Lisää juhannuksen perinteitä

Tässä osiossa on SKS:n arkiston juhannusperinteitä alkuperäisessä sanamuodossa. Teemoja ovat sää, taiat, sauna, ruoka, koristelu, laulut ja tanssit.

Joulusta päivä kääntyy isännän puolelle, juhannuksesta rengin puolelle. Lappajärvi. Saari, K. c)122. 1884.

Minkälaiset ilmat on uutena vuotena, semmoiset on juhannuksena. Ylöjärvi. Sillanpää, Selma 24. 1920.

Jos juhannusyönä tuulee, ei tule puolukoita sinä vuonna. Suomenniemi. Raila, Alli 1176. 1939 – Malakias Montan.

Jos tuuli käy juhannusyönä, saadaan sinä suvena vähän mansikoita. Kangasala. Nurmio, M. 316. 1888.

Jos juhannuksena sataa kovasti, niin sataa joka pyhä koko kesän. Perho. Paulaharju, Samuli 13313. 1928.

Mitä ennen mittomaariaa sataa, niin sataa laariin. Ahlainen. Lindroos, A. KT 23:197. 1938.

Joka tahtoi saada nauriista hyvän sadon, kylvi sen niin, että siemen oli pellossa silloin kun juhannuskaste nousee. Jalasjärvi. Ojala, L. KRK 186:236. 1935–36.

Räätikät (lantut) kylvetään juhannuslauantaina. Virrat. Mäkinen Eino 1557. 1936.

Kerrotaan, että kaalit jos istuttaa juhannusyönä ja nostetaan helmat ylös, niin kaalit tulevat paljon isommat. Suistamo. Särkkälä, Sylvi KT 139:34. 1938.

Juhannusyönä muuttuu puoliyön jälkeen kaikissa pohjoiseen päin virtaavissa lähteissä vesi viiniksi samanaikaisesti kun Jeesus Kaanaan häissä tunnustekonsa teki. Mouhijärvi. Järventausta, Eero 516. 1937.

Jos nainen menee juhannusyönä aivan alastomana kaivon luo, niin hän näkee siellä tulevan aviopuolisonsa kuvan. Kaivon (tai lähteen) vesi on pienen hetken viinana, ja nainen näkee tuossa viinassa tulevan puolisonsa kuvan. Hämeenkyrö. Myllyharju, Martti 183. 1936.

Juhannuskokon poltettuaan hyppäävät tytöt lempeään nostaakseen kokon savun yli. Suistamo. Lukkarinen, Juho II:2486. 1906.

Juoksemalla juhannusyönä alasti kolmasti ruishalmeen ympäri, näkee pirun. Muuruvesi. Koistinen, Kalle KRK 100:136. 1935.

Eri paikkakunnilla on eri tavat. Muutamiin paikoin poltetaan helavalkia, toisiin paikoin helluntaivalkia. Täällä on yleisesti vaan juhannusvalkia, joka on vaan totuttuun tapaan ja hauskuudeksi. Ent. aikana siinä on ollut uhrimerkitys. Kylän vanhin tai joukon vanhin on sytyttänyt kokon palamaan. Siihen on myös viskattu viljalajeja ja lausuttu mm. ”ylentyköön ohra ja kasvakoon kaura!” Nousiainen. Leivo, Frans 2775. 1937.

Juhannuksena pitää kolmella lähteellä pestä jalat, niin niitä ei talvella palella. Vielä pitää kunkin lähteen pohjahiekalla hangata niitä. Pielavesi. Pulkkinen, Hannes 298. 1936.

Ken tahtoo tietäjäksi, hänen on mentävä kosken saareen, missä vesi virtaa molemmin puolin, juhannusta vasten yöllä. Sinne kuuluu piru tulevan kolmen näköisenä. Muuan mies oli kokeillut: Ensimmäinen piru oli ratsastanut lampaalla, toinen oli tullut heinähäkillä ajaen, mutta silloin oli miehen sisu pettänyt ja hän oli lähtenyt saaresta pois. Nilsiä. Tikkanen, Esteri KRK 121:112. 1935–36.

