Kalevalan tulkintoja

Millainen on ollut sinun ensikosketuksesi Kalevalaan?

Kalevalan ilmestyminen aiheutti Kalevala-buumin eri taiteenaloilla. Huomattavin Kalevala-innostus ajoittui 1800-luvun ja 1900-luvun taitteeseen. Ajanjaksoa kutsutaan karelianismiksi, jolloin Kalevala-aihe nousi merkittäväksi eri taiteissa. Myös innostus Karjalaan Kalevalan syntypaikkana vei useita matkailijoita vaeltelemaan Lönnrotin jalanjäljissä. 

Karelianismin keskeinen taitelija oli Akseli Gallen-Kallela. Gallen-Kallela tekin matkan Vienan Karjalaan vuonna 1890, jonka jälkeen rajantakainen Karjala alkoi houkutella taitelijoita pyhiinvaellusmatkalle Lönnrotin runolähteiden äärelle. Gallen-Kallelan vaikutus näkyy monien myöhempien aikojen kuvataiteilijoiden Kalevala-aiheisissa taideteoksissa.

Yksi Kalevalaa ja Karjalaa syvästi ihailevista oli valokuvaaja ja tutkimusmatkailija I. K. Inha. Hän teki retken rajantakaiseen Vienan Karjalaan vuonna 1894 kuvaten paikallista väestöä. Inhan valokuviin voi tutustua Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa tai teoksessa I. K. Inha: Kalevalan laulumailta (1911/1999).

Kalevala-innostus näkyi myös kirjallisuudessa. Heti Uuden Kalevalan ilmestyttyä 1849 Fredrik Cygnaeuskirjoitti Kalevalan Kullervon tarinan innostamana teoksen Kalevalan traagillinen aines (Det tragiska elementet i Kalevala) 1852−1853. Zachris Topeliuslaati näytelmän Kypron prinsessa (Prinsessan af Cypern) 1860 ja Aleksis Kivivoitti SKS:n kirjoituskilpailun näytelmällä Kullervo (julkaistu 1864).

Myöhemmin esimerkiksi Juhani Aho, Eino Leino ja Aino Kallas käsittelivät teoksissaan Kalevalaan ja kansanrunoihin pohjautuvia teemoja. Nykykirjailijoista esimerkiksi Johanna Sinisalo, Juha Ruusuvuori, Johanna Venho ja Mikko Karppi ovat kirjoittaneet Kalevalaan ja kansanrunouteen pohjaavia teoksia. Kalevalasta tehdyt sarjakuvat muodostavat pitkän jatkumon, joka innostaa lukijoita ja mediaa. Yksi uusimmista tulkinnoista on 2019 ilmestynyt Sami Makkosen sarjakuvaromaani Kalevala.

Monille nykypäivän lukijoille tutuin versio Kalevalasta lienee Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala (1992/2006) tai Don Rosan Aku Ankka -sarjakuva Sammon salaisuus (1999).

Taiteilijat, kuten kirjailijat, kuvataiteilijat, teatterintekijät, synnyttävät yhä uudelleen omia sovituksiaan eepoksesta, yleensä haluna selkiyttää ja selventää sitä, mitä Lönnrotilta jäi tekemättä; sitä mikä Kalevala oikeastaan on ja mitä se meissä puhuttelee. Kalevala ei siten ole yksi teos tai pelkästään Lönnrotin tulkinta kansanrunoista, vaan monta eeposversiota, lukuisia tulkintoja ja taiteellisia sovituksia. 

Lue lisää Kalevalan vaikutuksesta eri taiteen aloilla Kalevalan kulttuurihistoria -sivustolta. Tutustu myös Juha Hurmeen ja Tuomari Nurmion KalevalaFest-projektiin.

Kuva: Gary Wornell. SKS.

Lönnrotin ja Kalevalan aikana kristinuskolla oli merkittävä vaikutus yhteiskunnassa. Puhdasoppisimpien kristittyjen mielestä kansanrunous, sen kerääminen tai julkaiseminen ei kuulunut hyvään kristilliseen elämään, koska runot olivat peräisin pakanalliselta ajalta. Lönnrotiakin arvosteltiin siitä, että hän työskenteli pakanalliseksi miellettyjen laulujen ja kertomusten parissa.

