Kalevala – Sanasto

#metoo-kampanja on seksuaalista ahdistelua vastustava kampanja. Se sai alkunsa vuonna 2017 Yhdysvalloissa näyttelijä Alyssa Milanon twiitistä, jossa hän kehotti ihmisiä jakamaan kokemuksiaan seksuaalisesta häirinnästä.

August Engelbrekt Ahlqvist (myös Oksanen) (1826−1889), suomen kielen ja kirjallisuuden professori, yliopiston rehtori, runoilija. Lönnrotin seuraaja suomen kielen ja kirjallisuuden professorin virassa. Ahlqvist teki runonkeruumatkoja eri puolilla Karjalaa 1840-luvulla.

Akseli Gallen-Kallela (1865–1931) on Suomen merkittävimpiä taidemaalareita, jonka Kalevala-kuvitukset (mm. Aino-triptyykki, Sammon taonta, Lemminkäisen äiti) ovat usein tunnetuimpia kuin itse Kalevala.

Aleksis Kivi (1834−1872) oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija. Hänen romaaninsa Seitsemän veljestä (1870) on ensimmäisiä suomenkielellä kirjoitettuja romaaneja.

eli allitteraatio on kalevalamitalle tyypillinen muistin keino. Alkusointu tarkoittaa sitä, että sanan alkutavut ovat äänteellisesti lähellä toisiaan.

Alphonse de Lamartine (1790–1869), ranskalainen kirjailija, runoilija ja liberaali poliitikko. Keskeinen toimija vuoden 1848 vallankumouksessa ja sitä seuranneessa Ranskan toisessa tasavallassa. Ajoi läpi muun muassa orjuuden ja kuolemantuomion kiellot.

maailmankatsomuksellinen suuntaus, jonka perusti aiemmin teosofisessa liikkeessä vaikuttanut Rudolf Steiner.

Arhippa Perttunen (1769−1841), vuokkiniemeläinen runolaulaja, jonka Lönnrot tapasi viidennellä keruumatkallaan 1834. Perttusen runotekstit vaikuttivat merkittävästi Kalevalan valmistumiseen. Arhippa Perttusta on pidetty runolaulajan arkkityyppinä, joka on innoittanut erilaisiin taiteellisiin ja tieteellisiin tulkintoihin.

tietojensa, asemansa tai persoonansa vuoksi kunnioitettu ja arvostettu henkilö.

Benjamin Disraeli (1804–1881), englantilainen konservatiivipoliitikko ja kirjailija. Toimi kaksi kertaa Yhdistyneiden kuningaskuntien pääministerinä. Ainoa juutalaissyntyinen henkilö tässä tehtävässä.

Carl Axel Gottlund (1796−1875), suomen kielen lehtori, kirjailija, kansanrunouden kerääjä ja julkaisija. Gottlundin Pieniä runoja Suomen poijille ratoxi (1818, 1821) oli ensimmäinen suomalainen kansanrunokokoelma. Gottlund oli Lönnrotin Kalevalan ankara kritisoija.

Christfried Ganander (1741−1790), rantsilan kappalainen, sanakirjan tekijä, kansankulttuurin tallentaja. Lönnrot piti Gananderin teosta Mythologia Fennica (1789) merkittävänä suomalaisen kansanuskon hakuteoksena. Ganander toimitti myös suomalais-ruotsalais-latinalaisen sanakirjan Nytt Finskt Lexicon (1787), joka julkaistiin 1997.

Carl Niklas Keckman (1793−1838), suomen kielen lehtori, toimittaja. Keckmanin luona pidettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustamiskokous, ja Keckman toimi seuran esimiehenä 1831 ja sihteerinä 1831–1838. Keckman antoi Lönnrotille apua suomen kieltä ja sen ortografiaa sekä Kalevalan kokoonpanoa koskevissa asiosisa. Keckman hoiti myös Lönnrotin kirjalähetyksiä, raha-asioita ja oikovedoksia Kajaaniin.

Charlotta Europaeus (1794−1858) oli Savitaipaleella syntynyt kansanrunouden ja -tapojen kerääjä ja opettaja, joka toimi Pietarissa lasten opettajana. Charlotta Europaeus oli runonkerääjä D. E. D. Europaeuksen sisarpuoli.

David Emmanuel Daniel Europaeus (1820−1884), runonkerääjä, kielitieteilijä ja lehtimies. Vuonna 1845 Lönnrot otti Europaeuksen avustamaan sanakirjatyötään. Myöhemmin Europaeuksen runonkeruut kartuttivat merkittävästi Kalevalan uutta laitosta (1849).