Omalla maallaan sai kaiken säilymään varkailta, jos kiersi maansa 3 päivää ennen juhannusta ja siunasi kaikki. Kiertäessä piti kulkea vain omaa maataan pitkin eikä saanut mitään, ei heinää eikä oksaakaan ottaa toisen puolelta. Parkano. Lepistö, Eino 131. 1935.

Juhannusaamuna seisottiin alastomana muurahaispesässä, että tuli hyvä voionni. Ruovesi. Saariluoma, Vilho 3787. 1919.

Juhannusyönä otettava sellaisesta koivusta oksia, joka on järven rannalla, kasvanut järven päälle kallelleen. Ja siitä tehtävä vasta, jolla samana yönä pitää pyyhkiä ne huoneet, joissa elukat on, seinät sekä laipiot. Silloin ei pysty mikään paha ja menestyy kaikki niissä huoneissa olevat elukat. Mäntyharju. Ojamies, Martti KRK 81:18. 1935–36.

Juhannusyönä olivat tietäjä-ämmät, juhannusämmät liikkeellä. Silloin ne kävivät navetoissa toisen karjaa pilaamassa, itselleen onnea hakemassa. Korvia, karvoja, lihaa leikkelivät. Hyrynsalmi. Paulaharju, Samuli 7141. 1915.

Juhannusyönä otetaan esim. 12 kpl saraheiniä (Huom. parillinen luku). Heinät solmitaan keskeltä yhteen kaikki. Sen jälkeen aletaan solmia heinien päitä vastatusten. Heiniä solmitaan niin kauvan kunnes kaikki on solmittu. Tämän jälkeen avataan keskellä oleva solmu. Jos nyt heinistä on muodostunut yhtäläinen rengas, tapahtuu se mitä sillä hetkellä hartaammin toivoo. Mikkeli. Lyytikäinen, Veikko 48. 1936.

Jos kenkä heitetään ovensuuhun, minne päin kärki on: jos ulospäin niin ei sulhanen tule, mutta jos kärki tupaan päin, niin tulevat sinä yönä sulhaset sille heittäjälle. Kauhava. Kankaanpää, Ida 25. 1936.

Otetaan paperiliuskoja ja kirjoitetaan niihin kaikki aakkoset, sitten pannaan ne tyynyn alle. Se liuska, joka tarttuu tyynyyn kiinni, on se, millä kirjaimella puolison nimi alkaa. Puumala. Rautio, Viljo 2. 1936.

Kun juhannusyönä istuu semmotten kiven päällä, jota joka puolelta ympäröittee vesi, niin sitte oppii hyväksi soittajaksi. Hämeenkyrö. Mattila, Martti 44. 1905.

Iivananpäivää vasten yöllä kokon polttamisen perästä naimakuntoiset ja -haluiset tytöt vierittelevät alastomina poikatalojen ruispelloissa, jotta näiden talojen pojat rupeaisivat heitä armastelemaan. Korpiselkä. Härkönen, Iivo 708. 1903.

Aitan takana juhannusyönä jos sieltä kuului rahan helinää, ennusti rikkautta, samoin jyvien kahina. Avaimien kalina samoin jotain tilanomistajaksi pääsemistä. Olipa muinoin joku tyttö kuullut vaan lasten telmintää. Hänestä oli tullut myös koko tusinan lasten omistaja, mutta köyhänä pysynyt. Nousiainen. Leivo, Frans 2119. 1936.

Semmoisen huoneen katolla, joka on kolme kertaa siirretty, voi juhannusaattoyönä kuunnella, mitä seuraavana vuonna tapahtuu. Jos jostain naapurista kuului lautojen kolinaa, sahaamista ja höyläämistä, niin se tietää hautajaisia. Jos taas kuuluu astioiden kolinaa, tietää se jotakin pitoja. Marttila. Alho, Toivo KT 1:128. 1938.

