Turbiininhoitaja Tapani Kärkönen (1833–1906)

”Onhan se niin: jos kirjapöydillä löytyy moniaineellisia koulukirjoja, syvä-mietteellistä kauno- ja näytelmäkirjallisuutta, lavea-tiedollisia muinaisajan tutkinnoita, tieteistä, taiteista, sivistyksestä ja maanviljelyksestä keskustelevia kirjoja [- -] ei sitä kansaa taida enää sivistymättömäksi sanoa”

Nimimerkki T. K:n Mietteitä kirjallisuudesta I Sanomia Turusta -lehdessä 31.3.1865.

Tapani Kärkönen (alkuaan nimeltään Tahvo Kärkkäinen) syntyi vaatimattomiin oloihin Sulkavalla Etelä-Savossa. Hänen isänsä oli torppari. Kerrotaan Tahvon tai Tapanin oppineen lukemaan jo 5-vuotiaana ja lukeneen nuorena poikana lähitaloissa ääneen Maamiehen ystävää niille, joiden lukeminen ei ollut yhtä sujuvaa kuin hänen.

Tapani ehti elämässään toimia monessa ammatissa. Hän lähti isänsä kanssa nuorukaisena Saimaan kanavan rakennustyömaalle, missä hän työskenteli seitsemän vuotta. Sen jälkeen hän oli joitakin vuosia merisotaväen palveluksessa. Tampereelle Tapani tuli ensin väliaikaisesti merisotaväen sotilaana tekemään syvyysmittauksia Näsi- ja Pyhäjärvellä. Jätettyään pari vuotta myöhemmin merisotaväen hän tuli Tampereelle uudelleen 1858. Hän työskenteli vähän aikaa tiilitehtaan työntekijänä ja siirtyi sitten pellavatehtaan turbiininhoitajaksi.

Tapanilla oli Tampereella melkein alusta alkaen sivistyksellisiä ja kirjallisia harrastuksia. Hän perusti ystävänsä kanssa sunnuntaikoulun lapsille. Myöhemmin hän toimi työnsä ohessa kaupungin sunnuntaikoulun ja käsityökoulun opettajana. Hän kirjoitti säännöllisesti juttuja Suomettareen ja Sanomia Turusta -lehteen, ja hänestä tuli taitava kirjoittaja. 1873 hänet valittiin Tampereen lainakirjaston hoitajaksi. Myös kirjastonhoitajana hän toimi varsinaisen työnsä ohessa.

Tapani erosi pellavatehtaan palveluksesta vuonna 1878, 45-vuotiaana. Sen jälkeen hän ei enää työskennellyt ruumiillisissa ammateissa. Hän aloitti toimittajana Tampereen Sanomissa ja siirtyi 1881 juuri perustetun Aamulehden toimittajaksi. Vuonna 1891 Tampereen lainakirjasto, sittemmin nimeltään Tampereen Kaupungin Kansankirjasto ja Tampereen kaupunginkirjasto, muutti uusiin tiloihin, ja Tapani siirtyi päätoimiseksi kirjastomieheksi. Tapani oli keskeinen vaikuttaja kirjaston kehittämisessä kohti ammatillisempaa toimintakulttuuria. Tapani opiskeli omatoimisesti ruotsia ja suomensi kertomuksia ja muita kirjoituksia. Hän vaikutti myös suomalaisuusliikkeen ja raittiusliikkeen piirissä kirjoittaen lukuisia raittiusaiheisia kirjoituksia ja pitäen raittiusesitelmiä.

Tapanin yksityiselämästä on säilynyt vain vähän tietoja. Hän oli naimisissa ja hänellä oli ainakin kaksi tytärtä, Mimmi ja Suoma. Mimmin puoliso Johan Hellberg oli varhaisia vaikuttajia työväenliikkeessä, ja Suomasta tuli kirjastonhoitaja ja -johtaja niin kuin isästäänkin. Kuvaavaa on, ettei edes Aamulehden muistokirjoitus Tapanista sisällä mitään tietoa hänen perheestään. Tapani oli omistautunut kansanvalistukselle: hän ”ei tyytynyt siihen, että hän itse ahkeruudellaan oli päässyt elämässä näkemään muutakin kuin vain arkipäiväisyyden. Ihanteet jostakin paremmasta ja korkeammasta olivat selvinneet hänelle ja siksi tahtoi hän näitä ihanteita muillekin selvitellä sekä tämän päämäärän saavuttamiseksi työskennellä.” Näin Tapania muisteltiin Tampereen kirjastotalon vihkiäisjulkaisussa vuonna 1925.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS

Stark, Laura 2013: Itseoppineet kansanvalistajat. Teoksessa Lea Laitinen & Kati Mikkola (toim.), Kynällä kyntäjät. Kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa, 178–180. Helsinki: SKS.

Tapani Kärkönen. Aamulehti 29.12.1906. [Tapani Kärkösen nekrologi] [viitattu 14.12.2016]

Välilä, Aija: Tapani Kärkönen (1833–1906). Koskesta voimaa -verkkojulkaisu. [viitattu 16.12.2016]

Wacklin, Matti 2011: Kaikkien sielujen apteekki. Tampereen kaupunginkirjasto 150 vuotta. Tampere: Tampereen kaupunginkirjasto – Pirkanmaan maakuntakirjasto.