Ongo Kalevala suullista perinnehtä libo kirjallizutta?

Kalevala perustuu lujah suullizih rahvahanvirzilöih, kumbazie Elias Lönnrot da muut 1800-luvun keriäjät pandih ruokkoh matkoin aigua. Lönnrot käytti ruokkoh panduloi runoloi konza hiän planiiruičči Kalevalan juonda ja hengilöhuahmoloi. Esimerkiksi sammon ryöstöh da bojuh liittyjät vienankarjalazet virret ollah vaikutettu äijäldi Kalevalassa kuvattuloih tapahtumih. Konza Kalevalua lugou, ei välttämättäh huomua eruo kirjutetun Kalevalan da suullizesti lauletun virren välillä – niin nerokkahasti Lönnrot on kirjuttan eepossan. Lönnrotan da muijen keriäjien luguzien kerävömatkoin periä rahvahanrunoloi kerdy ylen suuri miärä. Kalevalan kirjuttamine oli sen vuoh i jygiedä. Lönnrot kučču hänen Kalevala-ruaduo “Väinämözen ruavoksi”, kumbazella viittai siih kuin jygie da ruavokas se oli.

Lönnrotan tavottehena oli luadie Kalevalasta mahollizimman rahvahanomane tevos, kumbaista kogo rahvahalla olis kebie lugie. Tovellizuossa moni suomelane yhelläh pidi Kalevalua vaigiena lugie da ellendiä. Siih kaččomatta tevos sai suurda arvossusta segä Suomessa jotta ulgomailla.

Kalevala on Elias Lönnrotan kirjuttama tevos. Suomelais-karjalais-inkeriläzessä kultuurassa 1800-luvulla virzilöi laulettih erilazista bohatteriloista da tapahtumista, ga rahvahanvirzilöissä ei ole samanmoista yhtenähistä juonda kuin Kalevalassa. Eepossa kirjallizuon lajina oli čestissä 1800-luvulla. Antiikan Homeroksen eepossat, Ilias da Odysseia, dai romantiikan eepossat, kuin James McPhersonan Ossianan laulut, oldih Lönnrotalla tuttavie. Lönnrot käytti Kalevalassa dai kaunokirjallizuosta tuttavie tiemoja. Esimerkiksi kirjuttuassa Ainon upottaudumizesta Lönnrot sobivutti tunnettuo tiemua nuoren naizen kuolemasta.

Kalevala on segä suullista perinnehtä jotta kirjallista kultuurua. Kalevalasta paissahgi suullis-kirjallizena tevoksena. Eepossa on mifologine da rahvahanmugane starina dai yhen eepossakirjuttajan, Lönnrotan, kohendama da sellittämä. Samah aigah se pohjauduu rahvahanvirzilöih i viittuau kirjallizuoh. Se sisäldäy viittauksie muga ezimodernah muailmah kuin sežo Lönnrotan oman aijan, 1800-luvun, yhtehiskundah da kultuurah. Kalevala on monen dielon yhisselmä, da sen vuoh sidä voijah kuččuo hibridaksi.

Lönnrot konstatiiruičči, jotta ruokossa olijasta runoainehissosta voizi luadie “seiččemengi Kalevalua”, kumbazet oldais kaikki erimoizie. Lönnrot luadi tozi aziessa viizi eriluadusta versiedä Kalevalasta. Niistä kolme jullattih hänen eläjessä: Vanha Kalevala 1835, Uuzi Kalevala 1849 da Skola-Kalevala 1862.