Kuunneltiin maakiven päällä. Mitä kuuli, se tapahtui. Pusula. Vihervaara, Eemeli 1361. 1910.

Juhannusyönä kello 12 piti mennä neljän tien risteykseen ja viedä sinne yhdeksänlaisia kukkia, sekä rikkoja, jotka oli tuvan lattialta lakaistu ovelta perämaalle päin, ja kuunnella, mistäpäin kuului kavion kapsetta, sieltä tuli sulhanen. Kivennapa. Pulliainen, Liina 130. 1936.

Neliapilan löytäminen tiesi sulhasonnea. Jos ”harakankukkasen” terälehdet antoivat suotuisan vastauksen, samoin tiesi sulhasonnea. Hollola. Uusitalo, Aulis KT 58:102. 1932.

Kun juhannusaattona kerää kolmen talon maalta kolmenlaisia kukkia ja sitoo ne eri nippuihin, sekä vielä yhden punaisella langalla, ja asettaa sen kimpun tyynynsä alle, niin uni, jonka sinä yönä näkee, toteutuu. Nurmes. Hämeenlinnan alakouluseminaari, Kerttu Kilpeläinen 8357. 1939.

Juhannusyönä morsian panee yhteen pikariin vettä, toiseen kaljaa ja kolmanteen viinaa. Mistä pikarista yöllä on maistettu, siitä hän päättelee, onko sulhonsa juoppo vai eikö. Kokemäki. Ahti, O. 142. 1893.

Kun juhannusyönä pani mustikan, mansikan ja rätvänän kukkia päänsä alle, niin näki sulhasensa tai morsiamensa yöllä unissaan. Heinola. Kekkonen, V. 105. 1913.

Jos tahtoo nähdä sulhasensa, on mentävä juhannusyönä katsomaan sisään seitsemästä ovesta. Viimeisestä ovesta näkee sulhasensa. Koskenpää. Myrsky, Vilho 826. 1923.

Juhannukseksi tehtiin aina uusi vihta ja sillä kylvettiin vain kerran. Luvia. Auramo, Vilho KT 15:38. 1938.

Kun heittää juhannusaattona vastan saunan katolle ja mihin päin tyvi kääntyy, sieltä päin tulee sulhasia. Jos tyvi kääntyy kirkolle päin kuolee sinä vuotena. Savitaipale. Rikkilä, Toivo KRK 85:43. 1935.

Vihdat tehtiin yleensä kaikki juhannusaattona jos vaan suinkin oli lehtiä. Vihdat otettiin sellaisesta puusta, joka oli yksinään, ettei toisten puitten vesi ollut päässyt tippumaan päälle. Ei ollut muuten terveellistä. Kiikala. Kallio, Niilo 2940. 1914.

Juhannusaattoiltana tehtiin uusi vihta. Kun sillä oli vihdottu, heitettiin se jalkojen välistä saunan katolle. Minne päin sen tyvi meni, siellä oli tuleva puoliso. Kiikoinen. Hämeenlinnan alakouluseminaari 4709. 1935.

Vasta, jolla juhannusaattoilta kylvettii, heitettii saunan katolle. Jos tyvi kääntyy hautausmaalle päin, tiesi se kuolemaa, ja jos muuanne päin, niin onnea. Ennen vastan katolle heittämistä voi varvut laskea. Jos ne ovat parittain, niin menee ennen tulevaa juhannusta naimisiin. Pieksämäki. Hämeenlinnan alakouluseminaari, Rauha Palkeinen 4882. 1935 – Anna Rossi.

Lempeä nostettu tytölle: Juhannuksena lämmitettiin sauna hongan oksilla, vesi käytiin kolmesta lähteestä, vastat tehtiin leppävarvuista, jotka otettiin maasta nyhtäsemällä. Liperi. Manninen, Ilmari 581. 1916.

