Ken Kalevalan kirjutti?

Kalevalan kirjuttaja Elias Lönnrot oli suuri maltačču da oli oman aijan julgičču.

Elias Lönnrotsyndy Sammatissa 9.4.1802 köyhän sovanombelijan pereheh. Lönnrot opastu lugemah 5-vuodizena, da kniigoista rodih hänen suuri rakkahus. Erähän starinan mugah Elias kerran pakičči nälgäh leibiä, kumbaista muamolla ei yhelläh silloin ollun andua. Poiga siih sano:

“Aha, mie luven sit.”

Pereh oli suomenkieline, ga Lönnrot opastu školassa tuon aijan opastunuoliston kielen, ruočin. Lönnrot rubei opastumah hyväntahtozien rekomenduiččijoin avussuksella da vuodena 1822 hiän piäzi Turun Akadeemieh (yliopisto), kussa hiän alotti rohtutiijon opinnot. Opassunda-aigana Lönnrot lugi aijan tavan mugah i latinua, kreikkua, historieda da kirjallizutta. Loppuruavon hiän luadi Väinämözestä, da rohtutiijon lizenziatan ruado käzitteli rahvahanmugahista rohutandua.

Rahvahanrunot ruvettih kiinnittämäh Lönnrotan mieldä konza hiän ruado opassunda-aigana kodiopastajana rohtutiijon professora J. A. Törngrenan perehessä Laukon kardanossa. Sieldä Lönnrot lähti enzimäzellä virrenkerävömatalla keviällä 1828. Matkapäiväkirjassa Lönnrot kuvuali, kuin hiän tahto tuttavustuo oman muan inehmizih da kielen eri murdehih dai kerätä čomie rahvahanvirzilöi. Yhtehes Lönnrot luadi 11 kerävömatkua vuozien 1828–1844 aigana eri puolilla Karjalua da Suomie. Matat hiän luadi jallan, hiihtiän da hevolla.

Kerävömatat oldih tuagieh jygiet angaroin oloksien vuoh, da Lönnrot podi kodiatkalua i yksinäzyttä. Seiččemennellä kerävömatallah 1836−1837 Lönnrot oli lähten toizen keriäjän, J. F. Cajanan, kera, ga miehet erottih kessen matan. Konza Lönnrot jatko kerävömatkua yksin, hiän kerdo omie tundoloi Cajanalla (Lönnrotan kirjane 1.1.1837):

Jygiedä runonkerävöruaduo kevennettih leviet sosializet verkossot. Kerävömatoilla Lönnrot oli tavallisesti advoissa pappiloissa da muissa opastunuolistoperehissä.

Lönnrot ruado 30 vuotta Kajuanan piiriliägärinä, ga oli monie kerdoja virgavällällä, jotta ehti käyvä Karjalan puolella panemassa rahvahanvirzilöi ruokkoh. Liägärin ammatista oli hyödyö, sentäh kun sen kautti Lönnrot tuttavustu köyhembäh rahvahanvuittih.

Lönnrot oli yksi Suomelazen Kirjallizuon Sebran (SKS) perustajista (1831) da sebran enzimäne sekretari. Sebra ando dengua Lönnrotan kerävömatkoi varoin da oli Kalevalan enzimäne ilmahpiästäjä. Kalevalan käzikirjutukset da Kalevalassa käytetty rahvahanrunoainehisto ollah ruokossa SKS:n arhiivassa.

Elias Lönnrot mäni kirjoih tuoh aigah kačottuna myöhäh, 47-vuodizena, vuodena 1849 Maria Piponiuksen kera. Heilä rodih viizi lasta, kumbazista vain yksi, Ida, eli aiguhisigäh suaten. Lönnrot mäni tuonilmazih 81-vuodizena Sammatin Lammin talossah 19.3.1884.

Kalevala on kirjutettu eepossa, kumbazen on luadin Elias Lönnrot. Kalevalan starinua ei nengozena tunnettu rahvahanvirzilöissä, hos äijät sen tapahtumat, kuin muailman luadimine da sammon ryöstö, eziinnytäh niissä. Lönnrot käytti Kalevalassa erimoizie kirjallizuostagi tuttavie elementtoi, kuin ezimerkiksi kaikentiedäjiä kerdojua, yhtenähistä juonikogonazutta, hengilöhuahmoloi dai romantiekan kirjallizie malliloi, kuin veinnneidotiemua. Lönnrot kirjutti Kalevalan 1800-luvun lugijoilla.

Konza Lönnrot luadi Kalevalua, hiän loitondi omua roulie eepossan luadijana da verdai iččieh runonlaulajih: “Itse loime loitsijaksi, laikahtime laulajaksi, (toizin sanottuna) pijin iččie hyvänä laulajana samah tabah kuin hyögi piettih iččieh.” Lönnrotua voijah pidiä erähänluaduzena laulajana, sentäh kun hiän omaksu runolaulun perinpohjazesti konza hiän pani ruokkoh laulajilda tuhanzie virzilöi äijien kerävömatkoin aigua. Lönnrotua on kučuttu “laulajaksi piissariksi”.

Lönnrotan ruadotaboi on kuvualdu virzitekstoin redaktiiruičennaksigi. Hänen taba käyttiä rahvahanvirziainehistuo mahollizimman leviesti oli tiedosanakniigamane ili ensyklopedine.

Elias Lönnrotan elos lyhyökkäli