Edda-runoelma on 1200-luvulla koottu skandinaavisten muinaistarujen kokoelma.

pyrkimys moraalisuuteen.

johdanto, alkusanat.

sisäpiirille tarkoitettu.

Eva Agatha Törngren (1782−1849), kartanonrouva, Johan Agapetus Törngrenin puoliso. Tuki Lönnrotia hänen kansanrunoustyössään.

Friedrich August Wolf (1759–1824) oli saksalainen antiikin- ja kielentutkija. Hän on kuuluisin teoriasta, jonka mukaan antiikin kuuluisat eepokset Ilias ja Odysseia, eivät ole vain Homeroksen tai kenenkään yhden henkilön teoksia. Sen sijaan ne ovat syntyneet ensin useina erillisinä suullisina lauluina ja myöhemmin saaneet kirjallisen muodon runsaan toimitustyön tuloksena.

Fabian Collan (1817−1851) oli historiantutkija, toimittaja ja kirjailija. Toimi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteerinä 1841−1844. Collan innostui Kalevalan ansiosta tutkimaan suomalaista mytologiaa ja Kantelettaren ilmestyttyä hän piti ihailevan esitelmän lyyrisestä runoudesta Savo-karjalaisessa osakunnassa.

Fredrik Cygnaeus (1807−1881) oli kirjailija, kriitikko ja estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa. Hän oli keskeinen hahmo 1800-luvun kansallisessa herätyksessä.

tarkoittaa tekstilajia, joka ohjaa meitä ymmärtämään ja tulkitsemaan erilaisia tekstejä ja tilanteita. Kirjallisuudentutkimuksessa genre viittaa kaunokirjallisen teoksen luokkaan, esimerkiksi novelliin, romaaniin, runouteen. Folkloristiikassa genren avulla jaotellaan eri perinnelajeja, joita ovat esimerkiksi satu, tarina, sananlasku, kansanruno ja itkuvirsi.

Jacob Grimm (1785−1863), saksalainen filologi ja mytologi, joka kirjoitti veljensä Wilhelm Grimmin (1786−1859) kanssa Grimmin sadut. Grimmin esitelmä ”Suomalaisesta eepoksesta” vuonna 1845 Berliinin tiedeakatemiassa osoitti Kalevalan kansainväliset yhteydet. Esitelmä painettiin ja julkaistiin ruotsiksi.

Henrik Gabriel Porthan (1739−1804), historiantutkija, kaunopuheisuuden professori.

Helsingfors Morgonblad ilmestyi vuosina 1832–1855. J. L. Runeberg oli lehden ensimmäinen päätoimittaja. Lehti tunnettiin puhekielellä nimellä Morgonbladet, ja se ilmestyi sillä nimellä vuosina 1845–1855. Myöhemmin perustettiin uusi Morgonbladet-niminen lehti, jota julkaistiin Helsingissä vuosina 1871–1884.

Henrik Cajander (1804−1848) oli suomalainen piirilääkäri.

viittaavat Homeros-nimiseen runoilijaan, joka todennäköisesti on Ilias- ja Odysseia -eeposten tekijä. Nykyisin vallitsevan käsityksen mukaan vain toinen eepoksista – luultavammin Ilias – voi olla Homeroksen työtä, koska niiden kirjoittamisen välillä on täytynyt kulua satakunta vuotta.

I. K. [Into Kondrad] Inha 1865–1930 oli suomalainen valokuvaaja, kirjailija ja toimittaja, joka ihaili syvästi Elias Lönnrotin Kalevalaa.

Ilias ja Odysseia ovat Kreikan kirjallisuuden merkittävimmät eepokset. Niiden on arveltu syntyneen noin 800 ja 700 eaa.

Johan Agapetus Törngren (1772−1859), professori, lääkintöylihallituksen pääjohtaja, arkkiatri. Lönnrot toimi Törngrenin perheen kotiopettajana Laukon kartanossa 1820-luvulla. Lönnrotilla oli perheeseen tiivis suhde koko elämänsä ajan, ja hän oli kirjeenvaihdossa Törngrenin vaimon, Eva Agata Törngrenin kanssa.

Johan Fredrik Cajan (1815−1877), pappi, historioitsija ja runonkerääjä. Lönnrot ja Cajan lähtivät yhdessä runonkeruumatkalle syyskuussa 1836. Cajan lähti paluumatkalle Uhtualta marraskuun lopussa, mutta Lönnrot jatkoi matkaansa toukokuuhun 1837 asti.

Johann Gottfried Herder (1744−1803) vaikutti voimakkaasti Saksan ja muiden Itämeren maiden kulttuuriin sekä omana aikanaan että 1800-luvun alkupuolella. Herder katsoi, että väylä kansan kulttuurin löytyy kansan käyttämästä kielestä ja kansanlauluista. Hänen ajatuksiaan on näkyvissä myös Lönnrotin Kantelettaren esipuheessa.