Se mies, jolla ei ole vielä morsianta, tai se nainen, jolla ei ole sulhoa, saa nähdä sen, kun hän Johanneksen päivän aattoehtoona saunasta tultuaan alastonna kiertää vastapäivään kaivon ympäri kolme kertaa, ja joka kerran perästä katsoo kaivoon sisälle. Ja katsoessaan kolmannen kerran kaivoon, näkee hän silloin siellä toivottunsa haamun. Mouhijärvi. Hannus, F.V. 29. 1889.

Jos juhannusyönä saunasta tultua juoksi kolme kertaa talon ympäri alasti, sai nähdä tulevan sulhasensa tai morsiamensa. Mäntsälä. Hämeenlinnan alakouluseminaari, Hely Louhe 9155. 1939.

Oli lätyt ja viilipiimä, kananmunista keitetty juusto, sitten paistinjuusto. Omatekosta voita, ehjää maitoo. Ohrarievää eli jästileipää. Lahnakalaa, voissa paistettua haukee. Kauranryynipuuroo, ohrajauhopannukakkoo. Se oli juhannusruoka. Orivesi. Hörtsänä, Hugo 3052. 1953 – Kustaa Mäkelä.

Jokaisen lehmän poikimisen jälkeen leivottiin maidosta ”vaivaskakkara”, jota Juhannuksena annettiin kirkolla vaivaisille. Kaavi. Holmberg, Uno 350b. 1909.

Juhannuksena tehtiin lehtimaja koivuista ja syötiin juustoa ja viilipiimää. Yöllä kulki nuoret miehet suurissa laumoissa ympäri kylää kontit selässä ja toivat tullessaan koivun talon ovensuuhun ja pyysivät konttiinsa juustoja tytöiltä. Kullekin tytölle ja piialle tehtiin taloissa oma juusto juhannukseksi. Ruovesi. Hämeenlinnan alakouluseminaari 4198. 1935.

Juhannuksen aattona puolisella syödään aattokala. Juhannuspäivänä puolisella syödään juhannuskala. Keväällä saatuista lahnoista säästetään kaksi suurinta lahnaa siihen tarkoitukseen. Tapa on vieläkin käytännössä Pohjois-Savossa. Pielavesi. Tiitinen, Martti 2771. 1936.

Aattoiltana keitettiin maitovelliä, ja emäntä vei velliä lehmien savulla syödäkseen. Suonenjoki. Laitinen, G. 338. 1886. (Lehmät lypsettiin ulkona. Savuisella nuotiolla karkotettiin hyönteisiä.)

Juhannuskokolle vietiin voita ja leipää ja tehtiin niistä voimurua, s.o. voi ja leipä sotkettiin pataan ja käristettiin. Voimuru tehtiin heti, kun kokko oli poltettu. Kaikki söivät samasta suuresta padasta. Pyhäjärvi, Viipurin lääni. Kaukonen, Katri 495. 1935 – Katri Äijö.

Makia juusto keitettiin ja kaloja paistettiin (siikaa tai silakkaa), jästileipää ja voita. Makia juusto: maito siivitään pataan kun lypsetään, mako pataan jotta juoksee, ja yöllä keitetään ja pannaan pönttöön ja kannet päälle. Se juhannusaattona puoliseksi ja paistettua kalaa. – Lehtimaja tehdään porrasten etu täyteen. Joka on vain (nimeltään) Jussi, niin sille yksi iso koivu tai kuusi, juhannuskoivu tai -kuusi. Koivuun huivi tai nenäliina. Hailuoto. Paulaharju, Samuli 5845. 1912.

Makujuusto ja leipäjuusto tehtiin juhannusaamuksi jos vain oli maitoa. Hyrynsalmi. Paulaharju, Samuli 7128. 1916.

Juhannuksena kirkolla jaettiin köyhille ”juustokakkaroita” (joka lehmän kantomaidosta kämmenen kokoinen kakkara). Säilytettiin keväästä asti aitassa, säkillä vietiin kirkolle, köyhät silloin siunasivat talon. Polvijärvi. Holmberg, Uno 424. 1909.

