Missä kaikkialla Kalevalan vaikutus näkyy?

Ingressi? Kalevala on jättänyt jälkensä kirjallisuuteen, kuvataiteeseen, musiikkiin, elokuviin ja käsityöhön ja arkipäivän nimiin ja ilmaisutapoihin. Eepoksen vaikutus näkyy niin klassikoissa kuin populaarikulttuurissa, suurissa teoksissa ja pienissä yksityiskohdissa.

Heti Kalevalan ilmestyttyä kirjailijat innostuivat tulkitsemaan eeposta. Esimerkiksi Fredrik Cygnaeus kirjoitti Kalevalan Kullervon tarinan innostamana teoksen Kalevalan traagillinen aines (1852−1853) ja Aleksis Kivi näytelmän Kullervo (1864). Läpi vuosikymmenten suomalaiset kirjailijat, esimerkiksi Eino Leino, Aino Kallas ja Paavo Haavikko, ovat kirjoittaneet Kalevalaan viittaavia teoksia ja runoilijat soveltaneet kalevalamittaa. Nykykirjailijoista Johanna Sinisalon Sankarit (2003), Juha Ruusuvuoren Lemminkäisen laulu (1999) ja Seija Vilénin Pohjan akka (2021) ovat Kalevala-muunnelmia. Myös runoilijat, kuten Vilja-Tuulia Huotarinen ja Johanna Venho, hyödyntävät runoissaan Kalevalan ja kansanrunojen maailmaa. Useat nuorille suunnatut teokset, kuten Timo Parvelan romaanit, ovat Kalevala-vaikutteisia, samoin lukuisat sarjakuvat. Suuri osa Suomessa asuvista lapsista tutustuu Kalevalaan Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalan (1989) kautta.

Kalevala on erityisen tunnettu Akseli Gallen-Kallelan tunnistettavista maalauksista. On vaikea kuvitella Kalevalan henkilöhahmoja ilman Gallen-Kallelan maalauksia. Gallen-Kallelan työskentely ajoittui niin kutsutun karelianismin kultakauteen 1800–1900-lukujen taitteeseen. Innostus Karjalaan Kalevalan syntypaikkana vei useita taiteilijoita ja muita matkailijoita vaeltelemaan Lönnrotin jalanjäljissä. Gallen-Kallelan vaikutus on jättänyt varjoon muita Kalevalan kuvataiteilijoita, kuten nuorena kuolleen Joseph Alasen. Kalevalaan viittaava kuvataide on ollut perinteisesti miestaiteilijoiden luomaa (Pekka Halonen, Albert Edelfelt). Joitakin naistaiteilijoita Kalevala on kuitenkin innostanut uusiin tulkintoihin. Sirpa Ala-jääkkölältä valmistui 1988 Gallen-Kallelan Aino-triptyykkiä kommentoiva teos, jossa Ainon vartalo on täynnä teräviä niittejä. Myös Riikka Purosen Minä ja merenneito (1996) liittyy Aino-runoon.

Kalevalan vaikutus taidemusiikissa alkoi näkyä heti eepoksen ilmestyttyä 1835. Tunnetuin Kalevala-aiheisen musiikin säveltäjä on Jean Sibelius. Muita tunnettuja säveltäjiä, jotka ovat inspiroituneet Kalevalasta, ovat Uuno Klami, Aulis Sallinen, Einojuhani Rautavaara ja Kaija Saariaho. Myös populaarimusiikissa on hyödynnetty Kalevalaa; vaikutelmia Kalevalasta ovat ottaneet esimerkiksi Amorphis, CMX, Ismo Alanko ja Tuomari Nurmio. Kansanmusiikissa on haettu innoitusta paitsi Kalevalasta myös Kantelettaresta ja laajemmin kansanperinteestä. Nykykansanmuusikoista esimerkiksi Vilma Jää ja kanteletaiteilija Ida Elina hyödyntävät Kalevalaa ja kansanrunoja musiikissaan.

Kalevalasta on saatu aiheita myös elokuviin ja televisiosarjoihin. Vuonna 1959 valmistui suomalais-neuvostoliittolaisena tuotantona elokuva Sampo, ja vuonna 1982 julkaistiin neliosainen Paavo Haavikon käsikirjoittama draamaelokuva Rauta-aika. Suomalais-kiinalaista yhteistyötä oleva Jadesoturi (2006) on tarina muinaista kiinalaisesta soturista, joka on Sammon takojan poika. Jari Halosen ohjaama Kalevala – Uusi aika -elokuva valmistui vuonna 2013, ja se julkaistiin myös kolmiosaisena televisiosarjana (2015). Kullervon tarinaa tulkitsee vuonna 2026 ilmestyvä Antti J. Jokisen ohjaama Kalevala: Kullervon tarina.

2000-luvun käsityöinnostus on kohdistunut myös Kalevalaan ja kansanperinteeseen. Jenna Kostetin kirjan Neulottu Kalevala (2022) on sanottu täyttäneen käsityötaiteilijoiden kaipaaman Kalevala-innostuksen: he saivat nyt oman kalevalansa. Toinen näkyvä, Kalevalaan viittaava käsityötaide on tatuointitaide. Tatuoinneissa on suosittua viitata Kalevalan mytologiaan tai henkilöhahmoihin sekä teettää esimerkiksi Gallen-Kallelan Kalevala-maalauksista, kuten ikonisesta Sammon ryöstöstä, selän kokoinen tatuointi. Myös erilaisiin koruihin Kalevalasta on otettu aiheita varsin laajasti ja monipuolisesti, tunnetuimpana Kalevala-Koru.

Kalevala näkyy arjessamme monin eri tavoin, vaikka emme sitä välttämättä huomaa. Useat kadunnimet ja yritykset ovat Kalevalasta tuttuja, kuten Sammonkatu ja vakuutusyhtiö Ilmarinen. Myös paikat ja koulut on voitu nimetä Kalevalan mukaan, esimerkiksi Espoon kaupunginosa on nimeltään Tapiola ja Helsingin steiner-koulu Elias-koulu. Lasten nimissä Aino on kestosuosikki. Kun puhekielessä sanotaan, että jokin on “eeppistä”, tarkoitetaan, että jokin on erityisen mielenkiintoista.