Johan Ludvig Runeberg (1804−1877) on Suomen kansallisrunoilija, opettaja, toimittaja ja professori. Runeberg osasi heikosti suomea ja kirjoittikin koko kirjallisen tuotantonsa ruotsiksi. Runeberg kirjautui Turun yliopistoon opiskelijaksi samana vuonna 1822 Elias Lönnrotin kanssa.

Johan (Juhana) Vilhelm Snellman (1806–1881) oli suomalainen filosofi, kirjailija, sanomalehtimies ja valtiomies. Hän vaikutti merkittävästi suomen kielen asemaan ja häntä pidetään Suomen kansallisfilosofina ja yhtenä tärkeimmistä kansallisista herättäjistä.

Juhana Kainulainen (1788−1847), kesälahtelainen runolaulaja ja tietäjä. Lönnrot tapasi Kainulaisen ensimmäisellä keruumatkallaan 1828 kuvaten myöhemmin vain Arhippa Perttusen olleen yhtä vaikuttava laulajamestari kuin Kainulainen.

toistuvien toimenpiteiden sarja, joka tuottaa valmiin julkaisun.

sisältää tavallisesti neljä kaksitavuista runojalkaa, joissa paino on parittomilla tavuilla. Mittaa kutsutaan myös nelipolviseksi trokeeksi ja se auttoi runolaulajia muistamaan pitkiä runoja ulkoa. Mitan lisäksi muistia tukivat (parallelismi) toisto ja alkusointu (allitteraatio).

Kantele-vihkot (1829−1831) sisältävät yhteensä viisi vihkoa kansanrunoutta, joista neljä on julkaistu ja yksi jäi käsikirjoitukseksi. Lönnrotin ensimmäinen kansanrunojulkaisu, jonka esikuvana oli Z. Topelius vanhemman Suomen kansan wanhoja runoja, ynnä myös nykyisempiä lauluja (1822–1831).

tarkoittaa eri alojen tutkijoiden ja taiteilijoiden kansallisromanttista Karjala-harrastusta, joka kukoisti erityisesti 1890-luvulla. Tavoitteena oli pyrkiä löytämään Karjalasta ja Kalevalasta suomalaisen kulttuurin alkujuuret.

eli parallelismi on kalevalamitalle tyypillinen keino muistaa pitkiä runoja. Toistossa sama asia sanotaan vähintään kaksi kertaa eri sanoin.

tarttuva suolistotauti, jonka aiheuttaa yleensä ulosteen saastuttama juomavesi tai ruoka.

tai lainaaminen tarkoittaa toisen kulttuurien elementtien käyttämistä, joka voi toisinaan johtaa toisen kulttuurin tapojen, uskomusten ja perinteiden väärinkäyttöön. Toisaalta kulttuurinen omimisen katsotaan olevan myös osa kulttuurien moninaisuutta ja sananvapautta.

loitsuja, joiden avulla pyrittiin vaikuttamaan rakkauteen ja rakastumiseen. Lemmennostatusloitsujen tarkoituksena oli lisätä eli kohottaa lempeä eli rakkautta.

lausuttuja tai laulettuja sanoja, joilla haluttiin vaikuttaa tapahtumien kulkuun tai aikaansaada jotain tapahtumaan yliluonnollisesti.

Louis Léouzon Le Duc (1815–1889), ranskalainen toimittaja, kirjailija ja diplomaatti. Työskenteli nuoruudessaan kotiopettajana Helsingissä.

Matias Alexander Castrén (1813−1852), siperialaisten kansojen parissa työskennellyt kielitieteilijä ja tutkimusmatkailija. Castrén ja Lönnrot tekivät yhteisen kielitieteellisen keruumatkan 1841−1842. Castrén julkaisi Kalevalan ruotsinnoksen vuonna 1841. Lönnrot hyödynsi Kalevalassa Castrénin keräämää vienankarjalaista loitsuaineistoa.

Mateli Kuivalatar (Magdaleena Ikonen, o.s. Kuivalainen) (1771–1846), ilomantsilainen runolaulaja. Lönnrot tapasi Kuivalattaren keruumatkallaan vuonna 1838 kuvaten tätä ”oikiaksi runonlaulajaksi”. Lönnrot nosti Kuivalattaren esiin myös Kantelettaren esipuheessa.

esimerkiksi oppilaitoksen henkilötietohakemisto eli luettelo oppilaista.

Mehiläinen, ensimmäinen suomenkielinen aikakauslehti, joka ilmestyi vuosina 1836−1837 ja 1839−1840. Lönnrot oli lehden toimittaja.