Uskonnolliset kirjoitukset

Kristinusko lävisti yhteiskunnan 1800-luvulla toisella tavalla kuin nykyään. Kirkolla oli valtaa, joka nykyään kuuluu maallisille vallankäyttäjille. Myös useimpien ihmisten maailmankuva oli uskonnollinen. Uskonnon asema näkyy myös menneisyyden teksteissä: valtaosa suomenkielisistä julkaisuista ennen 1860-lukua oli uskonnollisia.

Myös itseoppineiden kirjoitukset olivat luonteeltaan usein uskonnollisia, tai uskonnollinen ajattelutapa heijastuu niissä voimakkaasti. Hengellisiä pohdintoja löytyy omaelämäkerroista ja päiväkirjoista. Jumalaa kiitettiin tai hänen tahtoonsa tyydyttiin kirjeissä, sanomalehtikirjoituksissa ja kertomuksissa. Itsestään selvästi uskonnollisia tekstejä olivat virret, erilaiset hartauspuheet ja Raamatun selitystekstit. Niiden kirjoittamista harrastivat papiston lisäksi muutkin.

Uskonnollisia kirjoituksia tuotettiin erityisesti herätysliikkeiden piirissä. Uskonnollisen heräämisen kokeneet miehet ja naiset kirjoittivat esimerkiksi virsiä, joiden sanat he yleensä sovittivat tunnettuihin virsisävelmiin. Kansan omat virret levisivät laulamalla sekä käsikirjoituskopioina ja arkkiveisuina. Niitä päätyi myös herätysliikkeiden laulukokoelmiin kuten rukoilevaisen liikkeen kokoelmaan Halullisten Sielujen hengelliset Laulut. Toisaalta virret saattoivat olla niin henkilökohtaista rukousta tai rippiä, ettei tekijä antanut niitä eteenpäin.

Paavo Ruotsalaiselle, herännäisyyden eli körttiläisen herätysliikkeen johtohahmolle, kirjeet olivat merkittävä tapa pitää yhteyttä kannattajiinsa ja antaa heille hengellistä ohjausta. Paavo oli kouluja käymätön talonpoika eikä kirjoittanut itse, vaan hän saneli kirjeensä kynää käyttäville tovereilleen. On ajateltu, että Paavo oli kirjoitustaidoton, mutta varmaa tietoa asiasta ei ole. Hän luki runsaasti, ja oli siten paljon tekemisissä kirjoitetun sanan kanssa. Kynnys ilmaista itseään kirjallisesti saattoi olla korkea kirjoitustaitoisellekin.

Kirjallistumisen askelmia kuvaa myös niin sanottujen Pohjanmaan mystikkojen kirjallinen toiminta. Maallikkoliike vaikutti 1700-luvun lopulta alkaen muutamissa Etelä- ja Keski-Pohjanmaan pitäjissä. Pohjanmaan mystikot kopioivat ja käänsivät ruotsin kielestä muun muassa mystissävytteistä hartauskirjallisuutta. Omasta toiminnastaan, hengellisistä kokemuksistaan tai opillisista näkemyksistään he eivät kirjoittaneet, joten mystikkoliikkeestä tiedetään vain vähän.

Uskonnollisten kirjoitusten sisältämä itsetutkiskelu vaikutti siihen, että yksilöön ja ihmisen henkilökohtaisiin ratkaisuihin alettiin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Itsetutkiskelun perinne on jatkunut kulttuurissamme eri muodoissa, mutta usein ilman uskonnollista etuliitettä.

Vaikka kristinusko oli 1800-luvulla näkyvästi läsnä yhteiskunnan kaikilla tasoilla ja lukuisissa teksteissä, on muistettava, että kaikki ihmiset eivät tuolloinkaan olleet uskonnollisia. Monelle riittivät maalliset ilot ja huolet, tai maailmankuvan tärkeämpänä rakennusaineena oli taustaltaan ei-kristillinen kansanusko. Runon, omaelämäkerran tai lehtiartikkelin saattoi hyvin kirjoittaa ilman viittaustakaan hengellisiin teemoihin.

KIRJALLISUUS

Bastman, Eeva-Liisa 2013: Kansanomainen virsilyriikka 1800-luvulla. Teoksessa Lea Laitinen & Kati Mikkola (toim.), Kynällä kyntäjät. Kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa, 217–220. Helsinki: SKS.

Kauranen, Kaisa 2013: Mitä ja miksi kansa kirjoitti? Teoksessa Lea Laitinen & Kati Mikkola (toim.), Kynällä kyntäjät. Kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa, 19–54. Helsinki: SKS. 19–54.

Mikkola, Kati & Laitinen, Lea 2013: Mielen ja kielen muutoksia. Teoksessa Lea Laitinen & Kati Mikkola (toim.), Kynällä kyntäjät. Kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa, 413–463. Helsinki: SKS.