Lönnrot vastasi kritiikkiin omalla kuivan humoristisella tavallaan kirjoittaen, että jos hyväksytään vain kristillisyys, eikä mitään muita kulttuurin muotoja, on parempi kieltää myös lintuja laulamasta ­­­­– nehän eivät nimittäin viserrä Jumalan ylistystä, vaan useammin käyvät soidinmenoja parittelukumppania etsien.

Vaikka Lönnrot oli kristitty, hän häivytti Kalevalasta pois kansanrunouden kristilliset elementit. Hän nimittäin halusi Kalevalan antavan aidon tuntuisen kuvan esikristillisestä ajasta Suomessa. Vuosisatoja kestänyt kristillisen kulttuurin vaikutus näkyi voimakkaasti runoudessa. Kansanrunoihin oli omaksuttu paljon Raamatun henkilöitä ja tapahtumia, mutta Lönnrot ajatteli niiden olevan myöhempiä lisiä ja pyrki palauttamaan runoja lähemmäksi alkuperäistä asua.

Kalevalan loppuun hän kuitenkin sijoitti kertomuksen siitä, miten kristinusko saapuu pohjoiseen. Viimeisessä runossa versioidaan Raamatun kertomusta Jeesuksen syntymästä. Kalevalassa Marjatta tulee neitseellisesti raskaaksi syötyään puolukan. Väinämöinen haluaisi surmata isättömän lapsen. Lapsi alkaa kuitenkin puhua syyttäen Väinämöistä pahemmista rikoksista kuin isättömyydestä. Uusi inhimillisempi kristillinen moraalikoodi jää voitolle, Väinämöinen poistuu materiaalisesta maailmasta ja lapsi kruunataan kuninkaaksi.

1900-luvun alkupuolella Kalevala herätti mielenkiintoa myös salaisia oppeja ja henkistä kasvua korostavissa teosofisissaja antroposofisissaliikkeissä. Heidän mukaansa Kalevasta oli löydettävissä esoteerinenoppi, joka oli yhteneväinen heidän oman maailmankatsomuksena kanssa: moderni maailma on peittänyt varhaisten aikojen todellisen hengellisen tiedon, mutta Kalevalan hahmot välittävät sitä edelleen nykyajan ihmisille. Salaoppienharjoittajien harmistukseksi heidän teoriansa eivät saaneet vastakaikua suurelta yleisöltä tai tiedeyhteisöltä. Lue lisää Kalevalan herättämästä kiinnostuksesta esoteerisissa liikkeissä Kalevalan kulttuurihistoria -sivustolta.

Alhoniemi, Pirkko 2000: Miten suomalaiset kirjailijat ovat kohdelleet Kalevalan sankareita? Kuvauslinjaa Kivestä Haavikkoon. Teoksessa Niina Roininen (toim.), Viimeinen Väinämöinen. Näkökulmia kansalliseepokseen. Turku, Kirja-Aurora.
Anttila, Aarne 1985: Elias Lönnrot. Elämä ja toiminta. Helsinki, SKS.
Anttonen, Pertti − Kuusi, Matti 1999: Kalevala-lipas. Helsinki, SKS.
Carlson, Jöns 2008: Kalevalan salainen oppi. Teoksessa Ulla Piela, Seppo Knuuttila ja Pekka Laaksonen (toim.), Kalevalan kulttuurihistoria. Helsinki, SKS.
Inha, I. K. 1999: Kalevalan laulumailta. Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa. (Toim. Pekka Laaksonen.) Helsinki, SKS.
Kaukonen, Väinö 1979: Lönnrot ja Kalevala. Helsinki, SKS.
Sallamaa, Kari 2008: Kalevala sanataiteessa 1860−1935. Teoksessa Ulla Piela, Seppo Knuuttila ja Pekka Laaksonen (toim.), Kalevalan kulttuurihistoria. Helsinki, SKS.
Vuorikuru, Silja 2017: Aino Kallas. Maailman sydämessä. Helsinki, SKS.