Miksi Kalevalasta kiistellään?

Kulttuurinen omiminen tarkoittaa toimintaa, jossa valtaväestö käyttää hyväkseen tai omii vähemmistöasemassa olevien kulttuuria. Suomessa on karjalankielinen vähemmistö, josta osa kokee, että Kalevala on viety karjalaisilta, sillä suuri osa Lönnrotin käyttämästä runoaineistosta on karjalaista. On kysytty, kenen kulttuuriperintöä Kalevala on, ja kyseenalaistettu Kalevalan suomalaisuus.

Kalevalassa Lönnrot hyödynsi toisen kulttuurialueen, Karjalan, kansanrunoja ja loi niiden pohjalta suomalaisille omankielisen teoksen, jonka ajateltiin kuvastavan nimenomaan suomalaisuutta. Lönnrotin aikaan ei puhuttu kulttuurisesta omimisesta, eikä Lönnrot kokenut anastaneensa karjalaisilta heidän kulttuurisia elementtejään. Koska Karjalan rajojen molemmin puolin puhuttiin lähes samaa kieltä (toki murteellista), alue nähtiin osana laajempaa suomalaista kulttuuria.

Kalevala on Suomen kansalliseepos ja osa suomalaista kulttuuria ja identiteettiä. Kalevala on myös Karjalan eepos ja osa karjalaista kieltä ja kulttuuria. Kalevala on kaikkien sitä lukevien ja siitä innostuvien teos. Kun puhutaan taideteoksen omistamisesta, liittyy se ennen kaikkea eepoksen tekijään, Kalevalan tapauksessa Elias Lönnrotiin.

Kalevalan avulla voidaan käsitellä myös sukupuoli-identiteettiin liittyviä kysymyksiä. Kun maailmanlaajuisesti alettiin keskustella naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä vuonna 2017, nousi Kalevala Suomessa otsikoihin. Katsottiin, että Kalevalan Väinämöinen on naisia seksuaalisesti ahdisteleva vanhus, ja vaadittiin Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykkiä Ateneumin taidemuseon seinältä pois. Kalevala haluttiin kieltää sen epäeettisen sukupuoliasetelman vuoksi. On kuitenkin tärkeä huomata, että Gallen-Kallelan maalaus on eri asia kuin Lönnrotin Kalevala. Vaikka Gallen-Kallelan teoksesta saa kuvan Väinämöisestä nuorta naista jahtaavana vanhana miehenä, ei tulkinta ole aivan sama Kalevalassa. Kalevalassa kyse on ennemmin siitä, miten yhteisön tasapaino järkkyy nuoren naisen kohdattua tuntematon kosija. Esimodernissa maailmassa, jota Kalevala ja sen taustalla olevat runot heijastavat, naisen tuli avioitua ja näin varmistaa itselleen hyvä elämä. Kalevalan Aino-runo käsittelee nuoren naisen valintoja ja tätä kautta myös 1800-luvun moderneja ajatuksia naisen asemasta.