Ken Kalevalan kirjutti?

Elias Lönnrot rodivui Sammatissa 9.4.1802 köyhän sovanombelijan pereheh. Lönnrot opastu lugemah 5-vuodizena, da kniigoista rodih hänen suuri rakkahus. Erähän starinan mugah Elias kerran pakiči nälgäh leibiä, kumbaista muamolla ei yhelläh silloin ollun andua. Poiga siih sano:

“Aha, mie luven sit.”

Pereh oli suomenkieline, ga Lönnrot opastu skolassa tuon aijan opastunuoliston kielen, ruočin. Lönnrot rubei opastumah hyväntahtozien rekomenduiččijoin avussuksella da vuodena 1822 hiän piäzi Turun Akadeemieh (yliopisto), kussa hiän alotti rohtutiijon opinnot. Opassunda-aigana Lönnrot lugi aijan tavan mugah sežo latinua, kreikkua, istorijua da kirjallizutta. Loppuruavon hiän luadi Väinämözestä, da rohtutiijon lizenziatan ruado käzitteli rahvahanmugahista rohtutandua.

Rahvahanrunot rubei kiinnittämäh Lönnrotan mieldä konza hiän ruado opassunda-aigana kodiopastajana rohtutiijon professora J. A. Törngrenan perehessä Laukon kardanossa. Sieldä Lönnrot läksi sežo enzimäzellä virrenkerävömatalla keviällä 1828. Matkapäiväkniigassa Lönnrot kuvuali, kuin hiän tahto tuttavustuo oman muan inehmizih da kielen eri murdehih dai kerätä čomie rahvahanvirzilöi. Yhtehes Lönnrot luadi 11 kerävömatkua vuozien 1828–1844 aigana eri puolilla Karjalua da Suomie. Matat hiän luadi jallan, hiihtäjen da hevolla.

Kerävömatat oldih tuagieh jygiet angarien oloksien vuoh, da Lönnrot podi kodiatkalua i yksinäzyttä. Seičemännellä kerävömatallah 1836−1837 Lönnrot oli lähten toizen keriäjän, J. F. Cajanan, kera, ga miehet erottih kessen matan. Konza Lönnrot jatko kerävömatkua yksin, hiän kerdo omie tundoloi Cajanalla (Lönnrotan kirjane 1.1.1837):

Jygiedä runonkerävöruaduo kebjennettih leviet sosialiset verkossot. Kerävömatoilla Lönnrot oli tavallisesti advoissa pappiloissa da muissa opastunuolistoperehissä.

Lönnrot ruado 30 vuotta Kajuanan piiriliägärinä, ga oli monie kerdoja virgavällällä, jotta ehti käyvä Karjalan puolella panemassa rahvahanvirzilöi ruokkoh. Liägärin ammatista oli hyödyö, sentäh kun sen kautti Lönnrot tuttavustu köyhembäh rahvahanvuittih.

Lönnrot oli yksi Suomelazen Kirjallizuon Sebran (SKS) perustajista (1831) da sebran enzimäne sekretari. Sebra sežo ando dengua Lönnrotan kerävömatkoi varoin da oli Kalevalan enzimäne ilmahpiästäjä. Kalevalan käzikirjutukset da Kalevalassa käytetty rahvahanrunoainehisto on ruokossa SKS:n arhiivassa.

Elias Lönnrot mäni kirjoih tuoh aigah kačottuna myöhäh, 47-vuodizena, vuodena 1849 Maria Piponiuksen kera. Heilä rodih viizi lasta, kumbazista vain yksi, Ida, eli aiguhizigäh suate. Lönnrot mäni tuonilmazih 81-vuodizena Sammatin Lammin talossah 19.3.1884.

Kalevala on kirjutettu eepossa, kumbazen on luadin Elias Lönnrot. Kalevalan starinua ei nengozena tunnettu rahvahanvirzilöissä, hos äijät sen tapahtumat, kuin muailman luadimine da sammon ryöstö, eziinnytäh niissä. Lönnrot šezo käytti Kalevalassa erimoizie kirjallizuosta tuttavie elementtoi, kuin esimerkiksi kaikentiedäjiä kerdojua, yhtenähistä juonikogonazutta, hengilöhuahmoloi dai romantiekan kirjallizie mallija, kuin vejenneidotiemua. Lönnrot kirjutti Kalevalan 1800-luvun lugijoilla.

Konza Lönnrot luadi Kalevalua, hiän loitondi omua roulie eepossan luadijana da verdai iččieh runonlaulajih: “Itse loime loitsijaksi, laikahtime laulajaksi, (toizin sanottuna) pidin iččie hyvänä laulajana samah tabah kui hyögi piettih iččieh.” Lönnrotua voijah pidiä erähänluaduzena laulajana, sentäh kun hiän omaksu runolaulun perinpohjazesti konza hiän pani ruokkoh laulajilda tuhanzie virzilöi monien kerävömatkoin aigua. Lönnrotua on kučuttu “laulajaksi piissariksi”.

Lönnrotan ruadotaboi on kuvualdu sežo virzitekstoin redaktiiruičennaksi. Hänen taba käyttiä rahvahanvirziainehistuo mahollizimman leviesti oli tiedosanakniigamane ili ensyklopedine.