Kuka Kalevalan kirjoitti ja miksi?
Tarvitaanko ingressi?
Elias Lönnrot
Elias Lönnrot syntyi Sammatissa 9.4.1802 köyhän kyläräätälin perheeseen. Lönnrot oppi viisivuotiaana lukemaan, ja kirjoista tuli hänen suuri intohimonsa. Yhden tarinan mukaan Elias kerran pyysi nälkäänsä leipää, jota äidillä ei kuitenkaan silloin ollut antaa. Poika totesi:
“Jassoo, mä luen sitten.”
Perhe oli suomenkielinen, mutta Lönnrot oppi koulussa tuon ajan sivistyneistön kielen, ruotsin. Lönnrot pääsi opintielle hyväntahtoisten suosittelijoiden avustuksella ja vuonna 1822 Turun Akatemiaan (yliopisto), missä hän aloitti lääketieteen opinnot. Opiskeluaikana Lönnrot luki ajan tavan mukaisesti myös latinaa, kreikkaa, historiaa ja kirjallisuutta. Lopputyön hän teki Väinämöisestä, ja lääketieteen lisensiaatin työ käsitteli kansanomaista lääkintää.
Lönnrot kiinnostui kansanrunoista ollessaan opiskeluaikana kotiopettajana lääketieteen professori J. A. Törngrenin perheessä Laukon kartanossa. Sieltä käsin Lönnrot lähti myös ensimmäiselle runonkeruumatkalleen keväällä 1828. Matkapäiväkirjassaan Lönnrot kuvasi, miten hän halusi tutustua oman maansa ihmisiin ja kielen eri murteisiin sekä kerätä kauniita kansanrunoja. Yhteensä Lönnrot teki 11 keruumatkaa vuosien 1828–1844 aikana eri puolilla Karjalaa ja Suomea. Matkat hän teki jalan, hiihtäen ja hevoskyydillä.
Keruumatkat olivat usein raskaita vaativien olosuhteiden vuoksi, ja Lönnrot poti koti-ikävää ja yksinäisyyttä. Seitsemännelle keruumatkalleen 1836−1837 Lönnrot oli lähtenyt toisen kerääjän, J. F. Cajanin, kanssa, mutta miehet erosivat kesken matkan. Jatkettuaan yksin keruumatkaa Lönnrot purki tuntojaan Cajanille (Lönnrotin kirje 1.1.1837):
“Tuskin uskotkaan, kuinka Uhtuvasta lähettyäni maailma minusta näytti kamalalta. Sitä ikävätäni en voi ‘sanoilla sanoa, enkä virsillä veteä’. – – Usein tulivat vielä toisella ja kolmannellaki päivällä veet silmihini.“
Raskasta runonkeruutyötä helpottivat laajat sosiaaliset verkostot. Tavallisesti Lönnrot yöpyi keruumatkoillaan pappiloissa ja muissa sivistyneistöperheissä.
Lönnrot toimi 30 vuotta Kajaanin piirilääkärinä, mutta oli useita kertoja virkavapaalla, jotta ehti käydä Karjalan puolella tallentamassa kansanrunoja. Lääkärin ammatista oli hyötyä, sillä sen kautta Lönnrot tutustui köyhempään kansanosaan.
Lönnrot oli yksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) perustajista (1831) ja seuran ensimmäinen sihteeri. Seura myös tuki rahallisesti Lönnrotin keruumatkoja ja oli Kalevalan ensimmäinen kustantaja. Kalevalan käsikirjoitukset ja Kalevalassa hyödynnetty kansanrunoaineisto on tallennettuna SKS:n arkistossa.
Elias Lönnrot avioitui tuon ajan mittapuulla myöhään, 47-vuotiaana, vuonna 1849 Maria Piponiuksen kanssa. Heille syntyi viisi lasta, joista vain yksi, Ida, eli aikuisikään asti. Lönnrot kuoli 81-vuotiaana Sammatin Lammin talossaan 19.3.1884.
Elias Lönnrot oli runolaulaja
Kalevalaa laatiessaan Lönnrot etäännytti omaa rooliaan eepoksen tekijänä ja vertasi itseään runolaulajiin: “Itse loime loitsijaksi, laikahtime laulajaksi, (toisin sanoen) pidin itseäni hyvänä laulajana siinä kuin hekin itseään.” Lönnrotia voidaan pitää eräänlaisena laulajana, sillä hän omaksui runolaulun perinpohjaisesti tallentaessaan laulajilta tuhansia runoja lukuisilla keruumatkoillaan. Lönnrotia on kutsuttu “laulavaksi kirjuriksi”.
Elias Lönnrot oli toimittaja
Lönnrotin työskentelytapoja on kuvattu myös runotekstien toimittamiseksi. Hänen tapansa hyödyntää kansanrunoaineistoa mahdollisimman kattavasti oli tietosanakirjamainen eli ensyklopedinen.
Elias Lönnrotin elämä lyhyesti

(Teksiselitykset vie Matkalla Kalevalaan sivustolle. Halutaanko linkkaus säilyttää?)
1802
9.4. Elias Lönnrot syntyi Sammatissa.
1814‒1815
Opiskelua Tammisaaren pedagogiossa.
1816
Turun katedraalikoulun ensimmäiselle luokalle.
1822
1824
Kotiopettajaksi J. A. Törngrenin perheeseen.
