puolisonsa kanssa kaikkiaan kahdeksan lasta. Viisi heistä he joutuivat saattamaan hautaan. Kaksi kuoli pikkulapsina ja kolme tytärtä nuoruusiässä. Juho muisti päiväkirjassaan ilolla jokaisen lapsen syntymää ja suri heidän poismenoaan, kuitenkin uskonnosta lohtua saaden. Kaksi poikaa, Juhanes ja Optatus pettivät isän toiveet eivätkä jatkaneet Kaksolan tilan viljelyä. Juhanes karkasi kotoa, ja molemmat ryhtyivät työmiehiksi. ”Lieneekö [Juhanes] hallintoani katsonut ylön Patriarkalliseksi”, Juho pohti päiväkirjassaan 1889. Myöhemmin Juhanes-poika palasi kotiseudulleen, avioitui ja perusti perheen. Juhon ja Amalian kuoltua Kaksolan tila huutokaupattiin.

KIRJALLISUUTTA

Kauranen; Kaisa 2009: Talollinen Juho Kaksola (1835–1913). Teoksessa Kaisa Kauranen (toim.) Työtä ja rakkautta. Kansanmiesten päiväkirjoja 1834–1937, 56–58. Helsinki: SKS.

Esko Manninen, Irene Manninen sekä Vuorenkylän kylähistoriapiiri (toim.) 2006: Taskussa eilinen päivä. Historiaa, ihmisiä ja tarinoita Hartolan kunnan Putkijärven, Vuorenkylän ja Haran kylistä sekä osista Heinikan ja Kauhtueen kyliä. Hartola: Vuorenkylä-seura ry.

Maila Talvio 1947: Rukkaset ja kukkaset: muistinäkyjä. Porvoo: Werner Söderström.