Erilaiset lukijat ja julkaisut
Lönnrot julkaisi kansanrunoja erilaisille lukijoille.
Lönnrot ei julkaissut kansanrunoja ainoastaan Kalevalassa tai Kantelettaressa, vaan myös muissa yhteyksissä ja julkaisuissa. Tällöin runojen kohdeyleisö saattoi vaihdella. Tämä vaikutti siihen, miten Lönnrot runoja muokkasi ja missä määrin niiden taustoja ja merkityksiä selitti.
Kansanrunot yksityisissä kirjoituksissa
Lönnrot julkaisi kansanrunoja osana valistavia kertomuksia, yksityisiä kirjeitä tai päiväkirjamerkintöjä. Ajan tavan mukaisesti Lönnrot saattoi myös kuvata runon sanoin tuntojaan, kuten kirjeessään C. N. Keckmanille17.8.1833:
”Joss’ on päivät päätä vailla
Illat ilman alkuaki
Aamuhetket aatkelimmat
Pimeimmän yön perästä
Kaupunki on Kajanissa
Koivukoskelle kohattu
Ämmän äyräälle äriän
Pahanlaisen partahalle –”
Toisinaan Lönnrot innostui laatimaan koko kirjeen runomuotoon, kuten kirjoittaessaan Simon Wilhelm Appelgrenille syksyllä 1833.
Kansanrunot aikakaus- ja sanomalehdissä
Yksi kansanrunojen julkaisukanava oli sanomalehti. Niissä Lönnrot julkaisi paitsi kansanrunoja ja niiden ruotsinnoksia myös erilaisia runoja, niiden kieltä ja sisältöä valaisevia kirjoituksia.
Erityisen merkittävä lehti oli Lönnrotin toimittama Mehiläinen. Jos Kalevala oli erityisesti suunnattu kouluttautuneelle, suomenmieliselle sivistyneistöyleisölle, Mehiläinen puolestaan oli tarkoitettu sivistäväksi lukemistoksi suomenkieliselle rahvaalle. Voit tutustua lehden numeroihin Kansalliskirjaston palvelussa.
Vanhojen, kalevalamittaistenrunojen lisäksi Lönnrot julkaisi runsaasti niin kutsuttuja rahvaanrunojaeli runoja, jotka käsittelivät paikallisia ja arkisia asioita. Tämänkaltaiset, tavallisen kansan suosiossa olleet runot, eivät kuitenkaan miellyttäneet sivistyneitä lukijoita.
Esimerkiksi Sameli Haapalaisen sepittämä runo nimeltä Hekkalan Maria, jonka Lönnrot julkaisi Mehiläisen vuoden 1836 helmikuun numerossa, sai paheksuvaa lukijapalautetta. Runo kertoi Marian ja kosijoiden välisistä kommelluksista. Lönnrotin mukaan erityisesti sivistyneet ja oppia saaneet lukijat voisivat ottaa mallia tästä kansanomaisesta naurunosta. Lönnrot sai kirjeitse vastineen vihaiselta lukijalta, jonka mielestä Mehiläinen on Raamatun oppien vastainen.
Kansanrunokokoelmien esipuheet
Elias Lönnrot ja muut kansanrunojen julkaisijat selittivät runoja myös kokoelmiensa esipuheissa. Esipuheissa perusteltiin kokoelman merkitystä, määriteltiin kansanrunoja sekä ohjattiin lukijoita ymmärtämään runojen arvo.
Esipuheiden merkitys teoksen ymmärtämiselle ja tulkinnalle oli erityisen tärkeä 1800-luvulla. Esipuhe saattoi olla ainoa osa teoksesta, jonka usein suomea heikosti osaavat lukijat pystyivät lukemaan.
Sakari Topeliustuskailikin Vanhan Kalevalan ilmestyttyä heikkoa suomen kielen taitoaan:
”Uusi teos Kalevala! Oi, kuinka Pappa olisi iloinnut siitä, jos olisi saanut sen nähdä. Oletpas sinä aika nahjus, hyvä Z.ni, kun et osaa lukea isäsi kirjoja. Proh pudor [voi häpeä]!”
Topelius päätti opiskella suomen kieltä – vaikka väkisin.
Lönnrot julkaisi kansanrunoja myös esipuheissa, tavallisesti esimerkinomaisina näytteinä tai havainnollistamassa esipuheen sisältöä. Kantelettaren esipuhe sisältää runsaasti lyyrisiä esimerkkirunoja sekä useita näytteitä uudemmasta, riimillisestä kansanlaulusta. Nämä uudemmat laulut eivät kuitenkaan päätyneet itse teoksen sivuille, sillä ne olivat Lönnrotin mielestä mitaltaan ja sisällöltään sopimattomia edustaakseen kansanomaista lyriikkaa.
”Peljättävästi on myös monen laulun kanssa aikain muuttuessa tainnut käydä, kun tytön kanssa, joka vanhemmilla päivillä itsestänsä muistutteli, sanoen: Oli mulla muoto muinen –”
Tässä Lönnrot yhdistää avioliiton myötä menetetyn nuoruuden runojen rappeutumiseen. Runoille on käynyt samalla tavoin kuin naineelle naiselle: sen kauneus oli ajan saatossa hävinnyt.
Kirjallisuus
Anttila, Aarne 1985: Elias Lönnrot. Elämä ja toiminta. Helsinki, SKS.
Apo, Satu 2002: Kertojan ääni Kalevalassa. Teoksessa Pekka Laaksonen ja Ulla Piela (toim.), Lönnrotin hengessä. Kalevalaseuran vuosikirja 81. Helsinki, SKS.
Hämäläinen, Niina 2019: Lukijaa lähestyen, runoa rajaten. Varhaisten kansanrunokokoelmien esipuheet. Teoksessa Ulla Piela, Pekka Hakamies ja Pekka Hako (toim.), Kalevala, Suomi, Eurooppa. Kalevalaseuran vuosikirja 98. Helsinki, SKS.
Hämäläinen, Niina ja Karhu, Hanna 2019: Elias Lönnrot, Otto Manninen ja tekstin tuottamisen prosessit. Teoksessa Niina Hämäläinen, Hanna Karhu ja Silja Vuorikuru (toim.), Satuperinteestä nykyrunoon. Suullisen perinteen ja kirjallisuuden yhteyksiä. Helsinki, SKS.
Lönnrot, Elias 1990: Valitut teokset 2. Mehiläinen. (Toim. Raija Majamaa.) Helsinki, SKS.