Sammon arvoitus

Sampo herätti paljon mielenkiintoa ja tulkintoja jo Lönnrotin aikana.

Keskustelu sammosta alkoi jo ennen Kalevalaa, kun C. A. Gottlundlöysi erään toisinnon sampo-runosta ja tulkitsi sitä vuonna 1818 suhteessa antiikin Kreikan mytologiaan. Kalevalan ilmestyminen sai aikaan enemmän arvuuttelua siitä, mikä sampo saattaisi olla. Keskustelu koski nimenomaan Kalevalan sampoa, joka poikkesi monella tapaa kansanrunojen sampo-myyteistä.

Koska sampo on Kalevalassa selvästi esine, joka valmistetaan, jota liikutellaan ja joka voi myös särkyä, useimmat teoriat yrittivät tulkita millainen esine sampo oikeastaan on. Tämä tulkintalinja oli myös Lönnrotin ensimmäinen yritys selittää sampo: hän arveli sen olevan jumalankuva, jonka uskottiin tuottavan onnea.

Myöhemmin, lähes vuosikymmen Uuden Kalevalan (1849) ilmestymisen jälkeen, Lönnrot oli kuitenkin jo hylännyt tämän teorian ja kokeili sammon vertauskuvallistaselitystä. Samalla hän kävi läpi kaikkia siihen asti esitettyjä teorioita sammosta, mukaan lukien hänen omansa, antamatta yhdellekään etusijaa.

Lönnrotin mukaan jumalankuvan lisäksi sampoa oli arveltu muun muassa

Lönnrotin mukaan mikään näistä selityksistä ei täysin sopinut sammon kuvaukseen, vaikka monia yhtäläisyyksiä löytyi. Siksi hän lähtikin etsimään seitsemättä vertauskuvallista tulkintaa.

Sen mukaan sampo edustaa inhimillisen kulttuurin kehitystä ja sen tuottamat ainekset ovat eri aikakausien elinkeinoja: metsästys ja kalastus, karjanhoito ja lopulta maanviljely. Siirtyminen elinkeinosta toiseen tarkoitti myös kulttuurista kehitystä. Viljelyn myötä syntyivät pysyvät asutukset, järjestäytynyt yhteiskunta ja kirjoitustaito.

Näin sammon tuottama hyvä ei ollutkaan konkreettista vaan se tarkoitti ihmisten sivistymistä, kasvavaa taitoa ja historian kulkua kohti uusia kulttuurin muotoja. Lönnrot yhdisti konkreettisen esineen vertauskuvalliseen tulkintaan. Hän ei kuitenkaan koskaan antanut täysin tyhjentävää kysymystä siihen, mikä sampo ja eikä määritellyt sitä tarkasti.

Haavio, Martti 1967: Suomalainen mytologia. Helsinki, SKS.
Kaukonen, Väinö 1979: Lönnrot ja Kalevala. Helsinki, SKS.
Lönnrot, Elias 1990: Valitut teokset 5: Muinaisrunoutta. (Toim. Raija Majamaa.) Helsinki, SKS.