1827
Maisterinväitös ”De Väinämöine priscorum fennorum numine” (Väinämöinen − muinaissuomalaisten jumala).
Turun tulipalo, jossa tuhoutui myös Lönnrotin väitöskirjan toinen osa.
1828
Lähtö Laukosta ensimmäiselle runonkeruumatkalle (29.4.−4.9.).
Juhana Kainulaisentapaaminen Kesälahdella.
Syksyllä lääketieteellisten opintojen aloittaminen Helsingin yliopistossa.
1831
Sihteerinä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustavassa kokouksessa, yksi perustajajäsenistä.
Toinen runonkeruumatka (28.5.−6.8.).
1832
Lääketieteen väitöskirja ”Om Finnarnes magiska medicin” (Suomalaisten maagisista parannuskeinoista)
Kolmas keruumatka (13.7.−17.9.).
1833
Kajaanin piirilääkäriksi.
Sairastuminen ankaraan lavantautiin − maaliskuun alkuviikkoina Etelä-Suomessa Lönnrotia pidettiin kuolleena.
Kirjeessään ystävälleen C. N. Keckmanille ensimmäinen maininta kertovien kansanrunojen yhdistämisestä pienoiseepoksiksi (25.7.).
Neljäs runonkeruumatka, mm. Ontrei Malisen ja Vaassila Kieleväisen tapaaminen Vuonnisessa (9.−28.9.).
1834
Viides runonkeruumatka, Lönnrot tapasi Latvajärven Arhippa Perttusen (13.−30.4.).
1835
Vanha Kalevala julkaistaan, sen esipuhe on päivätty 28.2. – päivää vietetään Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä.
Kuudes keruumatka (4.4.−16.5.).
1836−1837
Suurretki.
Keruumatkalla Jäletjärvellä Lönnrotin henkeä uhattiin usein.
1838
Kahdeksas keruumatka syyskuussa Pohjois-Karjalaan, Koitereen ja Pielisen seuduille. Kantelettaren laulajan, Mateli Kuivalattaren tapaaminen
1839
Lönnrot on hukkua − kirkkovene kaatui Sipisen virrassa, Lönnrotin veljenpoika Kaarle ja palvelijatar hukkuivat.
1840
Läsnä Savo-karjalaisen osakunnan vuosijuhlassa, jossa suurmieskolmikkoa Lönnrot-Runeberg-Snellman tiettävästi ensimmäisen kerran tervehdittiin yhteisellä julkisella puheella.
Lyyristen kansanrunojen kokoelma Kanteletar valmistuu. Kantelettaren esipuhe on päivätty Lönnrotin syntymäpäivänä 9.4.
1841
Toisen suurretken ensimmäinen vaihe, jolta paluun aiheutti maaliskuun lopussa Petroskoissa sattunut passirettelö.
Kymmenes ja samalla pisin Lappiin, Arkangeliin ja Lotinapeltoon ulottuva matka alkoi.
1844
Tutkimusmatka Viroon.
1847
Uuden Kalevalan toimitustyö alkaa.
1848–1849
Elokuun puolivälistä 1848 vuoden 1849 toukokuun loppuun Laukossa Uutta Kalevalaa viimeistellen.
Uusi Kalevala julkaistaan, sen esipuhe on allekirjoitettu 17.4.1849.
Avioituu Maria Piponiuksen kanssa heinäkuussa 1849.
1850
Lönnrotin ensimmäinen lapsi syntyy Eliaksen päivänä, poika sai nimen Elias.
1852
Tytär Maria syntyy ja poika Elias kuolee.
1853
Suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi Helsingin yliopistoon.
1854
Muutto Kajaanista Helsinkiin.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimieheksi.
1855
Tytär Ida syntyi Sammatissa. Hän oli Lönnrotin lapsista ainoa, joka eli vanhempiaan kauemmin.
1857
Lähtö Kajaaniin nälänhätää vastustamaan.
1858
Tytär Elina syntyy.
1860
Tytär Thekla syntyy.
1861
Suomen kansakoululaitosta koskevaa mietintöä tarkastavaan komiteaan.
1862
Jää eläkkeelle professorin virasta ja muutti takaisin kotiseudulleen Sammattiin.
Jäseneksi komiteaan, jonka tuli antaa lausunto suomen kielen mahdollisesta käytöstä virkakielenä.
1863
Lönnrotin toimesta ja kustannuksella perustettiin Sammatin kansankirjasto.
Lönnrot kutsuttiin virsikirjaa uudistavan komitean jäseneksi.
1868
Lönnrotin vaimo Maria kuolee.
Lönnrotin perustama Sammatin kansakoulu aloitti toimintansa.
1869
Lammin talon osto.
1872
Yleinen kansalaisjuhla riemuylioppilaiden Lönnrotin, Runebergin ja Snellmanin kunniaksi.
1874
Maria-tytär kuolee.
1876
Elina-tytär kuolee.
1879
Thekla-tytär kuolee.
1880
Suomalais-ruotsalainen sanakirja valmistuu / Suomen kansan muinaisia loitsurunoja valmistuu.
1882
Helsingissä 80-vuotisjuhlallisuuksien vuoksi.
1884
Lönnrot kuolee Sammatin Lammilla 19.3.
(Jätetäänkö: Katso lisää: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Elias Lönnrotin kirjeenvaihto ja Lönnrot Kansallisbiografiassa.)