Talonpoika Heikki Pukki (noin 1620–1684)
”nin olin minä cärääiäs s+n p+rinön täht cuin m+itän tuli s+pälästä sata ia s+ tuomitin m+itän sata n+ 9 talaria”x
[Niin olin minä käräjillä sen perinnön tähden kuin meidän tuli Seppälästä saada ja meidät tuomittiin saamaan ne 9 taalaria]
Heikki Pukki muistivihkossaan vuonna 1670.
Heikki Yrjönpoika Pukki asui Vähänkyrön Kuuttilan kylässä Pukin eli Pukkisen talossa. Heikki oli talonpoika, jolla oli myös veronkantoon liittyviä tehtäviä. Vähäkyrö kuului vuoteen 1675 Korsholman kreivikuntaan, joka oli läänitetty Ruotsin hallitsijoiden läheiselle ystävälle kreivi Gabriel Oxenstirnalle. Heikki keräsi veroja niin rahana kuin luontaistuotteinakin kreivin voudille. Esimerkiksi vuonna 1665 Heikki tilitti voudille rahan lisäksi voita, kuivaa kalaa, rukiita, ohria, heiniä ja olkia. Kaikki verot eivät päätyneet kreiville vaan myös kruunu peri osansa. Näitä veroja Heikki tilitti puolestaan kruununvoudille.
Heikki teki merkintöjä veronkannostaan pieneen muistivihkoon, joka on säilynyt meidän päiviimme asti. Hän kirjasi vihkoonsa myös omia velkojaan ja saataviaan, matkojaan ja lautamiehen tehtäviään käräjillä. Muistiinpanot kattavat vuodet 1664–1684. Kyseessä on vanhin säilynyt ja ainoa 1600-luvulta peräisin oleva kansanihmisen kirjoittama dokumentti Suomessa. Kaikkein vanhimmat tekstikatkelmat vihkossa ovat ilmeisesti vielä Heikin merkintöjä vanhempia, hänen isänsä tai veljensä Yrjö Yrjönpojan tekemiä. Muistikirja säilyi Pukin suvussa lähes pari sataa vuotta, ja siinä on myös Heikin jälkeläisten lyhyitä merkintöjä ainakin seitsemässä sukupolvessa. Heikin lisäksi ainakin yksi varhainen kirjoittaja käytti +-merkkiä merkitsemään e-kirjainta. Käytäntö on omaperäinen eikä sitä ole tavattu missään muualla. 1600-luvun lopulla suomenkielisiä tekstejä oli kaiken kaikkiaan vain vähän ja niiden kirjoitusasu poikkeaa nykysuomesta merkittävästi. Näin on myös Heikin kirjoitusten kohdalla.
1600-luvun lopulla suomenkielisiä tekstejä oli kaiken kaikkiaan vain vähän ja niiden kirjoitusasu poikkeaa nykysuomesta merkittävästi.
Heikin muistiinpanot eivät juuri sisällä henkilökohtaisia merkintöjä. Hän kuitenkin mainitsee joitakin omaisiaan. Hänellä oli puoliso Aune ja poika Mikki sekä kaksi veljeä Simuna ja Johannes. Simuna taisi ruotsin kielen ja oli edennyt virkamieheksi. Hän toimi henkikirjoittajana muun muassa Narvassa ja Inkerinmaalla. Heikki oli ehkä oppinut kirjoitustaitonsa kouluja käyneeltä Simunalta. Veljensä kuoltua Heikki teki muistikirjansa henkilökohtaisimman merkinnän [nykysuomeksi mukailtuna]: ”niin minä sain kuulla ja se oli helluntain pyhinä, että Simuna minun rakas veljeni on kuollut Inkerinmaalla jossa hän oli henkikirjoittajana.”
Kirjallinen kulttuuri ja kirjoitustaito levisivät Vähänkyrön alueella jo varhaisessa vaiheessa. Paikkakunta sijaitsee Vaasan kaupungin lähellä, ja Vähässäkyrössä asuvilla ihmisillä oli yhteyksiä niin sisämaahan kuin rannikolle ja Ruotsiin. On huomionarvoista, että Heikki luettelee muistivihossaan nimeltä muita tuntemiaan kirjoitustaitoisia henkilöitä. Paikkakunnalta ja sen lähiseuduilta tunnetaan monia kansanihmisten tekstejä 1700-luvulta ja 1800-luvun alkupuolelta, jolloin ne olivat vielä harvinaisuuksia muualla maassa. Myös toinen merkittävä dokumentti, Seppälän suvun almanakkavyö on Vähästäkyröstä. Seppälöiden nimi esiintyy myös Heikin muistiinpanoissa (ks. sitaatti tämän tekstin alussa).
Tutki myös nämä
KIRJALLISUUS
Malin, Aarno & Kaukoranta, Toivo 1927: Vähäkyröläsen talonpojan Heikki Yrjänänpoika Pukin suomenkieliset muistiinpanot vuosilta 1664–1684. Julkaisussa Virittäjä 31, 110–136.
Luukko, Armas 1952: Heikki Pukki. Teoksessa Suomen talonpoikia Lallista Kyösti Kallioon: 74 elämäkertaa, 85–92. Helsinki, Porvoo: WSOY.