Talon emäntä Kaisa Juhantytär (1782–1856)

Kaisa Juhantytär syntyi Satakunnan Siikaisissa Otamon kylässä 1782. Hänen isänsä oli talonpoika, lautamies Juha Mikaelinpoika ja äiti Maria Heikintytär. Perheen tila kuului paikkakunnan mahtitaloihin. Kaisan perhe omisti kookkaan Raamatun, mihin vain harvoilla oli tuolloin varaa. Perheellä oli myös siteitä säätyläisiin, sillä Kaisan eno oli päässyt opintielle ja lukenut papiksi. Hän työskenteli kappalaisena Siikaisissa. Vertaisensa Kaisa löysi, kun hän avioitui noormarkkulaisen Abraham Matinpojan kanssa. Abraham omisti vauraan Kaharin maatilan, jonne Kaisa muutti. Perheeseen syntyi kolme tytärtä.

Kaisa Juhantytär ei kuulunut maan vähäväkisiin, mutta maata viljelevään väestöön kuitenkin. He eivät 1700-luvulla tai 1800-luvun alkupuolella tavallisesti kouluttaneet lapsiaan, vaan viljely- ja muut taidot opeteltiin käytännön kautta. Kirjoitustaitoinen kansannainen oli harvinaisuus.

Tarkkoja tietoja kirjoitustaitoisten kansanihmisten määrästä ei 1800-luvun alkupuolelta ole. Tilastomies Carl Böckerin (1786–1841) keräämien aikalaisarvioiden pohjalta on esitetty, että noin viisi prosenttia miehistä olisi 1830-luvulla osannut kirjoittaa. Luku sisältää säätyläiset. Kirjoitustaitoisten naisten määrää pidettiin ehkä niin vähäisenä, ettei sitä sitä nähty tarpeelliseksi edes yrittää selvittää. Säätyläisille kirjalliset taidot opetettiin, mutta heidän osuutensa koko väestöstä oli vain murto-osa, alle kaksi prosenttia.

Kaisa Juhantyttäreltä on säilynyt hänen laatimansa 46-sivuinen virsivihko. Itse sepitettyjen virsien lisäksi se sisältää joitakin piirroksia sekä Kaisan lyhyitä mietteitä ja selityksiä virsiin. Vihkon omaperäisin virsi kertoo Vanhan ja Uuden testamentin naisista. Siinä on kaikkiaan 31 säkeistöä, joista jokainen käsittelee yhtä Raamatun naishahmoa tai Raamatun naisia yleisemmin. Virsi osoittaa erinomaista raamatuntuntemusta. Kaisa on merkinnyt jokaisen säkeistön kohdalle Raamatun jakeen, joka on ollut hänelle säkeistön innoittajana. Hän nostaa esille Vanhasta testamentista muun muassa Iisakin äidin Saaran ja naisprofeetta Deborahin, Uudesta testamentista neitsyt Marian sekä Jeesuksen pään kalliilla öljyllä voidelleen naisen.

Jokainen säkeistö päättyy kertosäkeeseen: ”saan Halle Luia Laula waik maailma mitä pauha” [saan halleluja laulaa vaikka maailma mitä pauhaa]. Kertosäe ilmaisee omanarvontuntoa ja uhmakkuuttakin. Länsi-Suomessa vaikutti 1700-luvulta alkaen kansanherätyksiä, joissa naisilla oli merkittävä asema puhujina, näkijöinä ja sielunhoitajina. Ei ole tiedossa, oliko Kaisa aktiivinen näissä liikkeissä, mutta hän oli varmasti jollakin tavoin perillä niiden toiminnasta. Eräs tärkeä kansanherätyksen johtohahmo, Juliana Söderborg (1745–1799), oli Kaisan pikkuserkku.

Herätysliikkeet mursivat sääty-yhteiskunnan rakenteita korostaessaan yksilöiden henkilökohtaista uskoa ja jumalasuhdetta. Naisten asema herätysliikkeissä oli vahvimmillaan niiden alkuaikoina. Kaisan omatekoisen virren voi katsoa heijastelevan näitä aikoja. Kun liikkeet alkoivat järjestäytyä, niiden johtopaikoille ja puhujiksi valikoituivat miehet.

KIRJALLISUUS

Makkonen, Anna 2006: ”Waimot ne Laulelit Kiitosta pauhelit” – Kaisa Juhantyttären virsi, 1831. Teoksessa Taru Nordlund, Tiina Onikki-Rantajääskö & Toni Suutari (toim.), Kohtauspaikkana kieli. Näkökulmia persoonaan, muutoksiin ja valintoihin, 415–427. Helsinki: SKS.