Juhannuksena tuodaan koivuja tai haapoja kuistin sivuille. Lehtimaja myös tehdään. Pyöreä muoto yleinen. Muurla. Saariluoma, Vilho 1785. 1915.

Mettumaaria vastaan yöllä kootaan kukoistavia tuomen ja pihlajan oksia koreuksiksi, jotka ripustellaan huoneisiin. Kankaanpää. Laiho, Antto 215. 1890.

Ku juhannus on ja koivuja, pihlajoita tuuvvaan portaihen etteen, nii ei pie taitella niihen oksija, sillä se tietää suruu ja murhetta itelleen. Polvijärvi. Pelli, Toivo 45. 1936.

Jos juhannuskoivuja tuodessa latvat laahaavat pitkin maata, niin käärmeet kulkevat kaiken kesää jäljessä. Mäntyharju. Rakolainen, A.H. 239. 1890.

Juhannuksena haettiin paljon koivuja metsästä ja tehtiin pihaan lehtimaja. Myös riivittiin lehtiä, haavanlehtiä lattialle. Juhannusiltana söivät nuoret suolaisen sillin, joka janoitti kovasti ja kuka unissa tuli vettä tarjoamaan, oli tuleva puoliso. Keuruu. Hämeenlinnan alakouluseminaari 4035. 1935.

Juhannuskuusi on ennen ollut Raahessakin pihamaalla, tupsulatvainen kuusi. Raahe. Paulaharju, Samuli 19026. 1932.

Juhannusaattona tekivät paimenet liuhtoja, jotka pantiin lehmien sarveen. Liuhdat talletettiin ja syötettiin jouluaamuna lehmille. Pertunmaa. Kaukonen, Katri 1721. 1937.

Juhannusaattona pystytettiin jollekin kentälle ns. maistonki, joka oli monivärisesti koristettu. Noin 20 vuotta sitten oli sellainen joka vuosi. Nyt harvemmin. Kustavi. Kallio, Niilo 2401. 1914.

Keskikesän juhlana, juhannuksena, kohosi kirjavasalko, maistonki, pihamaalta. Se oli koristettu harakanvarpailla ja kirjavilla papereilla. Huoneetkin kattoineen, seinineen, laattioineen olivat lehditettyjä ja meijuin vaatetettuja. Juhannus oli oikea ulkoilmajuhla. Silloin oleskeltiin lehtimajoissa ja leikittiin piirileikkejä. Nurmijärvi. Hml:n alakouluseminaari, Annikki Multanen 4744. 1935 – Ida Tuominen.

Ennen aikaan olivat juhannuskokotkin vielä aivan toisenlaiset kuin nykyään. Kun minä olin nuori, jo kaksi viikkoa ennen juhannusta alettiin laittaa kokkoja. Kaikki kylän nuoret olivat kantamassa puita ja tervaskantoja joka ilta. Kokot laitettiin johonkin kokkoaholle tai kokkomäelle, joka oli erikoinen paikka kylän laidassa ja saanut nimensäkin siitä. Tai sitten saarelle tai rantaan, missä sattui olemaan sopiva paikka. Tehtiin aina kolme ristikkoa, korkeita, joiden sisälle laitettiin riukuja pystyyn niitä tukemaan ja pantiin päälle tervatynnöreitä. Yksi tehtiin vielä ”ämmäkokko”, se tehtiin risuista. – Kokoille tulivat nuoret sekä vanhat, tanssittiin piirileikkiä, ”rinkiä”, sekä jo myöhemmällä soiton jälkeenkin. Monesta kylästä ajoi aina poikia hevosella. Ne lauloivat ajaessaan. Tyttöjä ei ajellut kylillä, se oli nääs häpeä. Kokoilla oli sitten rääniköitä ja vehnäsiä myytävänä, oli piittinääkin. Vanhemmatkin ihmiset tanssivat, ukot ja akat keskenään, nuoret taas tanssivat keskenään. Jos kokko palaessaan kaatui niin, että yksi tukipuu jäi seisomaan, sanottiin, että ”vielä tänä syksynä jääpi kylään ainakin yksi vanhapiika”. Jos kaatui niin, että kaksi tukipuuta jäi seisomaan, niin sanottiin, että kylään jääpi kaksi vanhaapiikaa. – Kokolla oltiin puoleen yöhön, sitten lähdettiin taikoja tekemään. Mäntiin ruispellolle ilolankoja laittelemaan tai kaivon ympäri alasti juoksemaan. Kuka tuli vastaan silloin, se tai sen niminen tiedettiin sitten sulhasen olevan. Vanhat katselivat aarrevalkeita, joita näkyi juhannusöinä niityillä ja metsissä. Valkjärvi. Mannonen, Ulla 1048. 1936.

