Lönnrotin opinnot
Opinnot yliopistossa herättävät kiinnostuksen suomen kieleen ja kansanrunouteen.
Elias Lönnrotin vanhemmat päättivät lähettää pojan kouluun, vaikka olivatkin varattomia. Eliaksen opintie alkoi 12-vuotiaana Tammisaaressa. Supisuomalaiselle pojalle ruotsin kielen omaksuminen tuotti alkuun hankaluuksia, suomenkielisiä koulujahan ei tuolloin ollut. Sisukas, tiedonhaluinen poika kuitenkin selviytyi ja pääsi jatkamaan opintietään Turun katedraalikouluun 1816. Opiskelu vieraassa kaupungissa vaati varoja. Välillä rahat loppuivat, ja Eliaksen oli tartuttava isänsä tavoin räätälinsaksiin ja neulaan. Kotipitäjän pappi kuitenkin auttoi pojan jälleen koulutielle, nyt Porvooseen. Turun yliopistoon Lönnrot kirjoittautui 1822.
Lönnrotin opiskeluaika
Yliopistossa Lönnrot tutustui myös pieneen, kansallisesti ajattelevaan opettajien ja ylioppilaitten piiriin, jonka keskeisiä tavoitteita oli edistää maan oman kielen asemaa. Opintojensa yhteydessä Lönnrot perehtyi vasta ilmestyneisiin kansanrunojulkaisuihin. Kävi ilmi, että Itä-Suomi ja erityisesti Venäjän puolella oleva Vienan Karjala olivat niitä seutuja, joilla vanhat laulut vielä elivät.
Lönnrotin opintoja viivästyttivät ansiotyöt ja hän suoritti kotitehtävänsä usein vahvan kahvin avulla. Lönnrotin asuintoveri A. R. Lang oli puolestaan kiinnostuneempi musiikista kuin opiskelusta. Auttaakseen ystäväänsä valmistumaan yliopistosta Lönnrot odotti, kunnes Lang nukahti ja sitten leikkasi hänelle niin hullunkuriset hiukset, että ulos ei ollut enää lähtemistä.
Toimiessaan kotiopettajana Vesilahden Laukossa Lönnrot teki ensimmäiset kansanrunomuistiinpanonsa. Laukossa hän myös tapasi karjalaisia laulutaitoisia kulkukauppiaita.
Vuonna 1827 maan pääkaupunki Turku, ja sen myötä yliopisto, paloi maan tasalle, eikä yliopisto-opetusta voitu järjestää lukuvuonna 1827–1828. Siksi Lönnrot vietti koko talven kotiopettajana Vesilahdella. Ajatus runonkeruumatkasta Karjalaan alkoi itää hänen mielessään.
Lönnrot päätti käyttää kesän 1828 Savoon ja Karjalaan suuntautuvaan runojen keruumatkaan. Hän halusi omien sanojensa mukaan
”nähdä laajemmin omaa maata, oppia tuntemaan sen kieltä eri murteiden mukaan, mutta varsinkin koota sen merkillisen ja kauniin kansallisrunouden tuotteita.”
Lönnrotin elämäkerturi Aarne Anttila huomauttaa, että Lönnrotin ensimmäisen keruumatkan yhtenä tarkoituksena oli yhtä lailla ”käydä tapaamassa tuttuja ja tutun tuttuja”. Vaikka Lönnrotilla oli vaatimaton tausta, hän oli jo tuossa vaiheessa, 26-vuotiaana, osa nousevaa sivistyneistöä. Runonkeruumatkoillaan Lönnrot usein yöpyi pitäjän herrasväen luona pitäen näin yllä sosiaalisia verkostojaan. Ensimmäisen keruumatkan päiväkirja on julkaistu nimellä Vaeltaja (2002).
Kirjallisuus
Anttila, Aarne 1985: Elias Lönnrot. Elämä ja toiminta. Helsinki, SKS.
Lönnrot, Elias 2002: Vaeltaja. Muistelmia jalkamatkalta Hämeestä, Savosta ja Karjalasta 1828. Helsinki, SKS.