Juhannuksen aikana
on koivu niin kuin ruunu.
Missä lienöö pojan kulta,
kun ei sitä kuulu.

Uusikirkko Vpl. Seppälä, Santeri 103. 1902 – Juhana Nikkanen.

Juhannuksen aikana
on viheriäinen keto.
Nätin tytön rinnalle
on hieman hengenveto.
Juhannuksen aikana
on pihlaja vaaleas kukas.
Kun tyttö on poijan kainalos,
niin onko se silloon hukas.

Alavus. Hakala, Annikki 251-252. 1937.

Helatorstaina, helluntaina ja juhannuksena poltettiin kokkoa Tulimäellä. Siellä leikittiin tavallisesti karttua ja leskistä. Leskisillä oltiin parittain piirissä, yksi pariton piirin keskellä joka haki itselleen paria toisilta. Taas parittomaksi joutunut alkoi parin hakemisen. Samalla laulettiin erilaisia lauluja: Ei ole leskeä ollenkaan; Kyllähän sen rosvon tuntee, se on pitkä musta mies; Pikkuryssä Pietarista varasti mun ystävän. Sitten juostiin viimeinen pari ulos. Mentiin piirileikkejä, joissa oli lukemattomia lauluja. Joskus tanssiittinkin, jos sattui soittaja mukaan. Tanssittiin valssia, polkkaa, saksanpolkkaa, vinkelskaa, potkumasurkkaa ja purpuria. Mutta aina jos alettiin piirileikki tai tanssi Tulimäellä, nuoret miehet ajoivat lapset kotiin. Hauho. Kimpari, Mandi L 11: 3290. 1962.

Viulun soittajakin kohta astuu esiin ja rupee viuluansa vinguttamaan. Ennen soittivat naiset pukinsarviloilla. Pojat tarttuvat tyttölöihin kiini ja sitte lasketaan Maailman polskaa, Kasakkaa, Engelskaa, Lippiä, Kymisappua ja Kakkunassia ynnä muita semmoisia kansatanssia. Niitä kuitenkaan nyt ei enää niin paljon tanssita; ne ovat muka syntisiä ja sentähden niinkuin myöskin Joululeikit ja liekkuminenkin Pääsiäisenä saarnastuolilta kielletyt. Toisinaan, varsinkin jos soittajaa ei ole, juoksevat nuoret Liikaa eli Leskeä. Vanhat ukot ja ämmät katselevat ilosilmin nuorten hyppyä ja reuhinaa. Valkjärven pitäjän kertomus. Salenius, J.H. SKS 1870.

Auringonlaskun aikana lähdettiin juhannuskokolle, jossa oltiin pari, kolme tuntia. Pitkien riukujen päässä paloivat tervatynnyrit tai kuivat olkikuvot. Laulettiin ja tanssittiin pillin säestyksellä. Kun ei ollut pilliä, tytöt tanssivat laulutanssejaan. Juhannusiltana ja muutenkin laulettiin:

Tulkaa tyttäret tulelle,
Vanhat ämmät valkialle!
Kun ei tule tulel,
Eiko valu valkial,
Sill on varsa vatsas
Kerä keskikohas.

Uus-Vyötermaa, Inkeri. Enäjärvi-Haavio, Elsa 774. 1936 – Katri Vohta